Ihmettelen
Ihmettelen
Ihmettelen
miten vähän on keskustelua. Miten harva on mukana! Onko kaikilla mielessä muuta, puoliso kyljessä, lapset hukassa, lapsenlapset jaloissa, viinapullo pöydällä ... Ovatko ihmiset kapakoissa, katsovatko tv:a, lukevatko kirjaa, parsivatko sukkia? Eikö ole ihmisiä ilman seuraa, joutilaita ylijäämäihmisiä, joilla olisi aikaa. Ei täällä kirjoita kuin muutama, hekin keskenään tuttuja, viestivät keskenä. Ihme paikka. Minä silti odotan jotain tapahtuvan. Kun minä olen ylijäämä.
Ihmettelen
Ihmettelen
miten vähän on keskustelua. Miten harva on mukana! Onko kaikilla mielessä muuta, puoliso kyljessä, lapset hukassa, lapsenlapset jaloissa, viinapullo pöydällä ... Ovatko ihmiset kapakoissa, katsovatko tv:a, lukevatko kirjaa, parsivatko sukkia? Eikö ole ihmisiä ilman seuraa, joutilaita ylijäämäihmisiä, joilla olisi aikaa. Ei täällä kirjoita kuin muutama, hekin keskenään tuttuja, viestivät keskenä. Ihme paikka. Minä silti odotan jotain tapahtuvan. Kun minä olen ylijäämä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jeps, plunger. Täällä olisi yksi ylijäämäangiina. Meidän angiinoiden ei ole helppo löytää seuraa palstalla, koska a) nukumme silloin, kun te siellä valvotte ja päinvastoin, b) emme usko astrologiaan, pilvien hopeareunuksiin, paranormaaleihin ilmiöihin c) emmekä siihen, että ihonväri tai kansallisuus tekee ihmisestä paremman/huonomman, d) emme myöskään ole innostuneita ruuasta, viineistä, romansseista, matkustamisesta, alapäähuumorista, flirttailusta, vittuilusta.
on erilaisia ongelmia.
Uskomme siihen että ihon väri saattaa olla ongelma., vaikka nämä ihonväriltään tumman puoleiset lapsemme ovatkin "kotitekoisia", eivätkä sillä tavoin erikosesti hankittuja kuin teillä adoption kautta. Meillä näitä lapsukaisia on täällä Perähikiällä niin runsaslukuisesti, että olemme saaneet jopa lapsilisärahoillamme hankittua tietokoneen jolla sitten mielikuvitustamme käyttäen naputtelemme kirjoituksia "tyhmien" ei akateemisten ihmisten iloksi.
Miehemme "mensan päärlyportti" on tietenkin huoltoseman kuuppilan ovi, mutta koska omaamme hyvän mieliluvituksen ja ymmärrämme etteivät läheskään kaikki kirjoituksiamme lukevat ole niin älykkäitä kuin me, niin uskomme mielikuvitusrikkaan kirjoituksemme menevän heihin täydestä.
Mihinkään jonninjoutavaan emme alennu lähtemään mukaan, vaikka siipemme kantaisivat millaiseen leikkinn tahansa, mutta se ei kertakaikkiaan sovi imagoomme, sillä seksi, eli alapään jutut ovat muita, eivät meitä varten, ainakaan jos näköpiirissä ei ole ketään joka olisi kiinnostunut ja se kiinnostushan meitä kylläkin kiinnostaa.Olemme todellakin olleet jo jonkin aikaa hivenen verran huolissamme, että eikö nyt kukaan tartu syöttiin, vaikka vaihdmme taktiikka ja toivomme mahdollisesti kiinostuneiden olevan enemmän kiinnostuneita! Mehän olemme kuin lentoon lähdössä.
Huomenta, ellumari. Sinä se ainakin jaksat yrittää. Siitä sinulle pisteitä.
Se on harmillista, ellei peräti ikävää, ettei juuri mikään täällä kirjoitettu aihe oikke jaksa innostaa. Täällä kun kirjoitellaan arjen niitä ja näitä. Ilmiö on sama kuin iltsikan lukeminen, kaikki sitä mollaa ja silti tarvii lukea.
Ja sellainen ihminen joka ei näistä horoskoopeista, paranormaaleista, romansseista yms. ei ole kiinnostunut ei, Angiina hyvä; ole pätkääkään fiksumpi ihminen.
Fiksun ihmisen merkki taas on se, että osaa valita seuransa, lukemisensa ja keskustelunsa siten, että itsestäkin tuntuu mukavalta. Ainakin näin vapaa-ajalla.
kommentti. Mutta ensin kiitos, että vastasit, kiitos että annoit asiallisen palautten.
Minäkin nukun, mutta valvon paljon, aikaa on pohtia asioita usein. En usko astrologiaan, en paranormaaleihin ilmiöihin tunne kiinnostusta. En sinun tavalla usko, että ihnonväri tai kansallisuus tekee ihmisestä paremman/huonomman. Voisin kyllä olla innostunut ruuasta, viinistä myös, romanssista ehdottomasti, matkustamisesta kyllä, alapäähuumorista en !, flirttailusta en oikeastaan (mutta romanssiin se liittyy!) ja vittuilusta en todella pidä ollenkan.
Pilvien hopeareunus (jännä sana tuo 'reunus') on tärkeä symboli. Täytyy olla usko siihen että kaikkeen onnettomaan myös sisältyy toivo paremmasta, kaikki kokemukset opettavat ja vievät meitä kohti kypsää ihmistä, joka osaa asettaa ei-tärkeät asiat taka-alalle ja tunnistaa oikeat tärkeät asiat.
Parahin, Rocker. Lähetin sinulle jo yhden vastineen, mutta linjat ryppyilevät, eikä se näytä löytäneen perille. Eli, jos viestejäni tulee kaksin kappalein, pyydän nöyrimmästi anteeksi. Edellisen viestini sisältö meni jotenkin näin: Mielestäni en ole missään vaiheessa yrittänyt olla ketään fiksumpi. Omasta mielestäni olen antanut palstalle aika paljon itsestäni; rehellisiä ajatuksiani ja todellisia tunteitani. Olen aina käyttänyt samaa nimimerkkiä (paitsi lintujengissä), enkä ole ilkeillyt, vaikka joskus olisi ollut aihetta. Mutta nyt minulta paloivat hiat! Jostain syystä sinun kommenttisi, Rocker, oli minulle liikaa.
Lupaan, että yritän pitää ärsyttävän habitukseni ja oletetun omahyväisyyteni poissa palstalta (Herra minua siinä auttakoon!). Ehkä todella on niin, että kaikella on aikansa taivaankannen alla, ja nyt minun aikani taitaa olla täällä päättynyt.
Sillä kaikkien niiden omituisuuksiesi lisäksi mitä oot luetellut, olet maailman ainoa ihminen joka ottaa mun jutut tosissaan!
Älä suottä pahoita mieltäsi, olipahan vastaukseni vaan hätähuuto meidän horoskooppi-ihmisten puolesta.
Minä otan sinut ja kaikki muutkin ihmiset yleensä tosissani. Olen pahoillani, mutta sinä olit se viimeinen pisara! Minulla ei ole sinulle, eikä kenellekään muullekaan, enää mitään sanottavaa. Usko tai älä, niin omituinen minä olen.
Miten niin aikasi päättynyt. Uskon että sinun terveet, moraaliset ajatuksesi ovat palstalla todellakin tervetulleita.
Jos joku ei usko että asut Kauko-Idässä , se on hänen ongelmansa. Minä ainakaan en anna kenenkään vihjailevien puheiden häiritä uskoani siihen, että olet siellä jossain kaukana suorittamassa tehtävää, josta kaikkien ei tarvitse tietääkän.
Itsehän sanoit, että olet hukassa jos joku saa tietää paikan ,missä työskentelet ilmeisesti salaista tehtäväsi suorittamassa. Ihmisethän yleensä ovatkin niin yksinkertaisia typeryksiä, etteivät he millään osaa päätellä noin ylimalkaisten vihjeiden perusteella sijoituspaikkasi.
Olet kertonut vain, että perheeseenne kuuluu musta adoptiopoika ja miehesi on älykäs (mensat ja kaikki), sekä että Suomessa asuessanne työskentelit vaitiolovelvollisena sosiaalityöntekijänä vankikassa,. Näistähän eivät miestäsi ihailevat sihteerikötkän voi tehdä mitään johtopäätöksiä.
Omaa ulkoista olemustasi kuvaillessasikin olit hyvin vähäsanainen , et kertonut kuin pituutesi ja painosi ja että olet astmaatikko, uimataidoton, etkä osaa laulaa. Näiden tuntomerkkien perusteella sinun jäljillesi on vaikea päästä, joten uskoisin, että et ole hukassa!
Tervetuloa Suomeen Angina!
todella olet, jos et angiinan takia vaan ihan kyllästyksen takia olet päättänyt, että enää Sinulla ei ole kenellekään mitään sanottavaa!
Miten voitkaan kestää puhumattomuutta! Voisin ymmärtää, että vaikeneminen kurkkukivun takia muutaman päivän on vähäinen kärsimys, mutta puhumattomuus kuukauden ajan - jo se on aivan käsittämätön oikku. Erakotkin puhelevat, eivät ihmisille vaan ympäristölle, luonnon eläimille ja kasveille ja kiville.
Jos pari vuotta kestät ihmisten keskuudessa ja koskaan et suuta aukaise puhetta tuottaen, niin varmasti Guinnesin ennätysten kirjaan pääset.
"Lupaan, että yritän pitää ärsyttävän habitukseni ja oletetun omahyväisyyteni poissa palstalta (Herra minua siinä auttakoon!). Ehkä todella on niin, että kaikella on aikansa taivaankannen alla, ja nyt minun aikani taitaa olla täällä päättynyt."
Jos vain voisin sinut jotenkin pitää täällä, tai jossain, sen kyllä tekisin. Jos vain haluaisit.
Surullisena,
Albert
Vain nainen voi ottaa tuollaiset naisen herneet. Kuitenkin olet pikkupaskan yläpuolella, eikö niin ? Äläkä osoita olevasi vaikenemalla.
Viestejä tulee välillä runsaastikin aiheesta riippuen. Monet tällaiset ryhmät jengiytyvät eli eivät kasva rajattoman suuriksi, parikymmentä taitaa olla yleinen koko. Mielessä on muutakin. Ei puolisoa kyljessä, ei lapsi hukassa, ei lastenlapsia jaloissa, ei viinapulloa pöydällä. En ole kapakoissa, tv on kiinni, kirjaakaan en lue, sukkia en parsi, ylijäämäihmisiä en tunne, mitä tahansa voi silti tapahtua.
Joku valvoo yöllä ja miettii... onko täällä ihan tavallisia kirjoitiksia ? Onhan niitä täällä toisinaan ihan ilman ilkeitä sanoja tai tinkauksia jostain asiasta.
Sitä kun kaipaisi sellaista keskusteluja joissa olisi jotain ydintä.Kai täällä on lukijoita enemmän kuin ne muutamat kirjoittajat.Vaikea ottaa kantaa kun monesti on keskustelun aiheet niin tuulelta tempaistu ettei ole mieltä mitään niihin vastata.Aivan niinkuin väkivalloin keksittyjä aiheita ja totuudet ovat kaukana.Asioihin vastataan sen kummemmin ajattelematta koko asiaa.Viskellään sinne ja tänne ajatuksia joissa ei ole useinkaan mitään mieltä. Miksi sinä muuten tunnet olevasi ylijäämä ? Ja mitä muuta sulla on mielessä ? Kiinnostaa tietää,sillä jotain sellaista oli tuossa sinun tavassasi kirjoittaa että olet aika kypsä näihin palstoihin. Olenko oikeassa ?
Olen kysymyksen kirjoittajan kanssa melko täydellisesti samaa mieltä. Asioissa ei ole järkeä. Miksi kirjoittaa. (paitsi nyt)
olen ylijäämä - siinä kysymys. Jäin pian elämän alussa sivuraiteelle. Ei ollut paljon pysyvää. Kaikki muuttui koko ajan. Ei oikein tunnetta että olisi elänyt siinä missä oli, sitä hetkeä pakeni mielikuvissa ja siitä paikasta pakeni heti kun mahdollista, ei ajassa elämistä vaan tähtäin koko ajan pois, ettenpäin. Ja sitten kun pääsi, oli tavallaan hukassa, ilman ystäväpiiriä, johon ei ollut tottunut turvaamaan, jota ei ollut oppinut etsimään. Ja edelleen kaikki muuttui koko ajan, nyt omasta halusta. Toinen aivopuolistko kaipasi asettumista, toinen pyrki koko ajan pois, uuteen oppiaiheeseen, uuteen seminaariin, uuteen harrastukseen, uuteen työpaikkaan, uuteen asuntoon, että saisi korvauksen siitä että itse on oman elämän isäntä ja tekee mitä tahtoo, että saisi kyllin kokea maailmaa kun se oli ollut ennen vajanaista.
Kypsä? "Vaikka elämä kuinka raakaa on, minä ainakin olen jo kypsä." Näin Kalevi Korppi.
Lastenkirjassa, jota luin sisarpuolen tyttärelle, kummilapselle. Mutta hänkin on jo poissa.
vastasin sulle mutta katosi jonnekin avaruuteen.
Tässä tulee uusiksi, välillä tuntuu että kaikki
on ruodittu niín valmiiksi oikein ja nurin, ei jää
mitään sanottavaa.
En ole kovin innokkaasti ottanut enää osaa
keskusteluihin kun kukaan ei tunnu ottavan
vastauksiani vakavasti koska riimittelen aina
välillä. Taitaa tämäkin jäädä yksinpuheluksi.
Nanni, sillä minä täällä, ellumari pidennettyä viikonloppua viettämässä.
Otanhan minä sinut vaksavasti ja annan sinulle arvoa solidaarisena siskona. Katsos, usein on niin , että kun käydään miehistä kiistaa, naiset joutuvat lähes tukkanuottasille, mutta sinun kanssasi ei käynyt niin , sillä ymmärsit, että parsata luovuttaa hyvän sään aikana.
Jos nyt vastaat tähän niin huumorintajusi on oikeaa luokaa.
Terveisin ellumari!
tiesinhän minä että se minulta puuttuva sisko löytyy sieltä ja mitä tulee siihen yskään, ymmärsin ja poistuin kainosti taka-alalle ja annoin kukkien kukkia.
onkaan niin fiksu, että tunnustaa tapppionsa.*nauraa itselleen*
Minä olen, katsos Nanni pikkuinen hyväntahtioinen ilkimys. Aina kuitenkin reilu kaveri, minkä ´"siskot" voivat todistaa.
Toivottavasti meistä tulee kavereita!
Hyvää päivän alkua sinulle(fraasI)
Itse otin vapaapäivän, olen pikkuisen pömo meidän firmassa.
Viestitellään!
Sinun riimit on mukavat. Anna tulla vain.
Yksinpuhelu palstalla voi olla jollekin lukijalle tie oman ajatusmaailman penkomiseen. Silloin voi tulla elämys: minö olen elävä, tunteva ihminen!
ja käytän hyväkseni tämän päivävapaani. En uskoisi todeksi,että olen tähän aikan päivästä menossa ravintolaan ja pian lähdössä shopailemaan ja erään kaverin kanssa ulos syömöään.Näin vaan sain hommat delegoitua.
Hyvä minä taaskin!!!!!
Riimittele, kerro tuntojasi!
Minäkin panen itseni alttiksi kertomalla miten asiat ja tapahtumat koen.
taidampa tehdä välillä niin ja makoista päivää sinulle myös.
Itse tulin juuri shoppailemasta ja tuolla tulee hulluksi, en inahdakkaan kauppaan muutamaan päivään. Shoppailu ei ole oikein mun juttuni.
Pilkettä myös silmään, eikö niin vai tuikettako
se on tähän aikaan vuodesta?
olen toivonut että riimini saisi lukijoissa
myös tunteilua ja tuntemista. Näin on ollut
tarkoitus, kiitos sinulle tuntematon.
paljastaa, että tunteilua todella syntyy!
mutta minä tykkään olla shoppailemmassa.
On niin mukava hankkia nuorille sukulaisilleni lahjoja.
En ole itsessäni tälläistä "kaupallisuuden" piirretä ennen havainnutkaan, mutta nyt ajattelen, että mitähän se ja se tykkäisi tuosta ja tuosta.....
Tiedätkö, minä olen joulu ihminen, Elämäni on ennen ja jälkeen joulun.
Sinähän teet kaikkea kivaa itse, kortteja ja sellaista. Siinä saa itseleen hyvän joulufiliksen.
Meille famu kutoi villasukkia joululahjaksi ja emme kyllä mitään hienoja "juttuja" saaneet, mutta vähästäkin olimme tyytyväisiä.
itse asiassa emme saaneet kovin paljon mitään aineellisesti, verrattuna nyky nuoriin, mutta aikakin oli toinen Nyt täytyy lopettaa, tai tästä tulee romaani.
Heipsan taas! Lähden kaupungile!
Olen ensikertalainen, vasta nyt osallistun näinin kirjoituspakinoihin. Mikähän tässä on pelin henki? Ei kai aina tarvitse olla ongelmaa tai monenkattavaa kysyttävää, jos tähän kirjoittaa. Minä olen ikäryhmääni kuuluva yksinasustelija,nainen, nykyään on näin. Takana hyvä elämä, mielenkiintoinen ja "arvokas". Mietinkin, mitä vielä ehtisin tehdä, jotain lämmintä, jotain sisällökästä. Pidän matkustamisesta, luen paljon, on ystäviä, työssäkin vielä, mutta kertokaapa minulle ja muille, millainen elämä teillä on jo eletty. Pitääkö paikkansa, että enempi katuu sitä, mitä ei ole tehnyt kuin sitä, mitä on tehnyt. Ajattelin vielä uskaltaa ja yrittää ja "elää", positiivinen asenne on jo valmiina. Näin pähkäilee
Kukkamekko
olet jos tunnet katuvasi enemmän sitä mitä olet jäänyt paitsi kuin sitä mitä olet kokenut.
Kaikki kokemukset opettavat, koulivat meitä. Ilman niitä emme olisi sitä mitä nyt olemme.
Elämässä kaikki tekevät virheitä, vääriä valintoja, väärällä hetkellä, väärän ihmisen kanssa väärään tietoon luottaen, vääriä merkkejä tarkaten. Menetetyt mahdollisuudet, arkuus, ujous, epävarmuus - ne toki ovat myös meitä koulineet, mutta jäytävät alitajussa ikuisesti.
Emme kiivaasti reagoi silloin kun jätimme tilaisuuden käyttämättä, olemme saman kokeneet monasti ennen. Mutta iän myötä mahdollisuudet vähenevät, jokainen uskalluksen puute kiusaa siksi enemmän ja pitempään ja nävertää itsetuntoa.
OLen varmaan aikaisemminkin sanonut että runosi ovat ihania,sanovia,sisältörikkaita jne.
Ja itsekin yritän aina ajatella runon muodossa,aina se ei onnistu,eikä silloin ole kynää
ja paperia lähellä kun onnistuisi!
Olen kyllä "linjoilla"-enimmäkseen lueskelen näi-
tä juttuja ja olen todennut et ei viitsi joutavan-
päiväisiin edes vastata.
Täällä on monta hyvää vakituista tarinan kertojaa,
joitten juttuja on mukava lukea.
Itsekin miettii mistä aloittais jonkun tarinan ja
saako siihen mukaan ketään.
Olen ehkä arka näissä asioissa?!
Jokatapauksessa hyvää itsenäisyyspäivän viikonloppua sinulle ja muille,lentää hurautan tuonne pohjoiseen katsomaan vanhempiani muuta-
maksi päiväksi. Sinne pakkaseen,hui!
Olet kuin ajatukseni, mutta noita syväsisältöisiä sanoja ei minulla ole taitoa käyttää.
Kerron esimerkin: isäni on vanha ja sairas. Hänen maailmansa liikkuu vain mukavissa menneissä asioissa. Hän lienee elämässään "uskaltanut elää" ehkä pitäen mielessään tulevan vanhuuden. Silloin haluaa muistaa ihanat elämykset, mukavat seikkailut, on siis uskaltanut. Hänestä huomaan, että hän varmaan ei ole enempi katunut sitä mitä on tehnyt kuin mitä ei ole tehnyt. (Vaikea lause.)
Hänestä haluaisin ottaa mallia, täytyy siis uskaltaa, täytyy uskaltaa heittää pois varmuuden maksimointi.
Onhan täällä yleensä keskustelua jos jonkinmoista (minun mielestäni), mutta useimmat Teistä kirjoittelee niin hyvin ja niin hienosti , ettei muuta voi kuin sanattomana ihailla ja kuunnella. Olenkin siis oikeastaan vähän surullinen, koska olen itse niin epätäydellinen, rajoitteinen, virheellinen ja munaileva ylijäämä-yksilö etc., etten aina osaa kaikkeen osallistua. Mutta, elämäähän tämä vain ... jatkakaatten tarinointia !:)
Pysy mukana, osallistu. Emme tarvitse yli-itsevarmoja keskustelijoita. Kaikilla meillä on vika, jotain epätäydellistä, rajoitteita, kun netissä aikaa vietämme. Jotain elämästä puuttuu!
Olemme munailleet siis.
Pysähdyin kirjoitukseesi, koska olen osittain eri mieltä. Ihmiset syyllistävät jatkuvasti joko itseään tai muita täällä viihtymisestä, enkä ymmärrä miksi. Tämä voi olla harrastus muiden joukossa, joillekin ehkä keino hakea seuraa. Ennen (ja kai vieläkin) se tehtiin lehti-ilmoituksilla.
On totta, että monilla on rajoitteita. On vammaisia, sairaita, yksinäisiä, on reaalissa ujoja ja arkoja. Kaikki ovat epätäydellisiä, kaikki ovat joskus munanneet jossain, mutta eivät kaiketi sen takia viihdy netissä. Voisiko ajatella, että he viihtyvät täällä siitä huolimatta?
Eihän palstoille kirjoittaminen tai chattailu ole mikään vika mistä pitää parantua. Jos tämä häiritsee reaalielämää, jos esim. ihmissuhteet ja käytännön asiat jäävät hoitamatta, silloin pitäisi herätä miettimään viekö netti liikaa aikaa. Sama tilanne minkä tahansa harrastuksen kohdalla.
Tämän ajatuskulun Angiina osaisi paljon paremmin kuin minä. Toivon kovasti ettei hän pahoita mieltään ilkeilyistä, joita harrastetaan joka palstalla, ja jatkaisi kirjoitteluaan kuten ennenkin.
Tästä voisi pitää pytyyn oman säikeensäkin: Miksi käyt internetin keskusteluareenoilla ja miksi juuri täällä.
Minä poikkeilen kun aivo tahtoo lepoa. Kun tekee työtä ja harrastaakin paljon sellaista jossa PC nettiyhteydellä on jatkuvasti käytettävissä, on luonnollista että sitä kautta saa ainakin osan rentoushetkistäänkin. Tupakkaakaan en polta, eikä tuo Solitaire (mikä pasianssi se sitten onkin suomeksi) jaksa kovin montaa vuotta kiinnostaa. Te palstalaiset olette minun taukotuttujani:)
Ei näistä netin keskustelualue-/sättitutuista ole minulle tullut kovin kiinteitä/pitkäaikaisia, vaikkakin toisten kanssa tuntee yllättävää läheisyyttä hetkittäin. Minä olen täällä aika irtonaisesti ja vaihdan maisemaan hyvinkin herkästi - miksi rentouksen takia kurtistaisi otsaansa kovinkaan paljon.
Tämän tyyppiset paikat kohdata ihmisiä ovat tulleet jäädäkseen, vaikka se, miten ne tulevat vielä jäsentymään meidän jokapäiväiseen elämään on vielä hieman epäselvää ja etsii muotojaan.
Albert
vaikka ollaan niin erilaisia ? Ehkä meitä täällä yhdistää jokin, mikä se sitten liekään ? Ehkä se on se ihmisen ikä, elämänkokemus (iloineen ja suruineen), elämän rajallisuus ym. ym. ym... ? Kaikille tuttuja juttuja, joita kukin kokee, näkee, tuntee, kertoo ja kuuntelee tavallaan !:)
Huomenta!
Huomenta!
Huomenta!
Täällähän on paljon hyvää keskustelua, kirjavaa kuin joulurosolli, paljon elävää tekstiä josta tunnistaa ihmisen sanojensa takaa. Täällä on monta hauskaa kirjoittajaa, monta järkevää pohdiskelijaa, on turhautuneita tuhisijoita ja hempeitä riimittelijöitä. Täällä oppii ilmaisemaan itseään, näkee miten muut sen tekevät, miten sanoja käyttävät. Kirjoittaessa on pakko ajatella asiaa, puhuessa on helpompi vaieta ja vaihtaa aihetta. Tämä on vapaata ilmaisua, ilman oikeinkirjoitussääntöjä ja kielioppeja. Täällä saa hölöttää, ärsyttää, provosoida ja innostaa, ylläpito poistaa pahimmat rosot. Kaikki mitä kirjoitamme, jää johonkin vähäksi aikaa, puheemme vie tuuli.
Pfuuuuuuuuuuuuuuuu!