ensimmäinen koirani

meillä oli roitkka kun olin penikka, mutta sit kun se kuoli meille tuli äidin kautta pieni terrieri ja nyt kun täytin 18 ostin oman rotikan.
kannattaa kyllä alottaa mahdollisemman nopeasti perus istu,maate,paikka, tänne. ja sit kaikkien rokotuksien jälkeen käyttää koirapuistossa ja pienten kävely lennien aikana kysyä vastaan tulevilta koirilta että saako tulla tutustumaan.
mä käytin omaa pentua ekan rokotuksen jälkeen mustin ja mirrin pentu taapaamisissa ja ollaan oltu 5 muun koiran omistajan kanssa viikottain tekemississä ja nähdään koirapuistoissa melkein päivittäin.
ja pentu kouluissa ei keretty käydä kouluni takia,mutta mennään arkitottelevaisuuteen sit kun on kurssejan.
rotu on aivan ihana,tosin lelut hajoaa ihan helvetin nopeasti ja kannattaa sit satsatsa oikeasti hyviin leluihin eikä niihin euron parin paskoihin.täytteet irtoilee nopeasti ja esim silmät ja nenät lähtee ja koira saattaa syödä ne. ei hyvä.
rauhallisia leikkejä heti aluksi ja aktivointi pallo ja muut aktivointi lelut on kivoja tulee ainakin energiaa purettua niihin jos ei muuta.
liikuntaa pikku hiljaa, me käytiin oman pennun kanssa heti ulko ovesta noin 20m päähän pienelle nurmikolle tekemässä kaikki ja pyötittiin siinä pienessä nurmikossa ensimmäiset 5kk ja sitten mentiin noin 100-200m päähän pieneen metikköön ja siellä sitten käytiin pyörimässä, koirapuistoihin mentiin aina autolla ja oltiin 10-30min riippuen siittä miten paljon siellä touhuttiin,mutta kun ikää tuli lisää niin sitä pitempiä aikoja oltiin (ottakee vesi pullo mukaan ettei himassa tarvi juoda niin paljoa ja sit taas käyttää pissalla ulkona)
ja mä ostin ekaksi valjaat kun mä opetin koirani kävelemään hihnassa niin sit aloin käyttää kaulapantaa,mutta kyllä oli panta kokoajan päällä,mutta valjaissa oli kytkettynä.

mutta jos koira tulee egon jatkoksi niin voit koiran unohtaa het, hommaa orava, niillä on kova puruvoima ja ihan helvetin pelottavia. (mulla on joku orava fobia)
koska jokainen koira ansaitsee hyvän kodin, oli se sitten joku pieni kiinanharjakoira tai irlannin susikoira, koirat on elämän kumppani,lapsia,siskoja/veljiä,rakkaus, ne menee kaikkialle minne sinäkin.
ne tekee kaikkensa että olisit tyytyväinen heihin ja rakastaa sua vilpittömästi.

mä katoin kauan eri koirarotuja mutta päädyin rotikkaa koska edellisestä koirasta oli niin hyvä maku jäänyt että ei ollut muita vaihtoehtoja.
olin ostamassa 15v jo ekaa rotikkaa ittelle,mutta myyjä ei myynyt, mutta nyt minulla on maailman ihanin kuola turpa vierellä ja tiedän että joka yö kun meen omaa huoneeseen nukkumaan niin se tulee viereen tai sängyn alle.
mun elämäni rakkaus,enkeli ja asia minkä mä hymyilen joka päivä vaikka elämä potkisi kuinka päähän.

mulla eka koira oli ROTIKKA(ja siis on vieläkin),täyttää ylihuomenna 9vee :) kaikki mennyt hyvin,vaikka alussa tulikin erittäin paljon negatiivisiä kommentteja :( mut,mut,on aivan ihana rotu ja todellakin vaaatii määrätietoisen emännän..;)

Mun eka koirani oli rotikka, väliin mahtui 2 muuta ja nyt on rotikka tyttö. Lempeä, rauhallinen, rakastava, luotettava, oppivainen. Kertaakaan en ole huutanut, enkä myöskään "alistanut" kuten jotkut tekee, jotka ei muuten pärjää. Rotikka on hyvin viisas koira. Omani oppi jo 8 viikkoisena vapaana metsässä kulkemaan perässä. Nyt aikuisena se on ehdottoman tarkka, että on koko ajan näköetäisyydellä. Ei hyväksy vieraita heti, mut tutustuttuaan on mitä ihanin ystävä. On kova ääni ja tuo ainakin haukkuu paljon ikkunassa. On hyvin tarkka omasta reviiristään. Kahden asun sen kanssa ja ehkä on liian mustasukkainen, joka johtunee siitä että mme olemme aina olleet kahdestaan. Hieno rotu on, ja varmasti pärjäät vaikka ekaksi koiraksi otat. Varaudut siihen, että saat sen ihan pienenä opetettuun tavoille. Omani oli hyvin dominoiva ha yritti pomottaa. Kokeili pari ekaa vuotta.

Moikka!
Mulla kans rotikka narttu ekana koirana, en oo oikeestaan aikasemmin hirveesti ollu edes koirien kans tekemisissä ja sit otin ton luupään :)! Aivan mainio kaveri on kyllä, heti kun se tuli meille kesällä niin se kulki joka paikassa mukana. Sit käytiin ilman hihnaa lähimetsässä käppäilemässä ja siitä lähtien se on pysynyt irti joka paukassa :) tällä hetkellä siis kohta vuoden ikäinen.. Kasvattaja ei sanonut mitäön vastaan, vaikka ensimmäiseksi koiraksi tulikin ja kerroin rehellisesti ettei koirakokemusta juurikaan ole. Mutta silti olen kasvattanut tuosta pallerosta mainion ystävän! Ei ole tuhonnut sisällä mitään ja tottelee todella hyvin, rakastaa kaikkia vieraita eikä hauku tai murise kenellekkään :)