Onko teillä ollut ympäristössänne näsäviisaita, jotka ovat pilkanneet kirjoittamistanne? Vaikkapa sanoneet, että hyvähän se on, että edes jotenkin saat purettua ajatuksiasi, koska et osaa puhua - ollenkaan? Onko pilkattu sitä, että teillä on aikaa 'vatvoa' asioita, joille he eivät, viisaina, lotkauta korvaansakaan?
Jos teitä on arvosteltu, muistakaapa Bryce Courtenayta. Hän on minun kaikkien aikojen eniten rakastamani kirjailija, mutta kotimaassaan Australiassa, jossa hän on suosituin kirjailija, on monia, jotka kieltäytyvät edes lukemasta häntä, ja juuri siksi, että hän on niin suosittu. Hän sanoo vain, että hän ei tosiaan haluaisi olla ei-suosittu. Minusta se on mainio vastaus snobeille. OLen tosin vain kuunnellut Courtenayn kirjoja, ja niitä lukee aivan uskomaton näyttelijä, jolla tuntuu olevan loppumaton valikoima ääniä ja aksentteja. Se tekee hyvistä kirjoista vielä parempia.
Minä olen julkaissut kolme kirjaa ja ensimmäinen faktiokirja on tekeillä, ollut jo vuosia. Ehkä sukulaiset yrittävät pilkkaamalla saada minua olemaan kirjoittamatta. He pelkäävät, miten kirjoitan heistä. Ihan kuin jotakuta kiinnostaisi lukea, että joku asuu neukkukuutiossa, pitää maantienvärisiä 70-luvun vaatteita ja on ihmissuhteissa nolla? No, kai sellaisestakin voisi tarinan kirjoittaa, mutta minua haukotuttaa jo ajatuskin. Joitakin luonteenpiirteitä hänestäkin voin käyttää; sydämettömyys, tunnevammaisuus, ilkeys, pikkumaisuus, itsekkyys, pelkuruus. Mutta haluan käsitellä niitäkin niin, että lukijalle avautuu rakastavampi maailma juuri niiden takia ja niistä huolimatta. Haluan kirjoittaa sydämellä, en ilkeydellä.
Ja yksi asia kannattaa varmaan aina muistaa. Kukaan ei ole koskaan kirjoittanut kirjaa, josta kaikki olisivat pitäneet. Ei edes Bryce Courtenay.
https://www.youtube.com/watch?v=drg1kw9fcuE
Jos teitä on arvosteltu, muistakaapa Bryce Courtenayta. Hän on minun kaikkien aikojen eniten rakastamani kirjailija, mutta kotimaassaan Australiassa, jossa hän on suosituin kirjailija, on monia, jotka kieltäytyvät edes lukemasta häntä, ja juuri siksi, että hän on niin suosittu. Hän sanoo vain, että hän ei tosiaan haluaisi olla ei-suosittu. Minusta se on mainio vastaus snobeille. OLen tosin vain kuunnellut Courtenayn kirjoja, ja niitä lukee aivan uskomaton näyttelijä, jolla tuntuu olevan loppumaton valikoima ääniä ja aksentteja. Se tekee hyvistä kirjoista vielä parempia.
Minä olen julkaissut kolme kirjaa ja ensimmäinen faktiokirja on tekeillä, ollut jo vuosia. Ehkä sukulaiset yrittävät pilkkaamalla saada minua olemaan kirjoittamatta. He pelkäävät, miten kirjoitan heistä. Ihan kuin jotakuta kiinnostaisi lukea, että joku asuu neukkukuutiossa, pitää maantienvärisiä 70-luvun vaatteita ja on ihmissuhteissa nolla? No, kai sellaisestakin voisi tarinan kirjoittaa, mutta minua haukotuttaa jo ajatuskin. Joitakin luonteenpiirteitä hänestäkin voin käyttää; sydämettömyys, tunnevammaisuus, ilkeys, pikkumaisuus, itsekkyys, pelkuruus. Mutta haluan käsitellä niitäkin niin, että lukijalle avautuu rakastavampi maailma juuri niiden takia ja niistä huolimatta. Haluan kirjoittaa sydämellä, en ilkeydellä.
Ja yksi asia kannattaa varmaan aina muistaa. Kukaan ei ole koskaan kirjoittanut kirjaa, josta kaikki olisivat pitäneet. Ei edes Bryce Courtenay.
https://www.youtube.com/watch?v=drg1kw9fcuE
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luonnollisesti maailmassa riittää aina tilaa ja itseoikeutuksen ottaneita surkeita pilkkaajia. Olen vasta lukiossa ja kaikenlaisia viisastelijoita riittää ankeuttamaan ja nöyryyttämään ensimmäisen romaanin kirjoittamista. Nämä lienevät kaikille tuttuja juttuja, joille on mukava nauraa, kun kirja ilmestyy. Sitä ennen saa kai olla sukulaisten vapaata halveksimisriistaa.
Mikähän siinä on kun taidottomilla näyttää olevan suurin näyttämisenhalu?
Aina pitää yrittää olla esillä vaiokkei taidot riitä.
Hömelöä.
http://teacherluke.co.uk/2013/11/27/154-british-slang-h-to-m/
No ei kai kukaan järkevä olento toitota kirjoittamisestaan ennen kuin jotain ilmestyy. Toki kirjoittaminen on harrastus muiden joukossa ja siitä voi keskustella muiden kirjoittavaisten kanssa. Mutta mitä ihmeen syytä siitä on puhua sellaisten kanssa, jotka eivät itse kirjoita eivätkä edes välttämättä lue mitään? Eihän näistä ole edes keskustelemaan kirjoittamisesta. En minäkään osaa puhua golfista tai purjehtimisesta, kun en harrasta kumpaakaan.
No, siinä taas yksi mainittu mollaaja. Näitähän riittää.
Valitettavasti taiteilijan luonteeseen kuuluu tietynlainen egoistisuus. Pystyn havaitsemaan sitä itsessänikin. On mukavaa puhua omista tekemisistäni, varsinkin kun kirjoittaminen tuntuu niin hohdokkaalta. Lähes aina tekemisistään kertominen synnyttää jonkinasteista vastustusta ja inhoa ja siksi siis on näitä "mollaajia". Mutta todellinen taiteilija, etenkin hyvän itsetunnon omaava henkilö ei välitä ilkkujista jos todellakin tietää mitä tekee ja että haluaa tehdä sitä.
Tästä kommentista pidin.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Teot näyttävät, eivät sanat.
Ihmettelen lisäksi sitä, mitä iloa muka on kirjoittamisesta puhumisesta sellaiselle, joka ei itse kirjoita. Eihän sellainen osaa sanoa yhtään mitään siihen kirjoittamiseen. Jaa tai vai niin. Ja sitten vaihdetaan aihetta johonkin, joka on itselle tuttua.
Ei sitä aina tarvitse mainostaa. : D riittää kun tekee muistiinpanoja ihmistenilmoilla niin kysellään mitä teet. Yleensä kyllä nykyään itse kierrän kysymykset ympäripyöreästi, mutta jos niihin rehellisesti vastaa niin kyllä tuntuu olevan vankkoja mielipiteitä ja oletuksia niillä jotka ei kirjoita. "Jos sä käyttäisit kaiken ton ajan johonki produktiivisee nii voisit saada jotain aikaan millä on väliäkin" "sä varmaa kirjotat jostai minäkuvastas jossa ei oo mitää uutta" "ai kiva et sul on harrastus mut mä en tajuu ihmisii jotka ottaa harrastuksen liian vakasti" "ok toivottavasti et luule et sust tulee joku tolkien"
Kummallista, millaisia ihmisiä teillä tuttavissanne on. Eivät ihmiset yleensä esitä henkilökohtaisia mielipiteitä tuohon tapaan. Jos ihminen tekee musitiinpanoja, niin sehän on ihan hänen oma asiansa ja ei sellaista asiaa normaalisti kommentoida.
http://ourstoryloveyou.blogspot.fi/
Ei ole kyllä ikinä tullut vastaan yhtään mollaajaa, ennemmin kannustusta on tullut. Tosin olen julkaissut vasta niin pieniä juttuja, etten ole viitsinyt paljoa edes jutella ihmisten kanssa kirjoittamisesta. Niin kuin edellä jo mainittiinkin, niin sellainen joka ei itse kirjoita, niin ei tajua kyllä yhtään mitään kirjoittamisesta.
Minua aina hieman kutkuttaa ajatella, että monia historian suuruuksia on elinaikanaan pidetty rassukoina. Keskivertolukijat harvoin tunnistavat erityislaatuisia teoksia. Tässä eräs johdannonomainen listaus. http://www.huffingtonpost.com/2011/03/16/famous-after-death_n_836245.html
Jos kirjoittajalla on vahva kutsumus ja visio, hänen kannattaa kirjoittaa, vaikka muu maailma olisi tukehtua ylemmyydentuntoonsa. Taiteilijan osa on raskas, mutta arvokas.