Kuulen usein tämän väitteen - matkailu avartaa. Juuri koskaan kukaan ei kuitenkaan vaivaudu mitenkään selittämään tätä väitettä, joka onkin mielestäni lähinnä puhekupla ilman sisältöä. Mitä tällä avartumisella oikein edes tarkoitetaan?
Kun itse olen maailmaa kiertänyt, en rehellisesti sanoen ole havainnut juurikaan avartavaa vaikutusta. Itse määrittelen avartumisen jonkinlaisena näkökulmien laajentumisena ja tiedon lisääntymisenä.
Ihmiset näyttävät aina jonkin verran erilaisilta eri paikoissa, puhuvat eri kieltä, tavat poikkevat toisistaan, yhteiskuntien säännöissä on eroja, paikat näyttävät erilaisilta, mutteivät aina siltikään ainutlaatuisilta, ilmassa on paikalle ominaisia tuoksuja ja ruoissa on tai ei ole paikallinen maku.
Elämä on silti kaikkialla samojen peruasioiden varassa, eivätkä yhteiskunnatkaan ole heimoyhteisöjä lukuunottamatta aivan tyystin toisistaan eroavia. Kysymys on tietenkin vain lähinnä elämän ja ihmisyhteisöjen muotojen vaihtelusta.
Usein matkailuun liitetään myös määre suvaitsevaisuus. Tämäkin on hieman kyseenalainen väite, sillä kaikenlaiset ihmiset matkailevat suvaitsevaisina itseään pitävistä patarasisteihin. Matkakohteet toki voivat vaihdella. Näkemykseni mukaan matkailu voi edistää suvaitsevaisuutta tai olla edistämästä sitä riippuen yksilöstä ja kokemuksista.
Näkisin ennakko-oletusten, tietojen ja asenteiden ratkaisevan sen avartaako matkailu vai ei. Jos ei ole mitään tajua siitä, mihin on matkalla, eikä siitä mikä odottaa, varmasti kaikki on uutta ja avartaa ainakin sikäli, että kohteessa tietoa tulee väkisinkin lisää uusien kokemusten myötä. Mielestäni matkaajan oma havainnointikyky ja ennakkotiedot viime kädessä ratkaisevat avartaako matkailu.
Kun itse olen maailmaa kiertänyt, en rehellisesti sanoen ole havainnut juurikaan avartavaa vaikutusta. Itse määrittelen avartumisen jonkinlaisena näkökulmien laajentumisena ja tiedon lisääntymisenä.
Ihmiset näyttävät aina jonkin verran erilaisilta eri paikoissa, puhuvat eri kieltä, tavat poikkevat toisistaan, yhteiskuntien säännöissä on eroja, paikat näyttävät erilaisilta, mutteivät aina siltikään ainutlaatuisilta, ilmassa on paikalle ominaisia tuoksuja ja ruoissa on tai ei ole paikallinen maku.
Elämä on silti kaikkialla samojen peruasioiden varassa, eivätkä yhteiskunnatkaan ole heimoyhteisöjä lukuunottamatta aivan tyystin toisistaan eroavia. Kysymys on tietenkin vain lähinnä elämän ja ihmisyhteisöjen muotojen vaihtelusta.
Usein matkailuun liitetään myös määre suvaitsevaisuus. Tämäkin on hieman kyseenalainen väite, sillä kaikenlaiset ihmiset matkailevat suvaitsevaisina itseään pitävistä patarasisteihin. Matkakohteet toki voivat vaihdella. Näkemykseni mukaan matkailu voi edistää suvaitsevaisuutta tai olla edistämästä sitä riippuen yksilöstä ja kokemuksista.
Näkisin ennakko-oletusten, tietojen ja asenteiden ratkaisevan sen avartaako matkailu vai ei. Jos ei ole mitään tajua siitä, mihin on matkalla, eikä siitä mikä odottaa, varmasti kaikki on uutta ja avartaa ainakin sikäli, että kohteessa tietoa tulee väkisinkin lisää uusien kokemusten myötä. Mielestäni matkaajan oma havainnointikyky ja ennakkotiedot viime kädessä ratkaisevat avartaako matkailu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.