Kuuluisat viimeiset sanat

Voisitko nostaa jalkaasi.Seisot happiletkun päällä!

Miten Sinä, nouri neito tuollaisia lopunajan ajatuksia päässäsi kannat.
Ettäkö tässä pitäs alkaa miettimään aforismia, joka jää ikuisesti pyörimään suvussa.
Se vaan kipeänä käy useikin mielessä tuo jäljellä olevan elämän lyhyys.
Yli 90-vuotiaita miehiä on 6000, Ja tuskin minä siinä porukassa olen.Ja siihen ei ole kun 30 vuotta. Kun aattelee 30 vuotta taaksepäin, oli vuosi1985, eikä siitä kauan ole.
Mitä siitä jäljelle, pari pöhköä tunnekuohua, yksi vähän viisaampi.
Työ, jota ei osaa lopettaa, ymmärrystä niin vähän.(ja sitä on sitten tehty)
Sankaritekoja ei ole tullut tehtyä, (muuta kun yksi)
En minä sitä ääneen sano, mutta Sinun mieliksi Viimeinen ajatus olkoon. Elämä on liian lyhyt, olisin mielelläni elänyt pitempään.

Heitä helekattiin tuommoset ajatukset päästäsi, tulee muillekin surullinen olo.

Kehottaisin laittamaan huulipunaa huuliin, kulmakarvoihin ja poskipäihin korostusta, sieltä kaapista ne nätimmät vaatteet päälle ja vähän viuhahtaa ulkona.

Siteeraaan erästä ystävääni Irkkua illan loppukevennykseksi:
" Nuorta poikaa harmitti, kun häissä kaikki taputtelivat olalle ja sanoivat: Kohta on sinun vuorosi. Poika alkoi sitten hautajaisissa vuorostaan taputtelemaan mummoja ja vaareja olalle ja samoi: Kohta on sinun vuorosi..:D"

Paska reissu, mutta tulipahan tehdyksi.
Kikkelis kokkelis, tää oli tää maailma.
Saiskos vielä henkoset.

Kiitos läheisille, rakkaille. Anteeksi pahat sanat/teot.
Nauttikaa elämästä

No. Ei kait siinä . siinäpä tärkeimmät.

Sanokaa mitä sanotte . Tankki se oli ...

Toivoisin lähteväni siinä tilassa, että voisi tokaista vaan "Oh wow!", kuten Steve Jobs lähtiessään.

Eipä taida olla paljoa sanottavaa, ainoa mahdollinen kuuntelija olisi vaimo ja sille on tullut kaikki olennainen sanottua tässä vuosien aikana. Riippuu kuinka surkealla kipulääkityksellä joutuu viimeiset minuutit kärsimään, mutta jos puhutuksi saa, niin hyvästithän siinä taitaa olla paikallaan jättää ja kiittää matkaseurasta.

miehelleni. Pane vielä kun ruumis on lämmin.

Elämä ei kuolemaan lopu, meillä on iankaikkinen elämä, joko taivaassa tai kadotuksessa. Joh.3:16, Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa,Jeesuksen, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Siskoni sairastui syöpään ja nukkui pois n.5kk sitten. Hän tuli uskoon vähän ennen kuolemaansa, siirtyi rauhallisesti Herran luo.
www.tv7.fi , wwwtv7Plus.fi , näkyy myös telkussa.

Paskan möivät.

Oli seJumalan siunaus, että tuli katala homous amputoitua tästä ruumiista aikanaan.

otitko siis sulakkeen irti?

Ei tässä kuinkaan käy!

>Hyvinhän se meni!

Viimeiset sanat... Sangen korkeasta iästäni huolimatta, kuolen verrattain nuorena. Pannuhuoneen ovi auki, hiilenlapioija tulossa.

Kiitos Kela ja Varma eläkeyhtiö kun annoitte taas jälleen kerran hylätyn eläkepäätöksen ,toivottavasti kärsitte enemmän kuin minä:))
Arkku on jo nikkaroitu valmiiksi enään vain lääkkeet naamariin mitä on jo lääkärit hirveen innoissaan tunkeneet ja yrittäneet tappaa niillä .. nyt onnistuivat:)) jippii pääsee tästä paskasta maailmasta. Tulikohan liian pitkät jäähyväiset.

Menihän se haarukka sinne pistorasiaan! xDD

Voihan vittu. Tässäkö tämä oli

Vittu mitä paskaa.

haistakaa v.ittu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lainaus jostain muistovärssystä: ... osasin kutoa tämän vain.

Enimmät rahat olen kuitenkin piilottanut pankkitileille S....

Jos tämä olisi elämäsi viimeisin päivä,niin onko elämässäsi kaikki ollut hyvin.Jos vastaus on ei niin olisiko asialle aika tehdä jotain?

I'll be back

Kiittäisin Jeesusta Kristusta ja hänen sovitustyötä Golgatalla , että olen saanut syntini anteeksi hänen verensä kautta . Sitten siunaisin kaikki rakkaani...jälleen näkemisen toivossa ! Siihen on IHANA nukahtaa !

Kirkko on huijareiden paskakerho.

Jeesus ota minut luoksesi taivaaseen. Uskon, että kuolit puolestani ristillä ja sovitit kaikki syntini. Kiitos Jeesus pelastuksesta.

Kiva reissu ! Paljon muistoja joita kukaan ei vie pois minulta!

Sanoisin varmaan, että tulikohan nyt kaikki tehtyä, vai jäikö jotain tekemättä, varmaan jäisi..

Ompas sedällä rumat nahkaliivit ja mopokin on romu.

Äiti oli ensimmäinen sanani ja viimeinen sanani on Äiti Niin oletan kun olen vanha ja heikko. En sen ihmeemmissä väleissä ole äitiini mutta kait sitä lapsettuu ikälöppuna? Toivon kuolevani hetkeä ennen kuin elämäni suurin rakkauteni,puolisoni.

ei saa jättää taivasalle makaamaan.

Mitä tässä on puolen kymmentä sukulaista ja ystävää nähnyt viimeisiä kertoja (en ole ollut kenenkään luona juuri silloin kuolinhetkellä, kylläkään), niin aika hiljaista väkeä ovat olleet kaikki tyynni. Joten luulen, että aika harva saa kovin hauskoja sutkautuksia pläjäytettyä omaisille?

Eri asia sitten varmaan ns. terveenä kuolevat. Sota-aikana oli kuulemma varsin monen sotilaan viimeiset sanat "äiti" tai "jeesus". Mitä sitten tuosta voi päätellä? Kulttuurisidonnaista varmaankin?

Oon ollu muutaman kerran tollasessa tilanteessa. Yhden kerran huusin: "Luoja auta!". Silloin rekka meinasi ajaa mun kyljestä sisään ja vasemmalla kaistalla oli vieressä auto enkä päässy sitä rekkaa pakoon. Ne olis jääny mun vikoiksi sanoiksi. No siinä kuitenkin kävi niin, että jotenkin "siirryin kuin ihmeellä" yhtäkkiä ajamaan sen rekan viereen ja vieressä ajanut auto olikin mun takana ja paino vimmatusti tööttiä. En oikein ymmärrä järjellä kuinka se niin kävi. No yks toinen kerta, mulle lääkäri maalasi aika surkeat näkymät tulevaisuuteen ja no, sairashan mä olinkin sillo. No viimeisiä sanojani oli vain: "Jumala mä tiiän, että mä en ole korvaamaton täällä. Tiedän, että pidät mun lapsista ja miehestä huolen vaikka mä täältä jo lähtisinki, mutta mä pyydän, älä ota mua ennenkuin oon tehnyt mun elämäntehtävän, sen mitä Sä oot mulle varannut, sen mitä varten mä oon täällä. Mä pyydän, anna mun tehdä ensin mun elämäntehtävä, oli se pieni tai iso, ihan sama." Siinä kävi sitten niin, että mä paranin ja lääkärit ei oikein ymmärtäneet, että mitä tapahtui, mutta sama se, mä sain jatkaa elämää täällä. Vähän aikaa sitten kävi näin: Olin ajamassa seitsemääkymppiä autolla (nopeusrajoituksen mukaisesti), tuli mieleen rukoilla ja pyysin kaikkia mun syntejä anteeksi (en nyt niitä muistele ja luettele, koska ei niitä oo enää olemassa kun ne anteeksi jo sain Jeesuksen Kirstuksen nimessä) ja pyysin myös, että kun mun lähdön aika tulee niin mä saisin olla täysin vapaa kaikesta synnistä, että mä varmasti pääsisin taivaaseen. Pyysin myös Jeesuksen Kristuksen veren suojaa mun ylle. No sen rukouksen jälkeen kävi niin, että mun auto alko heittelee tiellä ja teki (en tiedä kuinka monta) kieppiä ympäri ja mulla ei ollut minkäänlaista ohjattavuutta, olin ku vapaamatkustaja kyydissä. Näin ku iso lumipenkka lähesty kovaa vauhtia ja sen takana metsä, tiesin, että mun takaa tuli autokin. Törmäsin siihen penkkaan lujaa vauhtia ja muistan kun ajattelin (sillloin luulin, että ne olisi mun viimeiset ajatukseni): "Ai se tuliki näin nopeesti (tarkoitin sitä lähdön hetkeä)". No tässä tilanteessa kävi näin: Mä osuin jo siihen penkkaan aika lujasti, mutta sitten yhtäkkiä auton perä lähti vetämään lisää kieppejä, veti mut pois penkasta ja taas menin ympyrää. Lopulta auto sammu tielle poikittain ja jäin hetkeksi siihen keskelle tietä. Siinä hetkessä odotin "viimeistä rysäystä". Mietin kauhuissani tuleeko auto oikeasta vai vasemmasta kyljestä sisään. Käynnistin äkkiä auton ja muutaman yrityksen jälkeen se käynnistyi. Ajoin auton seuraavan oikealle kääntyvän tien kohdalle ja aloin itkemään hysteerisesti. Takana ajava auto tuli siihen mun perään. Autosta tuli ulos isokokoinen mies, tuli siihen mulle juttelemaan rauhottavasti, ihan niinku mun kieltä (en ole täältäpäin itse kotoisin, mutta tää mies puhui niinkuin mun lapsuuden ihmiset). Sai mut ihmeen rauhalliseksi. Nousin ylös autosta, tää mies kertoi mulle mitä vaurioita autoon tuli. Kertoi, että etupuskuri meni rikki ja vähän rekisterikilpeä ja konepelti. Mä sitten siinä laitoin käsiä yhteen ja katsoin taivaalle ja kiittelin. Tää mut rauhoittanut isokokoinen mieshenkilö lähti siitä autoonsa hymyillen ja jotenkin tosi lepposasti ja sanoi: "Aja loppumatka varovasti". No ajoinkin. Siinä tilanteessa ja sen jälkeen en itse nähnyt konepellissä mitään vikaa, eikä myöhemmin miehenikään kun autoa katsoi, vaan kun korjaamolle meni tuo auto niin siellä kerrottiin, että se konepelti tosiaankin oli noussut ylös siinä osumassa, oli siis todellakin vikainen. Oli se aikamoinen se osuma ollu, mutta muhun itseeni ei tullut vaurionvauriota.

Viimeiset sanat yhdistetään usein kuolemaan, vaikka se saattaa odotuttaa vielä kymmenenkin vuotta. Siinä kun makaa sietämättömissä tuskissa (vrt. sormi kynttilän liekissä) ilman puhekykyä kattovalaisinta tuijottaen, käy varmaan katkerasti mielessä kun ei ehtinyt koskaan sitä hoitotestamenttiä tehdä. Jäi viimeiset lauseet sanomatta.

Sää heittää häränpyllyä: Ateenassa tuiskuaa lunta, Suomi kylpee lämmössä.
- suomalaiset tarvitsevat härjänsilmäpyllynäisen maanjäristyksen, mutta asiat onkin toisin jo siinä vaiheessa.

Kuka rasvas skeittirampin? Siinä mun viimeiset sanat! :-D

Kuole Putin sika!

Tein testamentin lapsilleni. Sinä, pettäjä, et saa mitään.

Toivoisin että viimeiset sanani eivät ole:

ÄLÄ TAPA PLIIS!

Ois kumminkin ehkä pitänyt...

Kiitos Jeesus sovitustyöstä minun syntieni edestä

Oman isäni lähes viimeiset sanat olivat "taivaassa tavataan" ennen kuolemaansa. Vaikka syöpä oli runnellut hänen ruumistaan eri tavoin jo yli kuuden vuoden ajan oli hän löytänyt viimeisillä vuosillaan armahtavan Jumalan ja Kristuksen armahduksen omaan sydämeensä. Hän ei pelännyt kuolemaa vaan lähti rauhallisena täältä meidän läsnäollessa.

Muistan hautajaiset varmasti koko loppuelämäni. Tunnelma siellä oli valtavan rauhallinen. Isän ystävä kertoi nähneensä erikoisen näyn/ilmestyksen erään isän kummipojan soittaessa musiikkikappaleen: Isä oli vihreällä niityllä, hänellä oli siniset silmät ja vaaleat hiukset kuten täällä (mutta ei luonnollisesti enää silmälaseja). Hän oli niin onnnellisen näköinen ja oli kertonut hymyillen miten hienot juhlat olitte hänelle järjestäneet. Musiikin päättyessä tämä kokemus hävisi. Ja toden totta, ei ne hautajaiset hautajaisilta tuntuneet vaan pikemin jäähyväisjuhlilta: uskon, että me näemme vielä kerran.

Ehkä omat viimeiset sanani tulevat olemaan "Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua. Kiitos tästä elämän lahjasta, jonka olet minulle antanut. Kiitos armahduksestasi ja rakkaudestasi minua kohtaan, jota olen saanut kokea. Aamen".

Haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista iltaa.

t. Anssi

Onko pullaa?

Minä elän!

no,voi vittu

Aloituksessa on kaikki: "Koin/tein kaikkeni." Ei ole lisättävää. Hyvä että on toteutunut.

Minä olen vanha ihminen ja täss lähtö saattaa tulla hetkenä minä hyvänsä. Olen koko elämäni ajan toivonut ja odottanut jonkinlaista todistetta tuonpuoleisesta elämästä. Mitä enemmän tiede ja tutkimus kehittyy, näyttää olevan kysymys historiallisesta sadusta joka ei ole edes ainoa laatuaan. Yhden uskonnon (tarinan) ikä on noin 3000-4000 vuotta. Tämäkään ei kuulemma tutkijoiden mukaan eroa mitenkään aikaisemmista ja tulee varmuudella väistymään väistymään uuden tieltä. Tiedeyhteisössä ei taida olla kuin 1-2% joka uskoo, loput 98% prosenttia pitää hölynpölynä. Näin on sadassa vuodessa prosentit vaihtaneet paikka ja uskontomme on siirtynyt poistettujen listalle.
Omalta osuudellani joudutan sitä. Erosin kirkosta ja kirkollisista toimenpiteistä. Ruumiini siunaaminen jne... Jätetään kokonaan pois ja tuhka laitetaan omalle pihalle. Tai se tarkemmin lupia anomatta ripotellaan lähimpään kunnan omistamaan metsään isolle alueelle ja ei puhuta kellekään mitään. Säästö on ainakin lähes kymppitonnin, jolla sovittiin että lapset tekevät kunniaksesi yhdessä neljän viikon matkan Inglesin rannoille. Katsoivat että tästä on heille enemmän iloa kuin seurakuntatalolla adressien lukeminen ja vieraiden syöttäminen.
Siellä kuitenkin vain juoruillaan minkälaisen saldon sitä on saanut kerättyä. Olisivat varmaan yllättyneitä kun en enää ole usean sijoitusasunnon omistaja ja Lapin mökki ja Marbellan asuntokin on vaihtamut omistajaa. Olen ottanut rahana ja antanut vuosien aikana rahat kirjekuoressa pöydän ali lapsilleni. Noista kaikista kun oli verot jo aikanaan maksettu niin en kyllä suostu siihen että niistä pitäisi jonkun vielä veroja maksaa.
Nyt kun asiat on hoidettu ja olo tyyni, viimeisille sanoille ei enää ole tarvetta. Lähtis pois rauhallisesti liukuen sanomatta sanaakaan. Tai en ehkä malttaisi olla muistuttamatta tekemisteni papereista, että minulla on siunaamiskielto. Papin ei tarvitse tulla taikojaan tekemään. Kenenkään ei tarvitse tulla arkun ääreen nyyhkimään ja puheita pitämään, minä olen kuollut enkä enää mitään puhetta kuule. Rumia melankolisia virsiä ei tarvitse ujeltaa ensimmäistäkään.
Kun arkun kylkiä alkaa ensimmäiset liekit nuolla niin on sovittu että vanhin poikani lausuu nämä sanat; "polttakaa se saatana". Näin saadaan tilaisuuteen hieman iloa mukaan.

Olen työssäni nähnyt aika monta kuolevaa. Useimmat eivät sano yhtään mitään, joku on yrittänyt puhua, mutta sanoista ei saa selvää. Äitiä ja jumalia on kysytty.
Itse sanoisin, jos vielä pystyisin: Kiitos!

Kaikki me kuitenkin kuollaan, ennemmin tai myöhemmin, sikäli nim. Kuolemaan asenne on hyvä.

Toivottavasti ei tarvitse tulla takaisin.

"viimiset sanat" Kauhee kakkahätä, venaa hetki!

SE ON TÄYTETTY.

Parhaani yritin, pieleen meni.
Jeesus Kristus, armahda minua syntistä!

Suomalainen on apina----- tänään.

Oikeestaan paras lähtö olis sellainen kun veljellä oli. Lähti nukkuessaan, kuuskymppisenä.
saman ikäisenä lähti toinen sisko tosin hän sairauteen.
Se aika lähenee ja täytyy myöntää että itekin aina silloin tällöin mietin nyt kun se aika lähenee mitä sanoisin.
Ainakin se on tarkeetä että väit omiin on kunnossa.
Luulen että halusin sanoa että "Muistakaa toteuttaa unelmianne, ja eläkää riskillä. Pitäkää huolta toisistanne ja Rakastakaa toisianne"
Ja jos omia ei olis lähellä niin ne sanat olis varmaan "Elämältä se maistui"

Vähäsanainen luultavasti viimeiselläkin hengenvedolla, mutta toivottavasti lähden hymy huulilla.
Hymyillen muistelen isäni viimeisimpiä sanoja minulle. Joka kerta kun näin hänet viime kesänä, hän kysyi ikääni. Viimeisen kerran vastattuani hän sanoi: "Vanha akka mutta nätti."

ps. Otan osaa suruusi.

Tuskin viimeisellä hetkelläni pystyn sanomaan mitään, mutta ehkä silmänräpäyksessä ajattelen, nyt minun taisi käydä huonosti...

Isäni ei viimeisinä viikkoinaan kyennyt sanomaan sanaakaan... Eli eihän se ole varmaa, onko minkäänlaiset viimeiset sanat edes mahdollisia.

Äitini on miettinyt tätä viimeiset sanat -juttua ja ollut kovasti huolissaan, jos ei keksi mitään sanottavaa. Hänellä sydän reistailee ja on siksi ollut koko talven erittäin väsynyt, mutta ei saa nukuttua, kun kärsii myös unettomuudesta. Aikansa mietittyään hän sanoi, että ehkä hän toivottaa hyvää yötä, koska silloin hän todennäköisesti saa viimeinkin nukuttua.

Oman lähtöni hetkellä toivon voivani ajatella (tai jopa sanoa): Kiitos.