...niin vietin sen yksin ja en omasta tahdosta. Sain yhden Ystävänpäivä toivotuksen ihanalta ystävältä, kiitos hänelle. Välillä tuntuu, että olen liian "viallinen" muiden ihmisten mielestä, olemaan ystävä tai kumppani kellekään. Olen eronnut keski-ikäinen nainen, kahden aikuisen lapsen äiti ja pidän naisista. Mutta omasta elämästä puuttuu jotain, se toinen ihminen, nainen. Entinen elämä on vienyt melkein kaikki ihmiset ympäriltä, sairastuin liitossa ollessa masennukseen, tapaturman takia liikkuminen ei ole helppoa, en ole ulkoisesti missi. Silti kaiken tämän sisällä asuu todella herkkä ihminen. Haluan samoja asioita, kuin muutkin ihmiset. Haaveena on löytää joskus nainen, jolle tämä kaikki koettu ei ole liikaa, nainen joka uskaltaa ottaa selvää, kuka oikeasti olen. Olen paljon muutakin, kun se mitä päällepäin näkyy. En osaa puhua niitä näitä ja aluksi olen ujo, muttakun tutustun toiseen, niin se lähtee pois. Uskon hyvään, vaikka elämä on näyttänyt jo sen kaiken pahan. Tiedän tällä elämänkokemuksella, että aika vähän on valmiiksi mahdottomia asioita. Ehkä minullekin on joku jossain, en vain ole sitä vielä löytänyt.
Eilinen Ystävänpäivä sai miettimään omaa elämää...
Jouskarinainen
1252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä anna periksi. Kyllä uskon, että vielä löydät itsellesi kumppanin, naisen, jonka kanssa voit elää ja viettää aikaa. Milloin vaan voi sopiva nainen tulla vastaan, mutta on vain lähdettävä kotoa ulkomaailmaan :-)