Landscape including love and lies

Moro itelles!

Mä menetin totaalisesti kirjoitushalut vuodenvaihteen jälkeen. Normaalisti, kun on inspis päällä ja ilo kirjoittaa, pitkiäkin tekstejä syntyy helposti muutamassa tunnissa. Nyt ei vaan huvittanut, suorastaan työnsi pois, kun yritinkin ajatella jotain kirjoittamiseen liittyvää.Tämän synnyttämiseen meni melkein viikko, kipuja kovasti matkalla joka käänteessä. Kun sitten viimein saa jotain aikaiseksi, niin esitysformaatti teettää vielä suuria vaikeuksia, kun ei rivivälejä saa luonnollisella tavalla.

Ehkä se himo kirjoittaa ja ajatella taas palautuu ajan myötä (kuten aina ennenkin?). Olisikohan tässä jotain samaa kuin ihastumisessa ja rakastumisessa? Hetken menee pilvissä leijuen ja ei välttämättä edes näe missä rajat ja ympäristö menee. Kaikki on hetkessä ja halu on niin hektistä, että sulkee monia asioita pois kunnes kyllästyy. Ei saakaan enää kliimaksia ja vastakaikua, kaikki tuntuu enenmmän ja enemmän yhdentekevälle.

Ja ajankuluttua ihastuu ja rakastuu uudelleen....näin se elämä menee...joka tasolla ja vaiheessa.

Kiitos hmp.f


https://www.youtube.com/watch?v=9z2uw1pc-lE

Presenthasnorhythm kirjoitti:

Moro itelles!

Mä menetin totaalisesti kirjoitushalut vuodenvaihteen jälkeen. Normaalisti, kun on inspis päällä ja ilo kirjoittaa, pitkiäkin tekstejä syntyy helposti muutamassa tunnissa. Nyt ei vaan huvittanut, suorastaan työnsi pois, kun yritinkin ajatella jotain kirjoittamiseen liittyvää.Tämän synnyttämiseen meni melkein viikko, kipuja kovasti matkalla joka käänteessä. Kun sitten viimein saa jotain aikaiseksi, niin esitysformaatti teettää vielä suuria vaikeuksia, kun ei rivivälejä saa luonnollisella tavalla.

Ehkä se himo kirjoittaa ja ajatella taas palautuu ajan myötä (kuten aina ennenkin?). Olisikohan tässä jotain samaa kuin ihastumisessa ja rakastumisessa? Hetken menee pilvissä leijuen ja ei välttämättä edes näe missä rajat ja ympäristö menee. Kaikki on hetkessä ja halu on niin hektistä, että sulkee monia asioita pois kunnes kyllästyy. Ei saakaan enää kliimaksia ja vastakaikua, kaikki tuntuu enenmmän ja enemmän yhdentekevälle.

Ja ajankuluttua ihastuu ja rakastuu uudelleen....näin se elämä menee...joka tasolla ja vaiheessa.

Kiitos hmp.f


https://www.youtube.com/watch?v=9z2uw1pc-lE

Tässä just kirjoittelen puhtaaksi joitakin äidin runoja jotka löysin. Tämä on ihana, mun vapaa käännös, käsittelee sitä samaa kuin mistä puhuit:

"Miksen toimi
kuten pihakaivo
jos siitä ammentaa
se täyttyy uudestaan
vaikka antaa sen olla
se ei vuoda yli

mutta minä – niin
minä vuodan yli
jos kukaan ei ammenna
ja tulen aavemaisen tyhjäksi
jos vain ammennetaan"

Tänään on perjantai 13. Mikä kohtalon ivaa se on, että seuraava päivä on ystäväinpäivä. Kuka keksi laittaa nro 14 heti nro kolmentoista perään ;) Ehkä huominen on tarkoitettu laastaripäiväksi tälle päivälle.

Koska tämä on rakkausrunopalsta, ja koska sä oot nyt kerrankin siinä, eikä susta ikinä tiedä miten tulet ja menet, ja koska huomenna meillä on äidin hautajaiset enkä tule tänne, niin.... jo tänään

https://www.youtube.com/watch?v=yBVyqK2IW_g

Hyvää tulevaa ystäväinpäivää kaikille, ja erityisesti sinulle.

old_profile_93225 kirjoitti:

Tässä just kirjoittelen puhtaaksi joitakin äidin runoja jotka löysin. Tämä on ihana, mun vapaa käännös, käsittelee sitä samaa kuin mistä puhuit:

"Miksen toimi
kuten pihakaivo
jos siitä ammentaa
se täyttyy uudestaan
vaikka antaa sen olla
se ei vuoda yli

mutta minä – niin
minä vuodan yli
jos kukaan ei ammenna
ja tulen aavemaisen tyhjäksi
jos vain ammennetaan"

Tänään on perjantai 13. Mikä kohtalon ivaa se on, että seuraava päivä on ystäväinpäivä. Kuka keksi laittaa nro 14 heti nro kolmentoista perään ;) Ehkä huominen on tarkoitettu laastaripäiväksi tälle päivälle.

Koska tämä on rakkausrunopalsta, ja koska sä oot nyt kerrankin siinä, eikä susta ikinä tiedä miten tulet ja menet, ja koska huomenna meillä on äidin hautajaiset enkä tule tänne, niin.... jo tänään

https://www.youtube.com/watch?v=yBVyqK2IW_g

Hyvää tulevaa ystäväinpäivää kaikille, ja erityisesti sinulle.

Hitto mä unohdin taas nuo ¤#&!!#&/ rivivälit! Möks.

old_profile_93225 kirjoitti:

Tässä just kirjoittelen puhtaaksi joitakin äidin runoja jotka löysin. Tämä on ihana, mun vapaa käännös, käsittelee sitä samaa kuin mistä puhuit:

"Miksen toimi
kuten pihakaivo
jos siitä ammentaa
se täyttyy uudestaan
vaikka antaa sen olla
se ei vuoda yli

mutta minä – niin
minä vuodan yli
jos kukaan ei ammenna
ja tulen aavemaisen tyhjäksi
jos vain ammennetaan"

Tänään on perjantai 13. Mikä kohtalon ivaa se on, että seuraava päivä on ystäväinpäivä. Kuka keksi laittaa nro 14 heti nro kolmentoista perään ;) Ehkä huominen on tarkoitettu laastaripäiväksi tälle päivälle.

Koska tämä on rakkausrunopalsta, ja koska sä oot nyt kerrankin siinä, eikä susta ikinä tiedä miten tulet ja menet, ja koska huomenna meillä on äidin hautajaiset enkä tule tänne, niin.... jo tänään

https://www.youtube.com/watch?v=yBVyqK2IW_g

Hyvää tulevaa ystäväinpäivää kaikille, ja erityisesti sinulle.

Sydämellinen osanotto äitinne poismenon johdosta.

Surusta huolimatta, kauniita runoja jäi muisteltavaksi, elämään tätäkin päivää kansamme.

Oma äitini kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana jo yli kymmenen vuotta sitten. Minulla on kaksijakoiset tunnelmat edelleen ajasta, toisaalta olin helpottunut, että kipu lakkasi ja toisaalta, kun perheenjäsenensä menettää, menettää jotain mitä ei osaa oikein sanoin kuvata. Jokainen joka on saman kokenut, kyllä tietää, millainen tunne on kyseessä.

Olen itsekeskeinen ja vielä suuremmassa määrin sellainen myös silloin, jolloin en osannut käydä läpi ja keskustella läpi asioita, jotka nyt aika-ajoin vaivaavat, kun puhe voi olla enää yksisuuntaista. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta silti kadun syvästi, että jätin asiat pinnalliselle tasolle, enkä kertonut ja kuunnellut syvimpiä tuntoja. Ainoana lohtuna on nyt se, että tunnen kaikesta huolimatta puheeni menevän perille, vaikka mitään fyysistä vastaanottajaa ei enää ole olemassa.

Kyllä kaiken tärkeän haluaisi sanoa silloin, kun elämä vastaa elämään ja vuorovaikutus on todellista. Olisi ollut helpompaa jättää lopulliset hyvästit, jos olisin toiminut toisin, nyt tuntuu, että keskeneräiseksi jäänyt asia haluaa tulla sanotuksi, uudelleen ja uudelleen. Miksen sanonut rakastavani äitiäni silloin, vaikka rakastin ja olin hänelle kiitollinen kaikesta mitä hän oli eteeni tehnyt.Ehkä joskus pystyn antamaan anteeksi itselleni.

Hyvää ystävänpäivää sinulle ja voimia jaksamiseen.
Laitan loppuun tällaisen hienon kappaleen, joka kauneutensa lisäksi antaa ajattelemisen arvoisia tunnelmia surun keskellä.

https://www.youtube.com/watch?v=6zGXmbYMxlY

Presenthasnorhythm kirjoitti:

Sydämellinen osanotto äitinne poismenon johdosta.

Surusta huolimatta, kauniita runoja jäi muisteltavaksi, elämään tätäkin päivää kansamme.

Oma äitini kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana jo yli kymmenen vuotta sitten. Minulla on kaksijakoiset tunnelmat edelleen ajasta, toisaalta olin helpottunut, että kipu lakkasi ja toisaalta, kun perheenjäsenensä menettää, menettää jotain mitä ei osaa oikein sanoin kuvata. Jokainen joka on saman kokenut, kyllä tietää, millainen tunne on kyseessä.

Olen itsekeskeinen ja vielä suuremmassa määrin sellainen myös silloin, jolloin en osannut käydä läpi ja keskustella läpi asioita, jotka nyt aika-ajoin vaivaavat, kun puhe voi olla enää yksisuuntaista. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta silti kadun syvästi, että jätin asiat pinnalliselle tasolle, enkä kertonut ja kuunnellut syvimpiä tuntoja. Ainoana lohtuna on nyt se, että tunnen kaikesta huolimatta puheeni menevän perille, vaikka mitään fyysistä vastaanottajaa ei enää ole olemassa.

Kyllä kaiken tärkeän haluaisi sanoa silloin, kun elämä vastaa elämään ja vuorovaikutus on todellista. Olisi ollut helpompaa jättää lopulliset hyvästit, jos olisin toiminut toisin, nyt tuntuu, että keskeneräiseksi jäänyt asia haluaa tulla sanotuksi, uudelleen ja uudelleen. Miksen sanonut rakastavani äitiäni silloin, vaikka rakastin ja olin hänelle kiitollinen kaikesta mitä hän oli eteeni tehnyt.Ehkä joskus pystyn antamaan anteeksi itselleni.

Hyvää ystävänpäivää sinulle ja voimia jaksamiseen.
Laitan loppuun tällaisen hienon kappaleen, joka kauneutensa lisäksi antaa ajattelemisen arvoisia tunnelmia surun keskellä.

https://www.youtube.com/watch?v=6zGXmbYMxlY

Mak... äitinä vastaan. Kyllä äidit tietää, vaikkei aina kaikkea lausuisikaan. Äitisikin tiesi, olen ihan varma.

Kiitos.