Mitähän laki sanoo kansalaisen oikeudesta kieltää toista kirjoittamasta romaaniinsa henkilöitä, jotka jollain tavlla muistuttavat hänen tuttaviaan? Voiko sanoa kirjailijalle, että minusta et kyllä kirjoita, koska en tykkää siitä? Kuvittelisin, että tuollaisella komentelulla ei ole perustaa, mutta sattuuko joku teistä löytämään lainkohdan, joka selittäisi asian suuntaan tai toiseen? Vaikuttaako asiaan se, pidetäänkö romaanin hahmojen toimintaa moraalittomana tai rikollisena? Entä se, onko kuvaus todenmukainen? Ja vielä se, että jos kirjoittaa Matti-nimisestä tyypistä, mutta kuvaileekin Villeä, onko jommallakummalla heistä oikeus olla nyreissään, laillisesti? Kummalla? Entä jos kirjoittaa kirjailijanimellä? Entä jos kirjoitettuaan kirjailijanimellä antaa julkaistua kirjaa lahjaksi henkilöiden esikuvien tutuille?
Tuttavista kirjoittaminen fiktiivisessä romaanissa
kysynnytvaan
7152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuskin laki mitään sanoo, asianosaisen tykkääminen tai tykkäämätöömyys tuskin haittaa kirjoittajaa. Jos joku nostaa asiasta kanteen niin voi olla tosi vaikea näyttää sitä toteen.
***** Jos joku nostaa asiasta kanteen*****
Minkä ihmeen kanteen ? Nolaat jatkuvasti itsesi, kun sinulla ei ole prosessioikeudesta hajuakaan.
Rikosoikeudessa syytteen nostaa vain syyttäjä. Jos syyttäjä kieltäytyy, niin vasta tämän jälkeen asianmomistaja itse voi syytteen nostaa.
Siviilikannetta taas ei oikeus tutki, ellei kanne perustu johonkin voimassa olevaan lakiin.
Ei oikeus lähde tutkimaan sitä, tykkääkö joku jostakin vai ei ?
Tarkoitin kyllä tutkintapyynnön tekemistä, älä takerru lillukanvarsiin. Ja kuten jo sanoit voi syytteen nostaa myös asianosainen ellei syyttäjä sitä tee.
"Siviilikannetta taas ei oikeus tutki, ellei kanne perustu johonkin voimassa olevaan lakiin.
Ei oikeus lähde tutkimaan sitä, tykkääkö joku jostakin vai ei ?"
Juuri noin arvoinkin kun laki ei sano mitään tuollaisesta kirjoittelusta.
Sinulla se haju taitaa olla prosessioikeudesta, paskhan haju.
Useinkin kirjailijoiden lähipiiri on tietääkseni ollut uutisten mukaan näreissään, vaan sitä saa olla ihan vapaasti näreissään. Useimmiten varmaan näreissään olosta ei kerrota, niin vältytään enemmiltä huomiolta. Mitä enemmän kertoo olevansa näreissään, sitä suurempi kiinnostus valitettavasti /yleensä lukevalla yleisöllä.
Itsekin kirjoitan (ei tosin ole vielä julkaistu mitään, koska kaikki kesken), ja minulla ainakin on paljon näitä todellisuudesta enemmän tai vähemmän vaikutteita ottaneita tyyppejä kirjoissani. Toki olen "värittänyt" heitä paljonkin ja lopulta huomannut, etteivät he oikeastaan niin paljoa muistutakaan sitä "esikuvaansa". Hauskinta oli, kun tutut eivät edes itse "tunnistaneet itseään" tai "toisiaan".
Mutta periaatteessa, tuskin laki siitä mitään sanoo. Ihmisiä on monenlaisia, ja jos vaikka tunnet Erkki Petterin, joka on tyyliin alkoholistinarkkari, mutta kirjassasi onkin alkoholistinarkkari Jouni, tuttusi Erkki Petteri tuskin voi asiasta mitään sanoa. Voit aina todeta, ettei Jouni liity häneen, sillä hän ei ole maailman ainoa alkoholistinarkkari, vaan sait idean esim. telkkarista.
Oleellista on, ettei käytä kenenkään todellisia henkilöllisyyksiä ja väitä heidän tehneen tai sanoneen jotain, mitä he eivät ole tehneet. Eikä mielellään todellisilla henkilöllisyyksillä laita heitä tekemään sellaistakaan, mitä he ovat oikeastikin tehneet -> ei saa kopioida kenenkään yksityiselämää. Identiteettivarkaudesta laki kaiketi jotain jo sanookin..
Maailman sivu on kirjoitettu "avainromaaneja", joista voi tunnistaa todellisia ihmisiä. On teoksia, joilla kostetaan koetut loukkaukset jne. Ekana mieleen tulee Hannu Salaman Finlandia-sarja.
Hatarasti muistan Ruususen Pääministerin morsian -kirjan ja siitä seuranneen oikeusjutun. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen taisi olla HO:n tuomio (kirjailija kustantaja).
Mutta kai pointti on, että Vanhanen oli tunnettu julkisuuden henkilö. Tuntemattoman "alkoholistinarkkarin" piirteet ja käyttäytyminen eivät yleensä ole kovin tunnistettavia, vaan samaa rataa toimii tuhat muuta saman ikäluokan edustajaa.
Taitaa olla eroa kunnianloukkauksella ja yksityisyyden loukkaamisella - joku taisi jo siitä mainitakin tuossa. Yksityisasioista kirjoittaminen tunnistettavasti voi antaa aihetta tutkintapyyntöön, vaikka kirjoittaisi totuudenmukaisesti. Kunnianloukkausta taasko ei tapahtuisi, jos pitäytyy totuudessa? Aika väljät tulkinnat varmaan? Ja kun tulkitsijoina on lakimiehiä, ei voi odottaa muuta kuin tapauksen pitkittämistä, riidan lietsontaa ja sitä samaa, mitä he aina puuhaavat. Ja tämä ei varmaan ollut kunnianloukkaus kaikkia lakimiehiä kohtaan, koska pitäydyin totuudessa?
Entä, jos kirjoittaa ryhmästä ihmisiä, ja kukin heistä tekee niin outoja asioita, että heidät voidaan tunnistaa ensin ryhmänä ja sitten sen ryhmän yksittäisinä jäseninä? Jos kirjoittaja itsekin kuuluu kyseiseen ryhmään? Loukkaisiko hän samalla omaa yksityisyyttään tai kunniaansa? Voiko kuolleen kunniaa loukata?