Olen 65 vuotias nainen ja aloitin lääkärin suosituksesta jo 47 vuotiaana korvaushoidon. Estrogeenia olen syönyt aina 14 vrk ja toiset 14 vrk keltarauhashormonia jonka jälkeen tulee tyhjennysvuoto. Mistään kuumista aalloista ja muista haitallisista vaivoista en ole tarvinnut kärsiä yhtään päivää. Minun mielestä ihmisiä pelotellaan rintasyövällä ym haittavaikutuksilla liian paljon, kun ottaa huomioon lääkkeiden hyvät puolet. Jos liikaa pohtii ja pelkää jatkuvasti esim syövän vaaraa, niin se pelko jo itsessään voi aiheuttaa todellisuudessa syövän tai jotain muuta vakavaa sairautta. En usko, että mikään yksi asia aiheuttaisi syövän synnyn, vaan siihen tarvitaan paljon muita tekijöitä. Alussa kun aloin käyttämän korvaushoitoa, niin estrogeeniannostukseni oli muutaman vuoden 1/10 (Femoston) ja sitten sitä suurennettiin 2/10 (Femoston). Nyt olen viimeisen kahden vuoden aikana harventanut keltarauhashormonin ottamista joka toinen kuukausi ja pikkuhiljaa sitä harvennetaan niin, että otan vain joka kolmas kuukausi jonka jälkeen tulee taas tyhjennysvuoto. Estrogeenia olen syönyt edelleen 2/10 Femoston. On ollut puhetta lääkärin kanssa, että pikkuhiljaa vähentäisin estrogeenin määrää 1/10 Femoston ja katsotaan sitten miten pärjään. Luulen, että en koskaan lopeta kokonaan lääkitystä. Ensinnäkin olen voinut todella hyvin ja kaiken kukkuraksi ihoni on tosi kimmoisena pysynyt ja täysin rypyttömänä. Rinnat ovat myös pysyneet napakkana, vaikka olen aika suuri rintainen. Olen kyllä saanut syntymälahjana myös hyvät geenit ja minulla on terveelliset elämäntavat, että en ihan kaikkea hyvää saamaani voi laittaa estrogeenin piikkiin. En ole auringossa tärvellyt ihoani, enkä tupakoinut. Viiniä juon aina silloin tällöin hyvän ruoan kanssa tai hyvässä seurassa. Pyrin nauttimaan elämässäni joka ainoasta hetkestä. Olen hyvin valoisa, iloinen ja positiivinen luonteeltani ja ihmissuhteeni ovat tosi hyvät. Elämä on niin lyhyt, että ei kannata murehtia kaikista asioista, kun ne ei murehtimalla yhtään parane vaan päinvastoin syövät ja kuluttavat ihmisen loppuun. Minulla on ihana aviomies ja aikuinen tytär joka elää jo omaa elämäänsä oman perheensä kanssa. Iloitsen myös lapsen lapsistani. Nauttikaa hyvät naiset elämästänne ja syökää hormonikorvauslääkkeitä jos niistä on selvästi teille apua. Tunnen muutaman naisen jotka ovat joutuneet ihan psykiatriseen hoitoon vaihdevuosihelvetissä, kun eivät ole pelon takia suostuneet syömään mitään lääkkeitä. Syöväthän monet ihmiset moniin muihinkin sairauksiin vaikka kuinka paljon lääkkeitä ja eivät varmasti pelkää, että niistä tulisi syöpä. Mietin, että miten ihmeessä näistä estrogeeneistä on tehty elämää suurempi asia ja ihmisille aivan hirveä pelko sekä painajainen.
Hyvää elämää!
herkästi
1115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tietenkin niin pitää toimia kuin tuntee oikeaksi. Söin 8 vuotta estrogeeniä, omaan myös hyvät geenit ja terveelliset elämäntavat. Sitten kokeilin ihan huvikseni lopettaa 61 vuotiaana. Tuli vain lampimiä aaltoja, ei ollenkaan vastenmielisiä. Unenlaatu vähän huononi ajoittain, mutta ei rasitteeksi asti, voihan olla että iän myötä muutenkin tarvitsee vähemmän unta. Muuten ei ollut mitään ongemaa. Siitä on nyt kaksi vuotta ja kaikki hyvin.