Kumpi) 1) saa varmemmin töitä ja jaksaa pysyä töissä eläkeikään asti?, 2) kumpi kohtaa vähemmän ikärasismia? (TÄRKEÄ KYSYMYS), 3) kummalla pitää olla enemmän kielitaitoa, jos mielii Suomen ulkopuolelle töihin?
Jos joku vielä osaa selittää miten psykiatrisen sairaanhoitajan työ oleellisesti eroaa tavallisen sairaanhoitajan työstä ja kuinka hyvin psykiatriset sairaanhoitajat työllistyvät, olisin kiitollinen.
Itse haluaisin enemmän psykologiksi, mutta vähintään yhtä paljon haluan pois Suomesta (en usko laman loppuvan pitkään aikaan) ja voihan psykiatrinen sairaanhoitaja kouluttautua psykoterapeutiksikin.
Jos joku vielä osaa selittää miten psykiatrisen sairaanhoitajan työ oleellisesti eroaa tavallisen sairaanhoitajan työstä ja kuinka hyvin psykiatriset sairaanhoitajat työllistyvät, olisin kiitollinen.
Itse haluaisin enemmän psykologiksi, mutta vähintään yhtä paljon haluan pois Suomesta (en usko laman loppuvan pitkään aikaan) ja voihan psykiatrinen sairaanhoitaja kouluttautua psykoterapeutiksikin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vielä olisin kiinnostunut saamaan vastauksia.
Nykyäänä ei sairaanhoitajakoulutkuksessa ole erikoistumista (poislukien muutama spesiaaliala) vaan valmistuttuaan ollaan "valmiita" mille erikoisalalle tahansa. Esimerkiksi psykiatrisessa sairaalassa työskentelee "psykiatrisia" sairaanhoitajia. Toki he ovat käyneet työnsä puittessa "yhtä sun toista" koulutusta liittyen psykiatriseen hoitotyöhön. Sairaanhoitajilla on parempi työllistyminen kuin psykologeilla. Tuota ikäsyrjintää (ei -rasismia) en ole huomannut sen enempää sairaanhoitajien kuin psykologienkaan työssä (itse olen sairaanhoitaja). Kielitaitoa on oltava mikäli ulkomaille halajaa, mutta voisin kuvitella että psykologilla, jolla on noista kahdesta se akateeminen koulutus, vaatii laajempaa sanastoa liittyen juuri tutkimukselliseen ja muuhun akateemiseen kieleen.
Psykiatrisella puolella sairaanhoitajan työ eroaa ehkä eniten muusta siinä, että työtä tehdään enemmän "omalla persoonalla". Hoitotyön auttamismenetelmät painottuvat ei niinkään teknisiin taitoihin vaan enemmän keskusteluun ja kuunteluun, yhdessä tekemiseen yms. Lääkehoidon osaaminen on kaikkialla tärkeää, vaikka psykiatrisella puolella lääkkeet ovat luonnollisesti psyykelääkepainoitteisia (ja silti kaikkea voi tulla vastaan). Oikeuksien ja velvollisuuksien hyvä tunteminen varsnkin mielenterveyslaista on korostetussa asemassa, koska potilaan tahdonvapatta voi joutua rajoittamaan: moni potilaista on laista perillä ja jo siksikin hoitajan on oltava varma siitä mitä voi tehdä ja mitä ei. Psykiatrisella puolella kiinnipitotilanteet ovat yleisiä ja väkivaltaisen potilaan/ asiakkaan kohtaamisessa jäädään toiseksi ehkä vain ensiavun kanssa.
Psykologeille on aina kysyntää, maasta oikeastaan riippumatta. Heillä on ammattikuntana myös aina tunnustettu status. Psykologi tienaa paremmin. Mitä vanhempi psykologi on, sitä "parempana" häntä usein pidetään, vaikka olisikin vastavalmistunut. Vanhempi psykologi herättää luottamusta enemmän kuin nuori; tosin ei nuoriakaan mitenkään syrjitä Hyvät jatkokoulutusmahdollisuudet. Jos rahkeet riittävät, ehdottomasti mieluummin psykologiksi kuin sh:ksi.
Kiitos vastauksista. Olen tällä hetkellä sosiaalityöntekijä ja mieli halajaa ulkomaille. Psykologilla pitäisi olla lähes täydellinen kielitaito ja jokin kosketus maan kulttuuriin. En tiedä kuinka suosittuja mamu-psykologit on...
up vielä kerran jos löytyisi uusia näkökulmia