Hiivit elämääni kuin varkain... Törmättiin chatissa ja viihdyttin toistemme seurassa. Ja aivan liian pian meille tarjoutui mahdollisuus nähdä toisemme.... emme kumpikaan olleet valmiita muuhun kuin tapaamaan toisemme, näkemään kasvoista kasvoihin tuon henkilön jonka kanssa aika oli kulunut chatissa niin hyvin, että työntekokin meinasi unohtua :-). Tavattiin -olit enemmän kuin olisin voinut uskoa. Silti oma elämäni jatkui täällä, kuten myös sinun siellä. Jäi vai armoton ikävä, jonka kumpikin tiesi ajan kuluessa haihtuvan pois. Siltikin ihmettelen, miten olet voinut tulla niin tärkeäksi osaksi elämääni. Nytkin -vielä usean kuukauden jälkeen tapaamisestamme -odotan puhelinsoittoasi. Ja joka kerta kun soitat -aurinko valaisee kasvoni. Vastaavasti tunnen miten suunpieleni vääntyvät alaspäin puhelimen ollessa mykkänä. Miten annoinkaan itselleni tapahtua näin? Toivottavasti sinä et tule koskaan näin riippuvaiseksi minusta!
Chattiystäväni
vain yhden kerran
121066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
voi miten tutulta tuo kuulostaakaan,aivan kuin oma elämäni..
Ei saisi kai ottaa vakavasti näitä mutta kun jonkun kanssa natsaa jutut niin minkäs teet? Olen tavannut muitakin Hänen jälkeen, fiilikset ei ole yhtä vahvat mutta kyllä se aina kirpaisee.
Tekstisi oli kuin omasta elämästäni. :-D
Joskus todellakin käy noin, löytää chätistä ihmisen jonka kanssa viihtyy ja juttu luistaa. Minullekkin kävi niin ja olen siitä iloinen, kun löysin uuden todella hyvän ystävän. Meilläkin on välimatkaa aika reilusti ja kumpikin elää omaa elämäänsä. Olemme tavanneet kuitenkin pari kertaa. Mielestäni kuitenkin tärkeintä on ystävyys, jonka olemme löytäneet ja jonka toivoisin säilyvän. Pystymme puhumaan kaikista mahdollisista ja mahdottomista asioista.
Minäkin olin alkuun riippuvainen ystävästäni, mutta eihän toista ihmistä voi kahlita kuin häkkilintua.
Tiedän kuinka sinusta tuntuu pahalta, kun puhelin ei soi. :-((
Sitä riippuvaisuuttaan ei vain voi säädellä, niin kuin uunin lämpöä, koska järki ja tunne eivät vaan kulje aina käsi kädessä.
Ajan kanssa sinun on helpompi käsitellä tunteitasi, tiedän kokemuksesta.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää tulevaisuuteen, päivä paistaa risukasaankin.
Minulle tapahtui aivan samaa. Kirjoiteltiin
jonkin aikaa chatissa, nähtiin ja ihastuttiin
mutta, kaikki tapahtui liian nopeaa.
Erottiin eikä jäänyt edes ystävyyttä, valtava
kaipuu vaan,,
melkein kuin minun juttuni..mutta minulle kävi vain paremmin!tapasin kaverini vuosi sitten täällä
sätissä,juteltiin monta viikoa ja jo alussa
kaverini antoi minulle puh.no ja mailios. minä olin epäileväisempi kun karikoissa olin jo kompas tellut pitkinmatkaa!luottamukseni saavutettuaan
minäkin rohkenin antaa ed.tiedot ja niin alkoi tiiviimpi keskustelu..ja kuinka ollankkaan kaverini kertoi RAKASTAVANSA minua vaikka ei oltu tavattukaan vielä fyysisesti,minulla oli myös samanlaisia tunteita vaikka en niistä aluksi puhunutkaan,viimein oli minunkin myönettävä että RAKASTAN häntä...tämän jälkeen tapasimmekin fyysisesti viikonloppuna sekä aina n.kerran kuukaudessa!tätä iloa on siis jatkunut vuodenver-
ran ja pian tämä ihana tunne saa jatkoa kun hän muuttaa tänne luokseni asumaan(välimatkaa meillä on 500km)!ilman LUOTTAMUSTA EI SIIS VOI SAAVUTTAA RAKKAUTTAKAAN!! kaikki jotka olette kaverin löytäneet sätissä, mikään välimatka ei ole liian suuri kun on vain luottamusta toiseen sillä voi saavuttaa jotain ihanaa kuten rakkautta ja onnea!!
kuitenkin on hyvä muistaa että ketään ei voi OMISTAA,kaikki tapahtuu omasta vapaasta tahdosta..
jos on tapahtuakseen. sormuksilla ei voi toista kahlita!! HYVÄÄ KEVÄTTÄ KAIKILLE, T: AIDON RAKKAUDEN ANSAINNUT/SAAVUTTANUT
Hei vedit sanat suustani kirjoitelmallasi sillä niin se toimii oikeesti kun kaikki on kunnossa.
Ja se jotta siihen ei saa kuulua minkäänlaista kaeh.`mielisyyttä taikka omistamis`vimmaa.sillä kun sellaisen on ansainnut on se niin ainutkestaista joitta mikään muu asia maailmassa ei voi sitä vahingoittaa taikka pilata.Mutta kuitenkin se vaatii vaalimista koska sen muoto muutuu kokoajan erillaiseksi niin pitkänne kun luottamuksen taso antaa myötä. Dadaaaaaa.
Jotta jounen voi saavuttaa sen pitää sillä käydä melkoinen repertuaari läpi ja laittaa elämän katsomuksensa sellaiseen järjestyksene jotta sen voi ansaita.Kun niin on käynyt jotta jokin ansaitse sen tulee onni kantajansa luokse ja se voi olla lähempänä kun koskana voisi kuvitellakkaan.En kellekkään ala kertomaan mistä sen ettiminen kannattaa aloittaa koska se ei tuottaisi minkäänlaista tulosta.sellainen vinkki jotta kahta ei voi saavuttaa vaurautta ja onnea.sillä se on joko tai.
Tuo kolahti. Elän juuri tuota vaihetta minäkin. Tiivistä yhteydenpitoa, kerran tavattu, seuraavasta tapaamisesta haaveillaan ja sitä suunnitellaan. Kumpikin tahollamme kiinni omassa todellisuudessamme, mutta koskaan en ole ketään näin läheiseksi kokenut, näin avoimena ketään kohdannut. Ensimmäinen ihminen, jonka kanssa voisin jutella puhelimessa ja chatissa tuntikausia. Outo yhteydentunne. Ja vaikka ei kenties ikuista, kuitenkin merkityksellistä. Ja ainahan voi haaveilla..
hei" Ja olemme varmaan jutelleet sätissä useesti ja seuraavana neuvon vain olemaan rohkea ja tarttumaan asioihin kiini sillä sanon kokemuksesta jotta se kannattaa dadaaaaa.
Henkilökohtaisesti olen muuttamassa kaverini luokse heti kun saa täälä missänyt olen asiani päätteseen. Kuten olet huomannut luottamuksesi kasvaa jokaisen tapaamisesi yhteydessä voimakkaammaksi sekä sisälläsi oleva tunne.siistiä vai?Ei muuta kun semppiä sulle oikein paljoin dadaaaaa.
rohkaisevista sanoistasi. Ja kyllä - olemme jutelleet sätissä *hymy*. Aion tehdä niinkuin sanoit, sillä tämä tunne on niin voimakas, etten voi sitä itseltäni enkä häneltä kieltää. Tämä pitää katsoa loppuun asti... Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu eikä koskaan pidä sanoa 'ei koskaan'...
Kohtasin hänet, olen vieläkin hänen lumoissa,
vaikkemme ole misään tekemisissä..enää..harmi
Mikset kerro hänelle, että kaipaat ???? Mitä sulla on menetettävää ??
Hän soittaa... Heitän puolihuolimattomasti -aivan kuin asia olisi yhdentekevä minulle, vaikka sydän hakkaa armottomasti -mitä jos tulisin käymään?? Puhelimen toisessa päässä on hiljaista -sekunnit tuntuvat raastavan pitkiltä. Tätä juuri eniten pelkäsin... Miten vastapuoli voi nyt "fiksusti" ilmoittaa, ettei enää kiinnostakaan. Pitkältä tuntuvan tauon jälkeen ääni sanoo "lupaan tehdä kaikkeni, ettei mikään tule estämään meitä tapaamasta toisiamme". Nyt vain päiviä laskemaan, eikä aikakaan kun tapaamme taas :-)
hyvä että sait rohkaistua itsesi kysymään, eipähän tarvihe jäähä suremaan jottei kysyny..sil
kysyjähän ei koskaan tieltä eksy!!
nyt vain lupaat sitten itellesi jot puhutte kaikesta mahollisesta ja kysyt myös henkilökohtasii ja kerrot myös mitä itte tunnet häntä kohtaan, rohkeasti vain eteenpäin kun aloite on tehty!!
ihania yhessä olon päiviä siulle ja hyvää kevättä!!