Älkää luvatko mitä ette voi toteuttaa!

Tapasin kaukaisen sukulaisen sukutapaamisessa. Hän pyysi puhelinnumeroni ja toivoi, että voisin tulla käymään jonain päivänä. "Soitellaan". Soitin kerran ja hänellä oli kiire. "Olisi kiva tavata joskus".
Se siitä.

Tämä ikäihmisten kirjoittelu täälä 80 on tosi jumissa -- Ennen sinä Kaliperi jaksoit pitää meitä täälä virkeinä koska näitä sinun tosikertomuksiasi oli aina jännittävä kuulla ja moni sai paljon apuakin koska oli sukulainen jonka ehkä olit tavannut ,tai olit muuten hyvä neuvomaan koska ne oli vaikeita aikoja ja monta katos sille tielle - Terveyttä ja hyvää kevättä ullamirjami

Kaliper minulla olisi sinulle pyyntö, kun sinulla tuo muisti pelaa. Tuosta ruokapuolesta ennen talvisotaa olisi kysymys, että mitä hedelmiä ym. ulkomaalaisia ruoka-aineita käytössä.
Olen syntynyt

Tuosta ennen sotia vallinneesta ruokapuolesta olisikin mukava kuulla niiltä, jotka muistavat.
Kaksikymmenluvulla tulivat tomaatit maalaistaloissa tutuiksi. Äitini kertoi, että talon tytär sanoi opettelevansa niiden syöntiä laskiämpärin päällä. "Haukataan suu täyteen, nielaistaan ja loput syljetään sitten laskiämpäriin!"
Itse muistan syöneeni greippiä korkeassa lastentuolissa istuen. Ikää ei ollut kuin 3 v. korkeintaan. Greipinpuolikkaan päälle sokeria ja sitten syötettiin lusikalla herkku. Muistan vieläkin, kuinka hyvää se oli. Syön siten nykyisinkin, mutta se hurma on mennyttä.

Kerron vähän ennen talvisotaa vallinneesta ruokahommista. Esimerkiksi tomaattia viljelimme kaupungissakin. Monilla perheillä oli pihassaan istutettuja tomaatteja useinkin lähellä omaa portaikkoa tai asuntoa, tällä tarkoitan esimerkiksi vuokrakasarmiasunnon läheisyyttä. Muita ulkomailta tulleita herkkuja myivät kaupungissa ns. Siirtomaatavaraliikkeet. Ja täytyy sanoa, että tarjonta oli laitettu silloin hyvin kauppojen näyteikkunoissakin. Ei niitä työmiehen perheen tuloilla voinut hankkia
se hyvinvointi oli enemmänkin runsastuloisten saatavilla. Appelsiinit ja päärynät olivat tuntematonta herkkua saatavuuden puolesta köyhälle väestölle. Karjalaissyntyisessä perheessämme syötiin mm sultsinoita aina sunnuntai aamusin, myös erilaiset piirakat olivat
tarjolla ruokailussa. Aikoina jolloin isäni ja äitini toimivat torikauppiaina, niin silloin useinkin
syötiin paistetut sokerimunkkeja kylmän maidon kanssa, ja siitäkin kapinoitiin, että aina vaan
munkkeja. Sittemmin sodan aikana tuli monesti mieleen ne munkit joita ei sitten enää ollutkaan.

Meillä ei ollut mitään herkkuja kun oltiin köyhiä -- jos ei oltu isän rakentamassa talossa olis ollutkin vaikeeta --saatiin istuttaa onaan puutarhaan porkkanoita ja mitä nyt isotsiskot jo osasivat istutella,kun olivat jo toisellakymmenellä .
Marjapansaita oli omassa puutarhassa ,ja omenoitakin --vaikka ne oli kyllä kovia vielä syksylläkin .
Kaupoista sai joskus hyviä omenoita ennen joulua ainakin . Ja joulukuuseen niitä laitettiin - Olin 5v kun Talvisota syttyi.