Olen poika 14 v enkä ole varma enää mistään. Minusta tuntuu välillä, että haluaisin olla naispuolinen, mutta ajattelen sitten aina että tekisin väärin vanhempia kohtaan. En ole puhunut asiasta kenellekkään ja tämä on ensimmäinen kerta, kun sanon siitä edes anonyymisti. Ja jos olisin trans mutä tekisin? Miten saisin elämän jonka haluan, naisen elämän. Muotoja ja kauneutta, meikkaamista ilman tuijotuksia.. Mistä tiedän ja kelle pitäisi puhua?
Olenko trans?
Transutaiei
23210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kun ajattelet omaa elämääsi, sitä ei pidä sovittaa vanhempien ajatusten mukaiseksi. Vain se mikä tekee SINUT onnelliseksi on tärkeää.
Pelkkä tuntemus että haluaisi olla naispuolinen ei riitä, pitää myös kokea sisimmässään että ON nainen. Vasta sitten voisi ajatella edetä eteenpäin.
Mikäli päätyy siihen että on todellakin nainen, voi hakeutua yleislääkärin lähetteellä transtutkimuksiin. Ala-ikänen pistetään transtutkimusyksikön nuoriso-asiantuntijoiden tutkittavaksi, tutkimusyksikkö tekee yhteistyötä vanhempien kanssa. Mikäli tutkimuksissa tulee transdiagnoosi, hoitoja mietitään erikseen.
Haaveilussa naisen elämästä pitää unohtaa muodot ja kauneus, niihin vaikuttaa geeniperimä. Hormoonihoito ei muuta kauniiksi ja muodokkaaksi naiseksi ellei taustalla ole jo perimässä saatuja ominaisuuksia. Naisia on monennäköisiä, kaikki eivät ole kauniita ja muodokkaita. Elämä ei muutu auvoisaksi, se on käytännössä sitä samaa pakertamista, mutta henkisesti helpompaa kun voi elää oikeassa sukupuolessa.
Niin niistä transtutkimuksista, täällä on tietoa: http://transtukipiste.fi/ tai http://trasek.fi/
"Vain se mikä tekee SINUT onnelliseksi on tärkeää."
Yleisellä tasolla tämä on erittäin huono neuvo, muistuttaa vastenmielisellä tavalla omien mielihalujen tavoittelun ja ahneuden ihannoinnista, mikä tässä yhteiskunnassa on nykyään vallalla.
Jaa pitäisikö joutua suljetulle kun noudattelee vanhempien, sukulaisten ja kaverien toiveita. Jotkut on joutunut tässä niin tiukille että on päättänyt elämänsä oman käden kautta.
Joo todellakin, et voi elää elämääsi vanhempiesi toiveiden mukaan. Se on kuin yrittäisit näytellä näytelmää. Hetken sitä tietenkin jaksaa.
Sinä olet todella nuori, sinulla ei ole kiire. Pidä unelmista kiinni, moni nainen haluaa näyttää kauniilta ja sitä sinäkin saat haluta. Harva nainen haluaa että hänet nähdään miehenä meikissä ja mekossa.
Sinun ei tarvitse tietää "olevasi nainen" - sitä ei oikeasti osaa määritellä kukaan, mitä naiseus on, sillä se on eri asioita jokaiselle. Esimerkiksi minä elän nyt naisena ja vielä lähes 30-vuotiaana tuo on liian vaikea kysymys. Jos tunnet halua elää naisen roolissa, ota pieniä askelia eteenpäin ja kokeile mikä tuntuu hyvältä. Tämän kysymyksen kysyminen oli rohkea alku.
En tiedä luetko tätä ketjua enää, mutta näihin kohtiin oli pakko kommentoida tuleville lukijoille.
Aivan samat sanat sanoisin, kuin edellinen kirjoittaja... sekä, että naisen aivoilla pystyy myös elämään miehen vartalossa niin kuin minä teen, ja kotona laittaudun naiseksi eli tiitteilen, mikä riittää ja minkä pitää riittää, koska vanhempani eivät hyväksy ulkonäön korjauksia /paranteluja naisen suuntaan. Tämä kaikki masensi minua, mutta masennuslääkkeet kasvattavat kivasti rintoja, eli ne nyt sitten edes saan. Kuitenkin tranvestiittejä esiintyy väestössä paljon enemmän kuin niitä , jotka menevät kaikki prosessit loppuun saakka. Kokeellisesti selviää, mihin asti sinä joudut menemään /pääset menemään.
"Shemale"...niin mäkin joskus ajattelin et se riittää, mutta, mutta....Sä et voi rakentaa elämääs omien tai kenenkään vaatimusten tai toiveiden mukaan. Haluat sä ihan oikeesti syödä masennuslääkkeitä lopun elämääs?
En tiedä minkä ikäinen sä oot, mut mene eteenpäin ja ole onnellinen itselles! :)
Korjaus: "Shemale"...niin mäkin joskus ajattelin et se riittää, mutta, mutta....Sä et voi rakentaa elämääs omien vanhempies tai kenenkään vaatimusten tai toiveiden mukaan. Haluat sä ihan oikeesti syödä masennuslääkkeitä lopun elämääs?
En tiedä minkä ikäinen sä oot, mut mene eteenpäin ja ole onnellinen itselles! :)
Sä oot 14, niin ei sun vielä tossa vaiheessa kannata hirveästi ajatella asioita. Saatat toki olla trans, mutta sun iässä asia ei vielä ole varma ja saatat hyvin muuttaa vielä mieltäsi. Itse olen 14-vuotiaana aika "sekaisin" enkä oikeasti tiennyt mitä olin. Varmuus tuli sitten myöhemmin. Luota vaan elämään ja itseesi, kyllä se oikea tie sinullekin löytyy. Sulla on onneksi vielä PALJON aikaa tehdä valintoja!
Mutta kannattaa kyllä alkaa ajatella itsenäisesti, vanhemmista riippumatta. 4 vuoden kuluttua sun vanhemmilas ei ole lain mukaankaan mitään oikeutta puuttua elämääsi. Itse tein sen virheen että elin liaan pitkään pohtien sitä mitä omat vanhemmat ajattelee tekemisistäni.
Onneksi tutkimukset on muuttuneet ja ala-ikäisetkin pääsee nykyisin transtutkimuksiin. Ei ole pakko odottaa jos on aivan varma itsestään.
Onko 14-vuotias täysin varma itsestään?
Murrosikä kun tuppaa kaikessa stereotyyppisyydessään olemaan varsin epävarmaa ja ailahtelevaa aikaa.
Sukupuoli-identiteetti vakiintuu 7 ikävuoteen mennessä eli jos tämän rajapyykin on ohittanut ja kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen kuin syntyessä määritelty, niin sitten kaikenlainen jahkailu on vain turhuutta, joka vuosi vuodelta heikentää hoitojen tehoa ja vain lisää kärsimystä ja masennusta. 14-vuotiaana kannattaa toimia heti kun on varma. Hoitojen teho on jo ihan eri maailmasta 18-vuotiaalla vs. 15-vuotiaalla. Itse tosin haluan kuitenkin painottaa että läpimenevyys ei todellakaan ole mikään vältämättömyys, ainoastaan elämää helpottava seikka.
Olin jo 12 vuotiaana varma mutta silloin näitä tutkimuksia ei tehty.
>>Olin jo 12 vuotiaana varma mutta silloin näitä tutkimuksia ei tehty.<<
Ehkä sinä olit varma asioistasi, mutta useimmat eivät. Itse varmistuin vasta n. 17-vuotiaana transvestiitiksi, ja haaveilu MtoF:ksi osoittautuivat vain tavoittamattomiksi haaveiksi.
Tavoittamattomaksi haaveeksi luulin minäkin, mutta onneksi repäisin itseni irti myöhemmin ja lähdin prosessiin. Enkä ole katunut!
olen 43-vuotias shemale, joka olisi mennyt prosesseihin parikymppisenä, mutta ei nyt enää. Tosiaan kannattaa alle 20-v. miettiä asiat perusteellisesti, koska nelikymppisenä tuntuu liian vaikealta ja myöhäiseltä, ainakin minulle. Ja niin monet tuntevat minut jo miehenä, että ei huvittaisi esiintyä heille naisena.
Mokään ei estä tehdä ratkaisua vieläkin. Minutkin tunsi miehenä niin moni, mutta vielä suurempi joukko tuntee nyt naisena. Miksi pilata loppuelämäsä harmittelemalla ettei lähtenyt korjausprosessiin. Elinikäsi on mahdollisesti vasta puolivälissä.
Ikä ei ole mikään este. Jos läpimenevyyttäsi pelkäät, niin ei todellakaan ole mitenkään välttämätöntä olla läpimenevä. Kuitenkin sukupuoli-identiteetistäsi herää epäilyksiä jos todella kutsut itseäsi "shemaleksi", joka on lähinnä pornossa ja trans-prostituoiduista käytettävä halventava nimitys, jota en ikimaailmassa toivo kuulevani sen maailman ulkopuolella.
"Mistä tiedän ja kelle pitäisi puhua?"
Tähän on oikeasti aika helppo vastaus! Suomessa toimii nykyään sellainen turvallinen ja luotettava palvelu kuin Sinuiksi. Siellä ammattilaiset vastaavat ihmisten kysymyksiin seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä. Voit laittaa viestiä täysin anonyymisti, lähettää sähköpostia tai vaikka soittaa ja kysyä kaikesta siitä, mikä mieltä painaa. Ei tarvitse kertoa kuka olet tai mistä olet kotoisin. Löydät yhteystiedot osoitteesta sinuiksi.fi :)
Taitaa tuo sinuiksi-palvelu keskittyä enemmän seksuaaliseen suuntautumiseen. Puuttuneekohan sieltä sukupuolivähemmistöjen tietotaito kun nämä kommentit tällä palstalla ovat olleet vähän ontuvia ja hieman virheellisiäkin.
Jos haluaa antaa täsmälleen oikeaa tietoa, neuvojan pitää myös itse tiedostaa asiat perusteellisesti. Muuten voi tulla annettua vääriä tietoja. Eiköhän tietoja saa parhaiten Trasekilta ja Transtukipisteeltä.
Sinuiksi-palvelu keskittyy sekä seksuaaliseen suuntautumiseen että sukupuoli-identiteettiin. Mihin viestiin mahdat viitata, kun väität viestien olleen ontuvia ja virheellisiä?
Toki Trasekilta ja Transtukipisteeltä saa hyvin tietoa ja sinne voikin olla yhteydessä, jos kokee sen paremmaksi lähteeksi. Meillä Sinuiksi-palvelussa on tänään puhelinpäivystys (ma/to 19-21), jossa on mahdollista keskustella ammattilaisten kanssa heti asioista ja saada vastauksia kysymyksiinsä. Neuvomme myös ihmisiä eteenpäin niissä asioissa, joissa hetarvitsevat enemmän apua kuin me kykenemme antamaan.
Jokin opiskellen saatu ammatti ei välttämättä anna tässä tapauksessa pätevyyttä kaikkeen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kysymyksiin. Moni sosiaali- ja terveysalan ammattilainen on sormi suussa kun eteen tulee transsukupuolinen ihminen jolla on ongelmia itsensä kanssa. Tämä perustuu siihen että sukupuolivähemmistöjen kysymyksiä ei käsitellä koulutuksessa kuin aivan kevyesti, eikä kaikki ole kiinnostuneita lähtemään jatkokoulutukseen jossa saisi perehdytystä sukupuolivähemmistöjen kysymyksiin.
En tiedä, luetko tätä enää, mutta päätinpä kumminkin lähettää oman kommenttini :)
Itse olen 15-vuotias tyttö, joka haaveilee T:n aloittamisesta ja rintojen poisleikkauksesta. Olen kertonut melkein kaikille perheenjäsenilleni ja ystävilleni, ja suurin osa on suhtautunut asiaan ihan hyvin. Isäpuolelleni en uskalla vielä kertoa, sillä hän on karsee rasisti ja vanhanaikainen.
Jos haluat pukeutua tytöksi niin siitä vaan!! Mitä **lvetin väliä miksi sukupuoleksi haluaa pukeutua?? Itse nimittäin pukeudun kuin pojat :) ja menen muutenkin aika helposti poikana läpi jos ei oteta huomioon astetta suurempia murrosikärintoja :( mutta kaikki eivät ajattele yhtä avoimesti kuin minä, valitettavasti...
En osaa vastata alkuperäiseen kysymykseesi, että oletko trans, sillä vain sinä voit oikeasti sen tietää. En voi tietää, mitä perheesi ja sukulaisesi ovat asiasta mieltä, mutta totta kai kannatan sinun tekevän omia, itsenäisiä päätöksiä :D sillä se on sinun elämäsi eikä kenenkään muun.
Ja et todellakaan tee väärin vanhempiasi kohtaan, mitä ikinä päätätkin. IKINÄ. Onko selvä? He ovat aikuisia. He kyllä tiesivät lasta hankkiessaan, että hällekin tulee murrosikä. Hänelläkin on seksuaalisuus.
Jos jotkut kaverit hylkäävät tuon piirteesi takia - he ovat ehkä liian ahdasmielisiä eivätkä näe sinua persoonana vaan sukupuolena. He eivät näe, että persoona on paljon tärkeämpää kuin ulkoinen olemus. Ja halusit tietää kelle kertoa - lähimmäisille on aina hyvä kertoa, vaikkei olisikaan vielä aivan varma. Ja jos siitä tulee tosi akward moment niin voihan siitä puhua anonyymisti jollekin asiantuntijalle (?) tai jollekin luotettavalle aikuiselle/kaverille/kelle vaan.
Itse haaveilen saavani rintani pois ja T:n voimin vähän maskuliinisuutta ja lihaksia :3 Ja olen sellainen ihminen, joka ei yksinkertaisesti jaksa välittää toisten mielipiteistä. En ymmärrä ahdasmielisiä ihmisiä. Haluan olla vain oma itseni ja ei: jos yhteiskunnan normit eivät sovi minun muottiini niin sitten luon omat normini XD
Jos saat viestini, tai mikä parempaa, luet sen, toivotan sinulle voimia :3 kunhan et vain sorru epätoivoon tai luule olevasi jotenkin vääränlainen. Koska et todellakaan ole!! Pärjäilehän :)