on Minttu, kolme viikkoa synnytyksestä, ja nyt jo näin hyvssä kunnossa.
Poika voi hyvin, samoin isä.
Tulipa nuoruus mieleen minullekin!
Poika voi hyvin, samoin isä.
Tulipa nuoruus mieleen minullekin!
Aika pitkä tyttö
Onnittelen
26142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
http://minttuvirtanen.com/
Jotain 172 cm varmaankin ja hyväkuntoinen, synnytys oli ollut hyvä
kun poika hymyilee ja kaikki voivat hyvin. Onnea lisää!
Mikä on hyvä synnytys ? Kyllä meidänkin vauvat hymyili ja kaikki oli onnellisia, vaikka muutama kilo jäi . Isommat rinnat sai ihan erikois ihailua. Ei siinä äidin vartalon säilyminen ennallaan ole pääasia ja miksi nainen ei saa näyttää äidiltä ? Tosi pinnallista kehuskella miten jo kahden viikon kuluttua synnytyksestä on kilot entisellään ja maha litteänä. Vielä lapsellisempaa on moisia ihailla ikäihmisten palstalla. Imetys vie luonnollisella tavalla liikoja kiloja, kyllä ne yövalvomisetkin energiaa vie ja kaikki muut kotihommat. Kai se Virtanen voi palkata hoitajia ja piikoja, mahtaako edes itse imettää, siinähän voi tissit rupsahtaa.
Hyvät liikuntavarusteetkin lisäävät liikunnanhalua, nuo kengät, jotka aiheuttavat jaloille niin hyvän olon liikkuessa, että vain miellyttäviä tuntemuksia tulee ylöspäin
Maailma kehittyy hyvään suuntaan naisten kohdalla.
Nuo lenkkitossutkin ovat tulleet meille vasta muutamia vuosikymmeniä sitten,
ja mikä ihana lahja ovatkaan olleet naisihmisille.
Miehet ovat aina terveellisiä jalkineita itselleen hankkineet, se on ollut oikein.
Niin, olihan Ranskassa joskus kuninkaita, näitä Ludvigeja, joilla oli korkkarit jaloissaan.
Se muoti meni miesten kohdalla ohi jo kauan sitten.
Joku vanhempi nainen kertoi, että ennenvanhaan kävelykengissäkin saattoivat varpaat mennä muusiksi.
Ja hyvien kenkien lisäksi tulivat sukkahousutkin tyttöjen ja naisten maailmaan viime vuosituhannen viimeisellä sataluvun puolikkaalla, olisiko ollut joskus 1950-luvulla?
Minttu teki viisaasti siinäkin,
että piti oman sukunimensä.
Nykyisin ei koskaan tiedä. Ja onhan Virtanen kaunis nimi
Mintusta voi sanoa, että kun on hyvä pää siitä hyötyy koko vartalo.
Tuo ikävaihe, milloin olin noin kevyt, on minulla ollut lukio- ja opiskeluaikoinani, sillä rahojen puutteessa syömiseni oli aika vähäistä.
Ylioppilaskunnan ravintolassa ostimme huonekaverini kanssa yhden annoksen sienikastiketta, johon sai maksutta kahdet perunat, sitten otimme kaksi lautasta ja teimme tasajaon, - ja että se oli hyvää!
Unohtumatonta!
Tuo sama huonetoverini - sekä kuusi samalla kurssilla opiskelevaa tyttöä - olimme Kestikartanossa Kulttuuripäivien illanvietossa silloin, kun tapasin tulevan mieheni ekan kerran.
Kurssimme miesopiskelijat ottivat itselleen aina nuo maksuttomat tupla-perunat,
siitä sain ajatuksen kysyä niiltä ruokien jakelijoilta, saako toisen lautasen myös ilmaiseksi, ja sai.
Vuokra maksoi aika paljon, vaikka se oli siskoni luokkatoverin omakotitalon pieni ja kylmä vinttikamari, kaukana korkeakoululta.
No ehkä oli hyvä pitkä matka heti aamulla, toinen illalla ja soittoharjoituksissa vielä lisäksi yksi matka. Ja matkan varrella olivat harjun ylittävät korkeat raput.
Monet kokevat samoin kuin Minttu:En kiellä, ettenkö nauttisi urheilun positiivisista vaikutuksista ulkonäköön, mutta se kokonaisvaltainen hyvänolon tunne on minulle se motivoiva tekijä.
Hoikka ja kaunis olin minäki aikoinaan kun 21 vuotiaana olin 3 lapsen äiti ja painoin 51 kg vain
kukaan ei olisi uskonu että olen ollenkaa synnyttäny,
Minttu on lähempänä 30 ja ensi synnyttäjä. Eikö se ollut nuorele tytölle hirveä rääkki olla jo 3 raskautta, synnytystä ja imetystä kokenut hädin tuskin täysi ikäisenä ? Kyllä siinä rääkissä varmaan laihana pysyikin.
Oikeastaan hyvä, että naisen koko kuva, koko malli, koko muoto näkyy nykypukeutumisessa.
Kun katselen Mintun kuvaa, näen parikymppisen itseni.
Tottakai vartalo on hiukan muuttunut, mutta perusmalli on kuitenkin sama,
kun paino on melekin samoissa lukemissa, vaa'atkan eivät ole samoja kuin silloin,
joten: mitenkään tarkasti noin ei voi sanoa.
Olen katsellut kuvaani lähinnä liikuntasalini seinäpeilistä, samalta melkein näytän kuin nuorenakin.
Outoa silti olisi, ellei olisi muutoksia tapahtunut, tietenkin olen vanhentunut.
Kasvoissa ne iän tuomat muutokset parhaiten näkyvät. Niistä en välitä,
liikunnan antama kokonaisvaltainen hyvä olo riittää minulle.
Kirjoitusvirheitä paljon, pyysin itse viestini poistamista niiden takia.
Ja muutenkin, kun suoraan sängystä aamupöpperössäni tähän istahdin,
ja ei kun kirjoitin vain. Ainakin kahvi olisi juotava, että kunnolla heräisi,
ennen kuin alan suoltaa juttua menemään.
Toisaalta olen kyllä kirjoittamieni ajatusten kannalla.
Oikeastaan hyvä, että naisen koko kuva, koko malli, koko muoto näkyy nykypukeutumisessa.
Enää ei korsettien avulla puserreta ihmistä joksikin muuksi,
on se elämä vuosisatojen aikana ollut naisille kovaa.
Ja vielä 1950-luvullakin!
Onnellinen olin silloin,
tietenki työtä oli paljon,
siihen aikaa ei ollu edes pesukoneita joten nyrkkipyykkinä piti pestä puuvilla vaipat, vesi tietenki padassa kiehutettiin ja pyykkiä kääneltiin,
sitten käsin virustu, pyykki oli jokapäiväistä,
onneksi vanhempani asuivat lähellä
äiti oli apuna joten suhteelisen hyvin selvittiin 3 pienen lapsen kanssa,
nyt he ovat yli viisikympisiä yrittäjä perheitä,
Muistetaan, muistetaan...nuo ajat olivat niin merkityksellisiä.
Työtä oli koko ajan, mutta onnellinen olin.
Kyllä meillä oli pesukone jo 60-luvulla, eikös nuo sinunkin lapsesi silloin syntyneet. Oli se yleinen jo silloin kaikkialla. Ei ne pyykkipadat olis edes mahtuneet sähköhellalla hautumaan, saunassa niitä patoja vain on ollut. Minä olin onnellinen, kun aikaa jäi lasten kanssa olemiseen, ei tarvinnut alkeellisesti pyykkiä pestä.
Pesukoneena oli pulsaattorikone aluksi, mutta vauvan vaipat keitin hellalla.
Asuin silloin mieheni kanssa anoppilassa.
Pulsaattorikoneessa oli sellainen hassu veivillä vääntämisvaihe.
Myöskin automaattipesukoneen sain, mutta vasta 70-luvun alussa.
Ei ollut päiväkoteja, ja kun työssä piti asuntovelan takia käydä, niin kyllä enemmän olisi suonut voivansa lasten kanssa olla.
Läksynsä ja koulunsa hoitivat aivan ilman muiden apua, ja hyvin.
Olisi kiva ("äiti minäkin silloin" ja muutkin) tietää nikkisi,
kun minäkin kerron itsestäni nikilläni.
"äiti minäki silloin"
juu,, oli minulla vanhanaikainen "UPO " rumpu pesukone, se vain pyöritti pyykin, mutta huuhtelu piti tehdä käsin tai sitten tyhjentää jokavälissä rumpukone, kaataa puhdasvesi, muistaakseni se ei edes kuumentanu vettä, joten minulla oli lauheen suuri kattila jossa kiehutin ensin veden ja siinä mä kiehutin vauvan vaatteeti ennen huustelua,
että pyykin pesu oli kovin työlästä nykyaikaan verrattuna, lapset syntyi heti kuuskyt luvun alussa vuoden välein, yksi viiskytluvun lopulla,
ei lauheen = vaan kauheen suuri kattila, sori
Mitäs näppisvirheistä, mehän osaamme lukea oikein. :)
Oikein mukavaa, kun tämä pari sai vauvan, ja Minttu taitaa olla nykypäivän suomalaiseksi ensisynnyttäjäksi jopa nuorehko, muistaakseni keskiarvo on jo yli 28 vuotta.
Hiukan ihmetyttää tuo into palailla muutamassa viikossa entisiin mittoihinsa, kyllähän imetyskin vie energiaa. Mutta jokainen oman elämäntilanteensa mukaan, eikä hänellä varmaan ylimääräisiä raskauskiloja juuri kertynytkään.
Jo omien tyttärieni äitiysvaatteet olivat vauvamasua somasti myötäileviä, onhan se ihanimpia näkyjä, mitä olla voi ! Minulla oli marimekkoja ja sentyylisiä , eivät nekään mitään telttoja olleet, ja joustovyötäröisiä äitiyshousujakin sai. Englannin Catherinen yllä on saatu nähdä tyylikkäitä odotusajan asuja, ja hänen kuvansa synnytyssairaalan portailla oli hellyttävä, kun vastasynnyttäneen äidin vatsa sai näkyä.
Kaikenikäiset ja -kokoiset naiset saavat iloita vartalonsa naisellisuudesta, ei kenenkään tarvitse telttoihin tai kaapuihin pukeutua, vaikkei painoindeksin raameissa olisikaan. Peili kertoo tosiaan paremmin kuin vaaka, mitttanauha on myös hyvä kontrolliväline, sekä hyvin istuvat farkut. Onhan se tietysti hienoa, jos on vielä 70-80 -kymppisenä nuoruusmitoissaan, ja vastahan nähtiin simpsakka Vieno Kekkonen esiintymässä telkkarissa. Nykyiset jumppa-asut ovat hyvin ihonmyötäisiä ja joustavia, kyllä siitä salin peilistä tulee itseään katsottua sillä silmällä. Kymmenen kiloa minulle on parinkympin jälkeen kertynyt, mutta kuulemma aika mukaviin paikkoihin ja nippanappa normaali-indeksiinkin mahdun. ;) Nykyisin ollaan myös sitä mieltä, että ikäihmisten lievää ylipainoakaan ei pitäisi laihduttaa.
Merilii puhui asiaa myöskin tuossa " Oikeastaan hyvä, että naisen koko kuva, koko malli, koko muoto näkyy nykypukeutumisessa.
Enää ei korsettien avulla puserreta ihmistä joksikin muuksi,"
Eli jokainen saa olla oma itsensä, paitsi tietysti, jos on kuumalla kesähelteelläkin burhaan peiteltävä oma itsensä, taikka noilla korseteilla puristettava uuteen uskoon koko kroppa. Tuskaisaa on olo varmaan niissä.
Vuosisatoja sitten vielä korkeat korot kruunasivat koko komeuden. Ja paksu peruukksi.
burkhaan vai mikä se on??