Mieheni laiska teinityttö

Jälkiviisaus on typerää, mutta olisko teidän kannattanut keskustella kasvatusperiaatteista ennen yhteen muuttoa?

Pystyttekö yhdessä puhumaan asiasta? Teidän ehdottomasti pitää sopia periaatteet, joilla kodissanne eletään. Esimerkiksi yksi "kotityöpäivä" jokaiselle lapselle. Ma, ke ja pe, vaikkapa. Jokainen vuorollaan imuroi, tyhjentää tiskikoneen ja pesee vessan. Ja jos ei itse huolehdi pyykeistään pyykkikoriin, niin puhtaita vaatteita ei tule. Tai mitkä systeemit nyt teille sopiikaan.

Ja jos ei huolehdi omasta osuudestaan, niin lähtee aina vaikka siivu kuukausirahasta pois. Tai joku muu rangaistus. Voisiko toimia?

Tytön asenteen saa kyllä muutettua, mutta se vaatii teidän yhteistyökykyä. Tuletko sinä muuten tytön kanssa toimeen? Sekin on todella tärkeää... Jos sinun ja tyttöpuolesi ainoa yhteinen kanssakäyminen on, että sinä pyydät tekemään kotitöitä, niin te molemmat kärsitte yhdessä asumisesta. Oletko miettinyt koskaan, että miten tyttö näkee ja koke sinut? Vietätkö tytön kanssa koskaan laatuaikaa, kysytkö hänen kuulumisiaan yms? Hän ei asu oman äitinsä kanssa, joten saattaa kovastikin kaivata naisen seuraa.

Puhu kunnolla miehesi kanssa. Kerro että olet valmis häntä tukemaan, ja että muutos olisi hänen tyttönsä parhaaksi. Jos ette pysty edes keskustelemaan asioista, niin huonolla pohjalla homma on...

Elän itsekin uusperheessä. Miehelläni on tyttö, hänen ainoa biologinen lapsensa. Minulla on kaksi lasta. Meillä lapset olivat tosin huomattavasti pienempiä, kun perheen perustimme, joten yhteinen linja kasvatuksessa oli aivan ehdotonta jo ennen yhteen muuttoa. Mutta tunnistan tuon miehen tunteen siitä, että haluaa "pitää vauvana". Me kävimme keskustelun siitä aiheesta jo silloin, kun miehen tyttö oli 4v. Mies yhä puki tuon tytön, käytti tytön pissalla, syöttikin välillä jos ruoka ei maistunut, kantoi sylissä kaupungilla yms. Siis lapsi joka oli täysin kyvykäs ja osaavat huolehtimaan itse pukeutumisesta ja kävelemisestä. Huvittavinta asiassa oli se, että toinen minun lapsistani oli nuorempi, mutta minun lapselleni sekä minä että mies painotimme, että "puehan reippaasti itse, muistapa käydä pissalla..." yms. Kannustimme siis itsenäisyyteen siltä osin, kuin lapsi osasi. Kun keskustelimme, niin mieheni havahtui itsekin, että hänhän tekee tytölleen karhunpalvelusta. Hän oli toiminut niin, koska poti huonoa omatuntoa, että voi viettää tytön kanssa vain 8 päivää kuukaudesta.

Meillä keskustelun kautta asiat muutuivat parempaan. Paljonkin. Kaikki lapset ovat jo kasvaneet, ja heiltä odotetaan sitä, mikä ikätasoon nähden on sopivaa.

Itse olen nauttinut siitä, että elämässäni on myös bonuslapsi. Suosittelen sinua tutustumaan hyvin miehesi tyttöön. Olet tutustunut häneen vasta kun hän on teini, joten et ehkä ole niinkään äitipuoli kovin vahvassa merkityksessä, mutta saatat saada hyvän ja tärkeän ystävän, perheenjäsenen. Minun mieheni tytär on minulle kuin yksi omista lapsista.

Isä ei ota vastuuta lapsestaan, vaan antaa sen tytön vain lojua nurkissa. Minusta ei varmaan olisi uusiperheeseen, koska eivät hermoni kestäisi jonkun lorvivan nurkissa. Omat lapseni ovat ahkeria ja oppineet tekemään pienestä pitäen kaikenlaista kotona sanomatta ja aivan omatoimisesti. Pojalla oli murkkuikänä sellainen vähän vetäytynyt vaihe, mutta silloinkin teki viikkorahansa eteen töitä, koska tiesi, ettei rahaa tule muuten. Tyttö käyttää hyväksi isänsä lepsuisuutta, tyypillistä ja ärsyttävää. Eipä tuota voi muuten auttaa, kuin sanoa isällensä, että kanna vastuusi, sinun tuo tyttö on.

Minä kerron sinulle näkökulmia, joita sinun kannattaa todella ajatella. Kerron sinulle seuraavat asiat oman kokemuspohjani kautta. Mieheni tytär oli 12 vuotias, kun tapasin mieheni. Hän oli 14 vuotias, kun muutimme yhteen. Asuimme saman katon alla viisi vuotta, joten ymmärrän todella mitä käyt läpi.

Kun muutimme yhteen, niin yritin aluksi olla "äitinä" tytölle. Olin hyväksyvä ja ymmärtävä. Halusin keskustella ja luoda läheiset välit. Tytöllä ei ollut ollenkaan samanlaiset ajatukset minua kohtaan. Hän piti minua tunkeilijana, joka piti häätää pois. Vanhempien erosta ei ollut kulunut vuottakaan ja se oli teinille vaikea asia. Tyttöä oli päättänyt jäädä isälle, koska koki hänet turvalliseksi ja ehkä läheisemmäksi aikuiseksi. Isä ja tytär olivat asuneet alle puoli vuotta yhdessä, kun isä alkoi seurustella minun kanssani. Luonnollisesti tyttö koki minut uhkana ja kilpailijana. Minä olin tullut viemään hänen isänsä ja hän oli menettänyt ykkös paikan minulle. Kun tytön äiti oli myös katkera erosta ja myrkytti tytön mieltä kaikenlaisilla negatiivisilla ajatuksilla minusta, niin siinähän oli soppa valmis. Jos lapsen äiti puhuu pahaa ja mustamaalaa uutta kumppania, niin uuden kumppanin on hyvin vaikea rakentaa läheisiä välejä kumppanin lapseen. Lapsi on uskollinen vanhemmalleen ja tuntee valtavaa syyllisyyttä, jos hän rakastaa ihmistä, jota oma vanhempi ei hyväksy.

Mietin muuttoa puolitoista vuotta. Tiesin, että ongelmia tulee. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja katsoa mitä tulee. Se mitä tuli, sitä en olisi osannut odottaa! Ongelmia alkoi tulla ja paljon!!
Minulla ja teinillä oli erittäin huono henkilökemia. Tuntui, että me ärsytämme toisiamme pelkällä olemassaololla. Minä lapseton yksinasuja olin tottunut siisteyteen ja järjestykseen. Ja tämä teini taas oli tottunut sotkuun ja epäjärjestykseen. Häntä ei haitannut vaikka kissa olisi paskannut keskellä hänen huonettaan tai että suurin osa hänen tavaroitten säilytyspaikkana oli lattia.

Kotitöistä ja siisteysasioista saimme todella mahtavia riitoja aikaiseksi. Minä huomautin hänelle, kun matot olivat vinossa, kengät potkaistu miten sattuu, märkiä pyyhkeitä kasattu huoneeseen, kattilat tiskaamatta hänen jäljiltään. Hän teki näitä asioita ärsyyttääkseen minua ja todistaakseen itselleen, että minä todella olin se ikävä ihminen, mitä äiti oli kertonut. Me laitoimme tytölle kotityö vihkon, jota kokeilimme monella eri tavalla. Aluksi oli, että minä kirjoitin työt vihkoon ja hän kuittasi kun oli tehnyt ja minä tarkistin, että oli tehty. Tämä ei ollut hänen mieleen, joten kokeilimme, että hän sai itsenäisesti tehdä kotitöitä ja kirjoittaa ne vihkoon.Hän teki työt negatiivisella asenteella ja liian usein huolimattomasti. Hän oli vihainen ja katkera, kun hänen piti tehdä kotitöitä rahan eteen. Työt olivat pieni ja viikkoraha iso, mutta kiitollinen hän ei siitä ollut.

Tyttö koki, että kotityö ja muut muutokset ovat minun aikaansaamaa muutosta. Minä olin tullut hänen elämäänsä ja tuonut mukanaan muutoksia. Vaikka ne muutokset olivat minun ja hänen isänsä yhteisiä, niin tyttö mielsi, että minä olen kaiken pahan alku ja juuri. Minä olen tullut pilaamaan hänen elämänsä ja olen myös manipuloinut hänen isänsä.

Omat tunteeni alkoivat myös nousta pintaan. Riitelimme tytön kanssa yhä enemmän. Hänessä ärsytti niin moni asia.. laiskuus, saamattomuus, huolimattomuus, ylimieliset ilmeet ja eleet, röyhkeys, valehtelu ja kaiken kattava epäreiluus minua kohtaan. En ollut tavannut koskaan ketään ihmistä, joka oli nostanut minussa niin paljon negatiivisia tunteita kuin tämä tyttö! Tunsin valtavasti vihaa, raivoa ja ärtymystä. Aluksi mielsin, että kaikki johtui siitä, kun tämä tyttö oli niin helvetin kamala pikku piru ja jos hän muuttuisi, niin kaikki muuttuisi hyväksi.

Nyt jälkeenpäin kun katson tilannetta, niin ymmärrän, että kävin oman murrosikäni läpi yhdessä tämän teinin kanssa. Monta kertaa minä taannuin ihan samalle tasolle hänen kanssaan ja latasin takaisin todella kunnolla... vittua ja perkelettä annoin takaisin! Suoraan sanottuna tunsin välillä valtavaa voimaa, kun sain purkaa tätä paska fiilistä ulos! Olin ollut kiltti ja helppo lapsi ja nuori.. minulla oli niin paljon patoutuneita tunteita sisälläni ja nyt ne vihdoinkin sieltä tulivat ulos. Ennen tätä suhdetta minulla ei ollut edes käsitystä, että minussa voisi olla sellainen puoli, joka tuli ulos teinin kanssa.

Riitoja selviteltiin lukuisia kertoja. Näihin keskusteluihin osallistui usein myös tytön isä. Välillä näytti, että keskustelut johtaa johonkin ja tyttö on vähän auki, mutta usein oli, että hän oli ihan kiinni ja ei ottanut mitään vastaan. Hänen kun asenne oli se, että hän on aina oikeassa ja se vääryyttä kärsinyt osapuoli.

Ymmärsin sitä surua, tuskaa ja vihaa, jota hän kävi läpi. Siinä olisin häntä halunnut auttaa, mutta kaikki hyvää tarkoittavat puheeni menivät kuin kuuroille korville. Käytin parhaat taitoni saadakseni murrettua jään hänessä, mutta hän oli vihainen ja kuin kylmää jäätä minulle.

Aikamoista.. jatkoa osa 2.

Ei meidän elämme ollut pelkkää riitaa. Enimmäkseen meillä oli kuitenkin rauhallista ja paljon hyviäkin hetkiä, jolloin istuimme keittiön pöydän ääressä ja minä kuuntelin häntä (hän ei ole koskaan oikein kuunnellut minua). Viimeiset vuodet kumpikin meistä yritti tsempata, mutta välillämme oleva negatiivisuus oli olemassa ja sitten joku tilanne sen laukaisi pintaa ja taas riita pystyssä. Kaikista yrityksistäni huolimatta en päässyt hänen lähelle. Olisin halunnut auttaa ja tukea häntä, mutta hän ei ottanut koskaan rakkauttani ja tukeani vastaan. Hän halusi nähdä minut ikävänä ihmisenä, koska hänen äitinsä oli niin kertonut.

Toki minussa oli myös paljon syytä. Hän sai minussa esiin piilossa olevan pimeyden. Hän sai minussa esiin kaikki minun pahimmat puolet ja ehkä minä myös hänessä. Meidän yhdessä asumisemme päättyi suureen riitaan, jonka jälkeen hän muutti asumaan itsenäisesti. Sen jälkeen kotiimme tuli rauha ja olen todella siitä nauttinut!! :)

Se mitä tapahtui, oli pohjimmiltaan tärkeää kasvua meille kummallekin. Minä sain elää läpi murrosiän ja se auttoi minua eheytymään sisältäpäin. Minä opin puolustamaan itseäni ja laittamaan rajat. Minä opin kärsivällisyyttä ja myötätuntoa. Tytär sai purkaa erotuskansa ja vihansa minun niskaani. Tytölle laitettiin rajat, opetettiin vastuunottoa elämästä ja hän sai paljon henkisiä eväitä kehittävistä keskusteluista. Vaikka hän ei ollutkaan kovin auki, niin hänen alitajuntansa muistaa ne asiat.

Sanoisin ap:lle, että älä eroa! Et pääse pakoon itseäsi. Tässä ei ole nyt kyse pelkästään hankalasta teinistä, vaan myös sinusta! Katso itseäsi syvemmälle.. onko teini-ikä jäänyt elämättä? Miksi sinussa on paljon vihaa? Tunnetko olevasi kakkonen miehellesi? Osuuko se johonkin sisäiseen lapseesi? Kun käyt tunteesi läpi, niin näet teinin toisin.. niin minullekin kävi. Näen tämän nuoren naisen nyt toisin. Ja äitinsä luona asuva nuorempi teini tyttö ei herätä minussa lainkaan mitään vastaavaa, vaikka hän ei tekisi mitään. Pohjimmiltaan ei ole kyse mistään kotitöistä, vaan sinun henkisestä kasvustasi.

älä tee mitään hyvää sille tytölle, älä pese vaatteita, älä laita ruoka, älä vie kouluun, vaikka teeskentele että olet sairas. Anna hänelle selkeät ohjeet mitä täytyy tehdä kotona, hyvällä käytöksellä palkitse, huonolla ei mitään.

Ei tulisi mieleen kään että alkaisin komentaa mieheni lasta ja ajattelisin noin kielteisesti.Et ota huomioon, että kyseessä on murrosikäinen lapsi jolle on tapahtunut paljon pahaa. Sinä olöet hänelle vieras. Pahinta mitä voi olla, yrität sotkea isän ja lapsen välejä.

Sinun pitää keskustella miehesi kanssa, ei määräillä häntä, ainoastaan kertoa mitä sinä odotata yhteisestä asumisesta ja missä sinun rajasi ovat. Murrosikäisen kanssa pitää aina etsiä vaihtoehtoja vaikka olisi oma lapsi kyseessä.

Kuulostaa hirveän tutulta! Itse asunut uusperheen kanssa vuosia. Meillä ollut vastaava ongelma ja siitä on selvitty. Mutta nyt vastaava tilanne on miehen pojan kanssa. Alusta asti olen ollut "sukset ristissä" pojan kanssa, pienestä pitäen ollut laiska, lintsannut kotitehtävistä ekasta luokasta lähtien (johon en saanut sitten puuttua), muutakuin että kävin kirjeenvaihtoa opettajien kanssa. Yritin miehelleni selittää mikä pojan todellinen luonne on, mutta mies loukkaantuneena puolusti vaan poikaansa. Ymmärrän lasten tuskan erossa, ja varsinkin kun äiti ei kyennyt edes lapsiaan hoitamaan. Mutta silti pitäisi mielestäni lapsilla olla rajat, joista pidettävä kiinni! Ei voi säälistä antaa kaikkea anteeksi ja taputtaa päähän että voi voi, ei se mitään! Poika antaa itsestään erittäin fiksun ja rauhallisen kuvan muille, mutta totuus on jotain muuta. Nyt kun hän on saanut tarpeeksi periksi pienestä pitäen, tulos on tämä: Ammattikoulu ei kiinnostanut kuin muutaman kuukauden, koulusta myöhästymisiä säännöllisesti, työharjoittelun alettua loppui viimeinen kiinnostus, lintsasi sieltä ja jätti kesken ilmoittamatta mihinkään mitään. Saarnat kotona ei auttaneet. Nyt makaa kotona, valvoo yömyöhään ja nukkuu joka päivä 14-16 asti, tyttöystävän luona yötä joka toinen yö vähintään ja välillä tyttö meillä. Huom! tyttökään ei köy koulua! (Siinä ehkä syy tähän ainakin osittain). Kotitöitä ei poika ole koskaan tehnyt eikä mitään apua jos pyydetty. (Kaikki muut lapset perheessämme ovat tehneet kotiöitä ja autttaneet!) Nyt on sitten vähän ruvennut joptain tekemään kun ei käy kouluakaan. mutta tosi VÄHÄN isä vaatii nytkään. Siitä meillä on ollut ikuinen riita, miksi isä ei vaadi pojaltaan tarpeeksi, saanut kaikkea melkein mitä halunnut, vaikka omasta mielestään ei saa koskaan mitään! Ei ole mihinkään koskaan tyytyväinen! Eikä kiitollinen mistään! Olen kieltänyt pojan isää hankkimasta toiselle mitään kun ei hoida edes velvollisuuksiaan, mutta pitää minua liian valittajana! Hohhoijaa. Ja pelkää että poika suuttuu liikaa jos jotain kielletään!! (Poika käyttäytyy aika agressiivisesti jos välillä joudutaan huutamaan hänelle tietyistä asioista!)
Miehen kanssa meillä kuitenkin suhde toimii muuten niin hyvin että eroa emme mieti, päin vastoin. Haluamma vanheta yhdessä. Poika luvannu etsiä töitä, mutta yhteen paikkaan vasta haki kun isä ensin soitti. Ei se työ maaten löydy, eikä koulun lopetus selviä ellei itse hoida asia loppun. Raivostuttavaa!! (Ei ole kuulemma masentunutkaan kun olen kysynyt).
Odotan sitä päivää kun poika muuttaa pois ja elättää itsensä! (Kunhan ei tule meiltä jatkuvasti sitten rahaa kerjäämään). Poissa silmistä, poissa mielestä.

Eiköhän ongelma enemmän isän kuin lapsen? Ja sinä joka suuressa viisaudessa olet ängennyt heidän elämäänsä? Olisit kasvattanut poikasi ja elänyt heidän kanssaan....

Kyllähän se miehelle tärkeintä on oma tai omat lapset. Uusi emäntä tulee kaukana perässä. Mitäs lähdit ukon matkaan, jolla on entuudestaan lapsia... Voi voi...

Tottahan toki miehelle on tärkeintä omat lapset ja niin pitääkin olla. Kyllä minä arvostan ja kunnioitan sellaista miestä, joka huolehtii ja välittää lapsistaan. Toisin kuin minun lasteni isä, joka ei paljoa välitä lapsistaansa. Asuu samalla paikkakunnalla, muttei pidä paljoa yhteyttä lapsiinsa ja vanhempi poika asuu jo omillaan niin hänen luona ei käy koskaan kylässä. Tai on kerran käynyt kuukauden sisällä viiden minuutin vierailulla.
Mutta tähän mieheni tyttöön palatakseni, hän on kyllä negatiivisessa mielessä huipputyyppi,,, niin paljon selittelee, valehtelee, juonittelee jne,,, etten usko enää yhtään mitään, mitä hän sanoo.Ja kasvatusperiaatteista emme voineet mieheni kanssa puhua ennen yhteen muuttoa, koska tämän tytön ei ollu tarkoituskaan muuttaa meidän kanssa asumaan, hän halusi asua äitinsä kanssa. Mutta viikon yhessä asumisen jälkeen tyttö ilmoittikin muuttavansa meille ja mieheni piti sitä itsestään selvyytenä ja suostuin siihen, kun en paljoa tuntenu tätä tyttöä. Aattelin, että on mukavaa saada tyttö taloon, hänestä on varmaan minulle apua esim. leipomisessa ja muissakin "naisten hommissa" mutta petyin ja edehdyin pahemman kerran. Sainkin avuttoman ja laiskan teinin ja lisää töitä,,, Kerran pyysin häntä pesemään pyykit, johon tuli kommentti, ettei oo minun hommia. Voi helvetti. Tähän tyttöön en ole näiden vuosien aikana saanu minkäänlaista otetta, on jotenki niin pinnallinen.
Olen yrittäny tukea ja kannustaa häntä omatoimisuuteen joissakin asiassa, mutta huonolla tuloksella. Hän varmaan myöhästyis koulustaki joka aamu, jollen minä tai mieheni herättäis häntä monta kertaa. Hän on vain niin saamaton ja patalaiska, ettei mitään kehtais tehdä. Mieheni kanssa ollaan muutaman kerran otettu yhteen, kun minä komennan ja hän vain silittelis tytön päätä.
Tämä on henkisesti raskasta, mutta jospa minä vielä jaksan ja ootan kyllä innolla sitä päivää, kun hän muuttaa pois joko äitinsä luo takaisin tai sitten opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Toivottavasti tämä on trolli.

Mies ei hoida isän hommiaan. Sinun mahdollisuutesi vaikuttaa asiaan ovat rajalliset. En tiedä, oliko kovin hyvä ajatus muuttaa samaan asuntoon juuri nyt, kun lapset asuvat kotona enää muutaman vuoden. Aika vaikea uskoa todeksi, että joku muka muuttaisi yhteen tuntematta kunnolla toisen lasta tai sopimatta mitään kasvatuksesta (vaikka tytön pitikin asua enemmän äidillään). Siinähän ns. kerjää verta nenästään.

Lapset pitää opettaa puuhailemaan kotona jo ennen murrosikää. Pieni lapsi haluaa auttaa vanhempia ja hänestä on hauskaa vaikkapa leipoa tai siivota yhdessä. Ilmeisesti äiti onkin opettanut tytön tekemään kotitöitä, koska sanot, että siellä niitä vaaditaan. Miehesi tulisi vaatia niitä samalla lailla hänen luonaan.

Murrosikäinen hakee jo eroa lapsen roolista eikä halua olla pikku apuri varsinkaan omalle kotiväelleen. Murrosikäinen tulee usein paremmin toimeen jonkun vieraan ihmisen tai vain vähän vanhemman tai nuoremman kanssa kuin itse on. Samoin murrosikäinen tyttö usein riitelee erityisesti äidin kanssa, varsinkin jos äiti on komentelevaista sorttia. Se on itsenäisyyskamppailua kuten uhmaikä. Murrosikäinen haluaa itsenäisyyttä, mutta kuitenkin niin että joku aikuinen tulee kovan paikan tullen aina pelastamaan. Olet pahassa saumassa luomassa suhdetta häneen juuri tässä iässä.

Lapsi tai aikuinenkin haluaa oppia uusia asioita vain sellaiselta aikuiselta, joka pitää lapsesta ja on hänen kanssaan hyvissä väleissä. Sinä et ilmeisesti ole tällä hetkellä väleissä tyttöpuolesi kanssa, joten sinun on turha yrittää opettaa tyttöä. Isän ja äidinkin pitää ottaa siitä vastuu. Kuitenkin tytöltä pitää vaatia, että käyttäytyy hyvin sinua kohtaan ja tottelee myös sinun sanaasi, mutta isällä on päävastuu esim. siitä, että tyttö tekee kotitöitä, hänen tyttönsä kun kuitenkin on kyseessä, joten ei hän voi kaataa tämän kasvatusta sinun niskoillesi. Isä voisi esimerkiksi siivota kahdestaan tytön kanssa, tai vaikka korjata autoa yhdessä, ja silloin he saisivat myös kahdenkeskistä aikaa, jota tyttö varmaan kaipaa.

Teidän täytyisi myös pitää perhekokouksia, joissa yhdessä sovitaan kaikkien töistä perheessä. Jokainen saisi puhua ja kertoa oman mielipiteensä. Esimerkiksi kaikki eivät pidä kaikista töistä ja sinun tapasi luokitella töitä miesten ja naisten töihin on ärsyttävä, joten ei ole hyvä jos sinä yksin jaat työt koko perheelle. Isä ei saisi myöskään luistaa vastuusta.

Jos tytöllä on ollut hyvä lapsuus, niin hänestä todennäköisesti tulee jossain vaiheessa ihan järkevä aikuinen nainen. Mutta älkää tehkö kodista pahaa paikkaa tytölle, ettei hän ala notkua kadulla ja joudu ongelmiin. Älä paisuttele asioita. Muista myös, että mies ei koskaan eroa tytöstään, vaikka tämä olisi miten hunningolla, vaan jos joku eroaa, niin sinä ja mies.

Vaimoni siskon tyttö tuli meille kesällä joksikin aikaa Mirja varotteli on ollut Sari vähän äkäisenä ainakin heillä. Olin yksin kotona vaimo Raija oli töissä Kun Sari tuli katsoin ja sanoin sinusta on tullut nainen Raija kuiskas se luulee olevansa.
Puhuin Sarin kanssa kuin aikuiset tulin siihen tulokseen että äiti kohtelee kuin lasta vaikka Sari on yli kuusitoista. Meillä alkoi hyvin tehtiin yhdessä ruokaa kehuin osaathan sinä tehdä hyvää ruokaa sanoi osaan kun neuvot. Sanoin saat mennä ottamaan aurinkoa siivoilen vähän eilisä sotkuja. Sari tuli bikinit päällä katsoin Saria sanoin olet täysi nainen mitäs pojat on mieltä sanoi suoraan semmoisia höröttäjiä. Sanoin ohimennen semmoisia ne on jos ovat kiinnostuneita Sari tuhahti mistä olisi.
Sanoin pyörähdä huomasin oli oikein rinnat koholla ja pyörähti sanoin sulla on kauniit rinnat ja pyöreä seksikäs pylly Sari oli vähän hämillään sanoin tule nyt tyttö syliin istui syliin oli kuin pornomalli kalu nousi verkkareissa tunsi varmaan kun painoi pyllyllään siihen jalkaan pidin lantiosta kiinni ja sanoin oet joka pojan unelma nojasi minua vasten huokasi oletko sitä mieltä hyväilin kylkiä huokasi ei sitä kukaan ole huomannut rutistin minä ainakin olen nännit tapitti ohuen kankaan alta hyväilin varovasti puhuessa aika läheltä oli kuin olisi toivonut että kosken. Sanoin mennään saunan viereen ottamaan aurinkoa siinä ei tuule.
Itse laitoin pienet uimahousut ja kalu oli koko ajan koholla Sari katsoi siihen aika usein. Laitoin Sarin vartaloon aurino rasvaa rasvasin selkä puolen ensin huokaili kukaan ei ole ennen rasvannut nostin bikinien alaosan aivan pyllyvakon levitti heti haaroja levitin ja sanoin tähän päljon ei sinun herkkupeppu pala nauroi sitä valuu sinne hieraisin varsin sormilla kiljahti hui miltä tuntuu, Sari kääntyi sanoin saat itse, vähän maanittelemalla sanoi etkö voisi sinä hieroin jalkoihin pillu pullotti seksikkäänä voitelin aivan vierestä voitelin vatsaa ja alon kiertää rintoja sanoin tuleekohan näin auringossa raitoja silmät kiinni avasi ylä osan ja poisti.
Rasvasin rinnat kunnon voiteella huokaili kun nipistelin nännejä halusin hyökätä heti päälle oli semmoinen tunne.

Sari nousi ja sanoi nyt sinut huomasin mokani hieroi jalkoja kalu oli aika selvästi koholla Huomasin silmien raosta että katsoo siihen koko ajan Sari hieroi öljyä ylös asti. Nauroi tuleekohan sinulla raitoja oli aivan vieressä käsi työnyi lähelle housun kaulusta katsoi koko ajan minua käsi kosketti karvoja koski kaluun puristi sitä kuiskas tämä on just semmoinen kun olen luullut, sanoin ilmät kiinni ja sun käsi on hyvä kuiskas korvaa nännien koskettaessa minua saanko rasvata laski housut huokasi huh ompa sinulla kaksin käsin levitti rasvaa pitkin hartain vedoin sanoin jos noin jatkat tiedät miten käy Sari jatkoi työnsin kättä bikineihin kuiskasin nätti pillu ja ajeltu Sari kuiskas se oli jännittävää nyt se on ihan turvonnut ei koskaan ennen näin työnsin soemea sisään Sari puristi kunnolla kalusta sanoi sieltä tuntuu ihanalta sieltä haluaisin sen sisään sanoin ei voida ei ole kumia, mennnään välillä uimaan lekittiin siellä ja oltiin laiturin vieressä Sari oli selin menin taakse kalu painoi pyllyä huokasi niin lähellä niin kaukana laskin housuja ja Sarin bikineitätyönsin paljaan paljasta vasten Sari otti etukautta kalusta ja painoi pillua vasten notkisti selkää oli ihan huulilla sitten painoi sanoi nyt kyllä käytät kalu meni tosi ahtaaseen Sari painoi päätä laituriin työnnä olet ensimmäinen työnsin pohjaan muutaman kerran ja otin pois Sari oli selin kuiskas milloin saan sanoin kun on käyty kaupasta huppuja Sari kääntyi ja nauroi olisit huvittava huppu päässä katseli ympärilleen ja suuteli arasti suudeltiin pitkää rutisti olet ensimmäinen joka osaa suudella-
Käytiin kaupassa Sari liikkui kevyen oloisesti ja naureskeli, sanoin nuotädit arpoo oletko saanut vai saamassa Sari kuiskas olen saamassa pillua tykyttää koko ajan.
Kapasta tultaessa Sari välillä hyväili kalua sanoi haluan hulluna kun päästiin mökille mentiin saunaan imin heti nännejä Sari melkein hyppi sievästi kun riisuin sen samalla veti minulta paitaa pois nostin Sarin pöydälle suutelin rintoja Sari vinkui suutelin vatsaa ja otin jaloista kiinni suutelin pillua silloin alkoi vapina imin ja nuolin lantio vispasi sai pitkiä kouristuksia ja lopulta työnsi päätä pois, Nostin Sarin istumaan ja otin syliin tuolille Sari huokaili kalaa vasten kuiskas olin pyörtyä ja halasi suukotti ja nauroi tuoksut pikkukke ja antoi kunnon kielareita samalla kaksin käsin hiero kalua otti pöydältä kumin katsoi kun asensin varoen lasketu sen päälle sanoi olet unelmoinut ja itkenyt tästä, haluan niin että en tunne kuin tämän kaikki liike saa vaan tuntumaan ihanalta yritin suudella nännejä, Sari sanoi jännittyneenä en tiedä mikä vapisi ja liikkui hervottomasti pissaa lensi a sari huusi raapi kynsillä selkää silmien valkuaiset vilahteli laukesin sisään rutisti rajusti huokaili pitkään sanoi oli hullua vähän pelkäsin tuntuu hyvältä et tiedä miten hyvältä.