Mitä tapahtuu ihmiselle 2000 luvulla

Uskonto kirjojen ennustusten mukaan, ihminen vieraantuu perheestä ym.

Itseäni huolestuttaa elämän irrallisuus. Perhearvot on hajotettu, eikä suhteista tulee mitään, paitsi pintapuolisesti.

Kalojen kautena, kysyn, olivatko ihmiset, toisistaan välittäviä, pitkäpintaisia, intuitiivisiä....
Ja nykyisin lyhytjänteisiä, kovia, itsekkäitä, determinoituja....

Onko perheen, suhdeiden, kiinnityspisteiden kuten kotimaa, perhe, työpaikka, ammatti, kumppani, yksityisyys, henkilökohtaisuus...ovatko ne pirstaloitu, hajautettu, ulkoistettu. Niiden arvo katoaa, mutta ihmiselle samassa syntyy vapautta olla siten, miten tahtoo. Hänellä ei ole velvoiteitta toisiin asioihin, kuten ennen, mutta ehkä uusiin. Mitä ne ovat? Ulkoistamisen pakko? Mikrosirut kehoon, niin kuin että yksilö myisi jotakin itsestään valtiovallalle, että häntä ja monia muita olisi helpompi kontrolloida? Että valtio osaisi reagoida megasuuriin ihmispaljouksiin ja pitämään järjestystä hyvässä ja pahassa? Onko ihminen kadottanut yksityisyytensä, jos alkaa ajatella asiaa tältä kannalta? Jos unohtaa, niin millään ei ole väliä. Kukaan ei välitä. Yhteisöllinen tyytyväisyys vie pois pahat aikeet, kun on ruokaa, juomaa, asuntoa....Ovatko kosmiset arvot, avaruus laskeutumassa konkreettisesti arkipäiväksi?

Mitä on unohdettu ja onko ihmisyydestä?

Nykyinen pinnallisuus näkyy ihmisen kuten biologisessa myös valo-kehossa. Muutoksia on tapahtunut ja ihmisyys on erilaista kuin ennen. Kuitenkin me synnytämme, menemme töihin, rakastelemme, syömme ja hengitämme.

Jokaisen pitää kysyä, mitä on elämän arvo, mistä hän pitää ja mitä hän ei pidä, jotta me itse tekisimme oman elämämme.