sheltti kerrostaloon tai rivariin? miten arki?

tuli aika melkoisen pitkä tästä :D toivottavasti tämä jotenkin auttaa :)

Sheltin voi hankkia melkein minne vain, kunhan kouluttaa kunnolla (etenkin haukkumisen suhteen) ja käyttää ulkona vähintään puolitoista tuntia, mieluiten enemmän. Itse harjaan oman shelttini korvantakuset päivittäin, kun tuntuu takkuuntuvan helposti. Käyn melkein päivittäin koiran nopeasti läpi sormilla siinä samalla kun sitä rapsuttelen. Katson, ettei missään tunnu olevan pahempia takkuja. Ihan pienet takut saa sormilla selvitettyä siinä samalla (täytyy katsoa ettei revi turkkia). Koiran harjaan perusteellisesti VÄHINTÄÄN kerran viikossa, yleensä kahdesti. Siihen menee parikymmentä minuuttia. täytyy olla tarkkana etenkin mahassa, pöksyissä ja korvien takana olevista karvoista kun takkuuntuu helposti. Itse olen todennut ohennussakset kovin käteviksi korvantakusten ja pöksyjen trimmaamiseen. Kynnet leikkaan 2-3 kertaa kuussa. Tassujen trimmaamiseen käytän pyöreäkärkisiä saksia. Katson, ettei varpaiden väliin pääse kasvamaan karvaa niin paljon, että tulee sieltä välistä ulos ja vaikeuttaa koiran kävelemistä, kun meinaa kokoajan liukastua. Koiraa käytän peruslenkkien (n. 1-2h päivässä) lisäksi usein läheisellä nurmikentällä heittelemässä frisbeetä tai tennispalloa (tennispallo yleensä lenkillä mukana) tai teen lyhyen pyörälenkin (vielä vähän totutellaan juoksemaan, otetaan hitaasti, ettei tule yllättäen kovaa rasitusta kun ei siihen ole tottunut). Luonteltaan on mun sheltti aivan ihana :). Just sellainen ihana piristys rankan päivän jälkeen. Tulee hyppien vastaan heti kun avaan oven (tosin lopettaa heti jos käsken) ja antaa pusuja loputtomiin :). Joskus olen kuvannut koiran yksinoloa kotona työpäivän aikana, ja yllättävää kyllä, ei juuri lainkaan eroahdistusta. Kuulemma tosi useilla on, joten älä luule ettei siitä tarvitsisi huolehtia. Itse opetin koiralle ihan pienenpienestä pennusta (aloitin kai jo samalla viikolla kun tuli mulle, eli 8vk) että yksinolo on ihan ok, ja kyllä minä aina tulen takaisin, ei tarvitse hätäillä :). On tämä mun pikkukoira kyllä aikamoinen herrasmies myös. Ei ikinä vedä hihnassa tai karkaile. Aina kun itse istun sohvalla ja katson telkkaria tai luen jotai kirjaa, istuu tämä pikku herra jalkojen juureen ja katsoo silmiin pyytääkseen lupaa hypätä sohvalle. Keti kun sanon "okei" hyppä pikkumies sohvalle viereeni ja laittaa pään mun syliini :). Sinä se sitten loikoilee kun mä rapsuttelen sitä. Koira on kyllä usein aika varautunut vieraita kohtaan. Jos on jotain vieraita, joita koira ei tunne, lähtee hän usein omiin oloihinsa omalle tyynylleen. Ei mene mielellään sanomaan moi vieraille, mutta kun vähän ensin tutustuu, on tämä pikkuherra kohta selellään kerjäämässä mahan rapsutuksia :D. Yksi pikku varoituksen sana, tämä koira seuraa sinua mielellään ihan kaikkialle (ellei käsketä pois tai menemään omalle paikalleen). "Kaikkialle" sisältää myös vessan ja suihkun (itse en anna tulla suihkuun mun kanssa). Tämä sheltti on aika vähähaukkuinen, koska opetin sille jo pienestä asti, että kaikki hyvät jutut tapahtuu silloin kun se on hiljaa. Jos yrittää saada huomiota haukkumalla, sitä ei todellakaan saa. Minä vain käännän selkäni ja unohdan koko koiran. Kun koira lopettaa haukkumisen, annan sille paljon huomiota. Olen opettanut omalle herrasmiehelleni aika paljon temppuja. Jonain päivänä olisi tavoite mennä koiratanssikurssille ja ehkä aloittaa sellainen harrastus. Sheltti ton todella älykäs rotu. Itse tykkään opettaa sille kaikkea hauskaa, ehkä jopa turhaakin. Älykkyys on sekä hyvä, että huono asia. Koira oppii helposti ja nopeasti, mutta tulee myös helposti ja nopesti turhautuneeksi, jos ei ole mitään tekemistä. Siksi jätän yleensä koiralle tekemistä sen ajaksi, kun olen töissä. Kong-lelu on osoittautunut oikein hyödylliseksi. Laitan täytteeksi yleensä jotain itse kokattua lihasörsseliä jonka sitten pakastan. Näitä kongeja on tullut vähän hamstrattua... Tällä hetkellä kolme tavallista pientä punaista, Yksi iso punainen ja yksi sellanen pinkki puppykong koirulin pentuajoilta. Toisaalta onhan se aika kätevää, kun on viisi, niin voi viikonloppuna täyttää kaikki, laittaa pakastimeen, ja jättää joka päivä yhden, niin ei tarvitse arkisin ruveta kokkailemaan koiralle. Lisäksi syötän koiralle kaikki ruoat sellaisesta ahmiville koirille tarkoitetusta ruokakupista (all for paws food maze), joten siinäkin on koiran älykkäille aivoille jo vähän mielekästä tekemistä. Lisäksi mulla on pari sellaista koiran älypeliä. Enempää en nyt keksi heti shelteistä sanottavaksi. Kaikenkaikkiaan aivan ihania koiria. Täytyy kyllä varoa, ettei vahingossakaan huuda koiralle. Itse koulutan aina niin, että ainoa rangaistus on se, että ei saa palkkiota (nami, pallon/frisbeen heitto tai joku muu (esim. lelu) minkä koira haluaa). Tuli kyllä aika kamalan pitkä vastaus :D. Toivottavasti tästä on edes vähän apua :)

Onnea tulevalle koirallesi :) toivottavasti kaikki sujuu teillä hyvin, ja koirasta tulee osa perhettänne sen koko eliniäksi :)

Minulla oli sheltti, ja se vasta oli jotain! Tiedostan tietty, että on yksilöeroja, mutta oman shelttini kokemuksella:

erittäin kiltti ja lempeä, mutta melko pidättyväinen vieraita kohtaan. Sheltti ei saa olla arka, vaan sen tulisi olla ennemmin "syrjäänvetäytyvä" kun paikalla on muitakin kuin perheenjäseniä. Perheestäkin se valitsee tyypillisesti yhden ihmisen, jolle on erittäin uskollinen.

Sheltti on itsetietoinen koira. Ainakin minun oli. Se siis katsoi, että arvojärjestyksessä minä olin ylimpänä ja se itse heti seuraavana, muut perheenjäsenet jossain meidän alapuolella. Välllä se pyrki pomottamaan jopa minua (kokeili, pääsisikö "ylenemään"), mutta kun ei onnistunut, tyytyi osaansa. Toisaalta sheltti on myös nöyrä koira ja tykkää touhuilla omistajansa kanssa, eli helpohko kouluttaa, varsinkin jos se on suursyömäri: shelttejä sanotaan olevan kahta laatua, niitä kauhean kranttuja ja sitten niitä, jotka söisivät vaikka pieniä kiviä jos tarjoaisi. Eli täytyy varoa, ettei syötä liikaa - sheltti osaa näyttää söpöltä ja nälkiintyneeltä. :D

Sheltti osaa myös käsitellä omistajaansa niin, että velmuilee tahtonsa läpi. Niiden kanssa on oltava tarkkana.

Haukkuherkkiähän ne ovat, mutta se tuskin on ongelma, jos osaa ensinnäkin kouluttaa sen pois turhien haukkumisesta, ja toisekseen jos se pienestä pitäen tottuu kerrostalon tai rivarin naapuriääniin.

Sheltti tykkää paimentaa. Omani syöksyi mielellään esim. pyöräilijöiden perään, joten kannattaa hieman katsoa, missä pitää irrallaan (eihän koiraa saa oikeastaan pitää irralllaan, mutta alle 6kk ikäistä voi pitää jopa kävelyteillä vapaana, muistaakseni). Omani myös kasasi porukkaa yhteen, eli jos oltiin pihalla liian kaukana toisistamme, kävi hakemassa meitä lähemmäs toisiamme. Se haki myös perheen toiset koirat takaisin, jos ne lähtivät huitelemaan muualle (eivät olleet shelttejä).

Mitä rodusta nyt voisi sanoa? ISO koira pienenpienessä paketissa. :) <3 Turkki on älyttömän helppohoitoinen ja säänkestävä. Jalkakarvoja (ne etenkin etutassuista roikkuvat pitkät karvat siinä "käsivarressa") sekä korvientakusia saa harjailla useammin kuin muuta turkkia, sillä ne takkuuntuvat helposti, samoin "housut" eli ne häntää reunustavat, lonkkien takasyrjällä kasvavat karvapehkot, jotka tuntuivat olevan ihan erilaista karvaa kuin muu turkki ylipäätään. :D Jossain sheltti-lehdessä luki kerran: "Shelttiä voi myös imuroida", mutta omani ei ainakaan tykännyt ajatuksesta.

Yleisesti ottaen melko terve rotu, verrattuna sen suosioon.

Ai niin. Jos lähellänne on hevosia tai jotain hevosten ulkoiluun käytettäviä pururatoja, niin älkää antako sheltin syödä hevosenlantaa. Jos hevonen on rokotettu ivermektiinillä, se menee shelteillä suoraan aivoihin ja sheltti kuolee.

Miten te siihen ihastuitte? Netistä kuvien ja ylistävien rotukuvausten perusteella vai? Menkää heti kun mahdollista käymään jossakin paikassa jossa on useita shelttejä (kennelissä). Siellä katselette, kuuntelette ja kyselette. Sheltti on omanlaisensa koira, hyvin vilkas, reagoiva, herkkä ja ei aggressiivinen. Pahimmillaan sairaalloisen arka ja hermostunut, palveluskoirakielellä pehmeä ja toimintakyvytön. Nätti kyllä ja rakenteeltaan ketterä peruskoira. Joku tykkää, joku on pettynyt kun sheltti onkin sheltti eikä keskiverto-peruskoira.

Makunsa kullakin, mutta sheltti on koirarotu jota en ikinä antaisi lapseni ottaa meille.