Hoidettava

Tämä kirjoitus ei suoranaisesti kuulu tähän aiheeseen. En vain ole missään nähnyt kirjoitusta millaista on olla omaishoidettava. Ihan kuin me olataisiin täysin ulkopuolisia tuohon omaishoito asiaan.
En varmaan ole ainoa jolle sattui avioero sairauden puhjetessa (parkinson),.
Tunsin puolisoni ja ymmärrän täysin ettei hän olisi jaksanut jakaa sairauttani kanssani.
Ero oli helpotus molemmille.
Kun sairastuu tälläseen niin ainakin halusin olla "itsehuoltaja". Se ajatus on ehkä osaltaan auttanut selviämään yksin näinkin kauan , parikymmentä vuotta.
Lukiesani kirjoituksia omaishoitajan raskaasta osasta, tuli vain mieleeni ettei se ole niin helppoa olla hoidettavanakaa.
Olen ajatellut asiaa ja pidän itsestään selvyytenä laitoshoitoon menosta jos en jaksa yksin enään.
Ja tuo ajatus vain vahvistui lukiessani omaishoitajien mielipiteistä.. Kyllä tajuan kuinka vaikeaa on olla hoitajana, On sidottu elämään toista hoitaen. Vielä jaksaa rakastaa häntä joka rajoitaa niiin elämää. Joka tämän jaksaa niin se todellista rakkautta.
Mutta palaan tuohon alkuun, ei ole helppoa olla hoidettavana, Vieläpä jos tunnet olevasi vain rasite toiselle. Ei ole ihme jos elämänliekki alkaa leppattaan.
Elämä on oikeastaan julmaa kun sitä ajattelee, Jos valita pitäsi hoitaja vai hoidettava, vaikea olis asia päättää. Onneksi sitä valintaa ei itse tarvitse tehdä.
Jaksamista vaan teille hoidettaville kuin myös hoitajille,