Tervehdys kaikille palstan lukijoille!! Täällä yksi epätoivoinen vauvakuumeilija. Oon jo monta vuotta halunnut niin kosvati lasta ja kuume vain pahenee päivä päivältä, eikä vauvaa vaan näy:( Ongelmana on lähinnä se, että mies on tällä hetkellä intissä ja aina kun on "parhaat päivät", niin nehän osuu viikolle kun mitään ei voi tapahtua. Onneksi mies on enää 4kk armeijassa, että enköhän jaksa niin kauan odottaa ryhtymistä tositoimiin. Täytyy nyt vain toivoa, että päivät osuisivat viikonloppuun. Alan olla epätoivoinen ja masentunut tämän kuumeeni kanssa:( Lisäksi vielä pelkään kamalasti sitä, että jos ei tärppääkkään... Onko täällä kohtalotovereita? Kertokaa omia kokemuksia, jos se auttais mua jaksamaan..
Kuumetta,kuumetta,kuumetta..
Minä-85
6485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täällä on toinen samaa vuosimallia oleva, vauvakuumetta poteva. Lapsi olisi tervetullut ja olisin siitä erittäin onnellinen. Miehen kanssa kuitenkin on sovittu että ei vielä vaan vasta muutaman vuoden päästä, mutta jos "vahinko" tapahtuu, lapsi pidetään ja siitä ollaan onnellisia. Millään en jaksaisi odottaa sitä muutamaa vuotta. Tosin koulua olisi itsellä käytävänä, mutta kun.. :) Asiaa ei yhtään helpota se, että lähipiirissä "kaikki" tuntuvat saavan vauvoja,jopa parhaalla ystävälläni on puolen vuoden ikäinen tyttö. Vauvakuume on kova mutta kunnioitus miestä kohtaan pakottaa olemaan "iisisti",vinkumatta lasta ja odottamaan vain kiltisti. Toisaalta pelottaa että kun olen pidemmän aikaa pillereitä käyttänyt, sitten kun lasta "aletaan tekemään" voikin raskaaksi tulemisessa kestää. Miten sitten jaksan odottaa vielä lisää? Voi tätä elämätä.. *huokaus* :)
Joidenkin tutkimuksien mukaan, naisella on melkeinpä parhaimmat mahdollisuudet tulla raskaaksi juuri pillereiden lopettamisen jälkeen.
Minä olen lopettanut pillerit heinäkuussa ja raskaaksi en ole tullut..
Älä loukkaannu, mutta oletko jo valmis äidiksi?
Minä olen 24-vuotias ja nyt vasta varma siitä että olen.. tai en varma mutta sanotaanko että kun katson miestäni, ajattelen että haluan viettää hänen kanssaan loppuelämäni..
Toki sekin on asia joka voi muuttua hetkessä.
Niin, no se on kai yksilöllistä. Ja jos olet lopettanut heinäkuussa, tässähän on mennyt jo monta kuukautta, eli ei ole tärpännyt?! Mun mielestä siinä on jo pitkä aika jos lasta koittaa maailmaan laittaa.
Niin, ehkä tuo ikäni ei kovin vakuuta, en tiedä, tai kenties sanoin jotain joka kuulosti lapselliselta?? Mutta ei kai sitä kukaan voi koskaan olla 100% valmis lapsen hankintaan. Kyllä se raskaus ja lapsi kasvattaa sen mitä vielä on tarve. Vastuuntuntoa minulla kyllä on lapsen hoitoon jos siitä puhutaan ja valmis olen uhraamaan muita asioita ja menoja lapsen takia.
Olen itse naimisissa ja toki tiedän että mieheni kanssa haluan olla lopun ikäni. En minä lasta haluaisi jollen naimisissa olisi ja varmasti haluaisi elää mieheni kanssa koko elämäni. Siinä on jo tietty turvansa että lapsi syntyy avioliitossa. Tosin paljonhan avioliittoja purkautuu mutta itse uskon vakaasti omaamme ja elämme ja teemme päätöksiä sen mukaisesti.
Moi!
itse olen vm 83 eli täytän ensi viikolla 21. pillerit lopetin toukokuussa (puolen vuoden harkinnalla siitä, kun asiasta alettiin tosissaan puhumaan), asun mieheni kanssa avoliitossa (ei kihloissa vielä) ja tällä hetkellä olen varma, että haluan elää mieheni kanssa loppu elämän (totta, että asia joka saatttaa muuttua milloin tahansa, mutta mikä tahansa voi). Lapsen haluamisesta olen myös erittäin varma, varmempi kuin mistään muusta tässä maailmassa. Uskon myös siihen, että kyllä lapsi ja elämä kasvattaa. ja usein ollaan kavereiden kanssa puhuttu, että ne jotka asiaa jää liikaa miettimään päätyvät siihen, etteivät ikinä haluakaan lapsia. tämä on vain minun näkemykseni, jokainen haluaa ajallaan, toiset ei ollenkaan.
Raskaaksi tulo ajasta haluan sanoa sen verran. että heinäkuusta tähän päivään raskaaksi yrittäminen on lyhyt aika. itse olemme "yrittäneet " (tulee kun on tullakseen- asenteella) toukokuusta asti, tuloksetta. Jotkin tulee raskaaksi heti, jotkin ilman mitään syytä vasta 1.5 vuoden kuluttua, kaikki ei koskaan. mielestäni ei kannata asialla stressata (vaikeaa tahtoo kyllä itselläkin olla). mutta sen haluan sanoa, että älkää kuvitelko, että vauvoja tehdään tuosta vain laskien syntymisaikoja valmiiksi vaan niitä saadaan jos niin on tarkoitettua. onnea kaikille päätöksiinsä ja yritykseen!:) mukavaa joulunaikaa!
Voin kuvitella miltä tuntuu.. Toivottavasti tärppää. Onnea matkaan! :)
Gyneni sanoi juuri viime viikolla että noin puolet yrittäneistä tulevat raskaaksi ensimmäisen puolen vuoden aikana. N. 80 % ensimmäisen vuoden aikana.
Siksi minusta on huvittavaa että jotkut sanovat, ai että, sitten kun mä teen lapsia niin me kyllä ajoitetaan niin, että se syntyy alkuvuodesta, ettei tarvi sitten kituutella pitkälle syksyyn kun odottaa 18-v synttäreitä.
Olisihan mustakin ollut mukava saada alkukesävauva ettei olisi heti tarvinnut tumpata kauhaa kasaa vaatetta pienelle päälle tms.
Mutta, kuten sanoin, vielä ei ole tärpännyt ja nyt ei ole enää stressiäkään.
Kaikille ei ole lasta tarkoitettu, ja kaikille ei ehkä juuri sille hetkellä tms.
Mutta jokatapauksessa, onnea kaikille lapsista haaveileville!