Kreikka, olet minulle velkaa: Saako kreikkalaisilta tivata rahojaan takaisin?
HELSINGIN SANOMAT
Ville Tietäväinen
Kreikan kriisi selitettynä alle kahdessa minuutissa
Miksi koko Eurooppa katsoo taas Kreikkaan? HS:n ulkomaantoimittaja Petja Pelli selittää euron tuoreimman kriisin taustat ja panokset.
Kuuntele
409
28
Sitä haastattelua oli yritetty saada monta päivää. Oli toukokuu 2012.
Kun mikään muu ei auttanut, oli pakko mennä puoluetoimistolle kyttäämään. Ovi löytyi ränsistyneestä kerrostalosta Ateenan vähemmän maineikkaasta kaupunginosasta.
Ja nyt tuo paksut kulmakarvat omaava ja lempeän oloinen mies oli yhtäkkiä siinä. Alexis Tsipras. Hän pääsi jo ohi ja sisään, mutta hissi ei onneksi saapunut heti. Oli aikaa yhteen kysymykseen.
Tarvitseeko suomalaisen veronmaksajan olla huolissaan Kreikalle lainaamistaan rahoista, jos te voitatte vaalit?
"Katsotaan sitä myöhemmin", Tsipras vastasi. Hissi saapui.
Tuo "myöhemmin" on nyt, helmikuun lopussa 2015. Nyt katsotaan.
Tsipras, vasemmistolaisen Syriza-puolueen johtaja, on Kreikan pääministeri. Hän voitti vaalit, koska hän lupasi neuvotella uusiksi Kreikan hätälainat. Lainat, joiden vuoksi suomalaisten veronmaksajien vastuut Kreikassa ovat noin seitsemän miljardia euroa.
VILLE TIETÄVÄINEN
Vaihtoehtoja on useita: Luultavimmin Kreikka jatkaa hätälainojen saajana ja maksajana hieman kevennetyin ehdoin. Mutta yhä todennäköisempää on myös se, että Kreikka ennemmin tai myöhemmin eroaa eurosta ja jättää velkansa maksamatta. Lainaa antaneet euromaat eivät saisi mitään, paitsi Suomi vakuutensa. Ne, joita ei saisi edes kutsua vakuuksiksi vaan tuottojenvaihtosopimukseksi.
Teoriassa on olemassa sekin vaihtoehto, että euromaat antavat osan velkavuoresta anteeksi. Siitä vain ei ole viitteitä, eikä Suomi sitä tahdo. Silloin mitätöityisivät Suomen vakuudet.
Nyt ei kuitenkaan keskitytä taloudellisiin skenaarioihin. Nyt pohditaan jotain vielä tärkeämpää: moraalia.
Oliko tökeröä kysyä suomalaisen veronmaksajan rahojen perään, kun Kreikka kärsi? Mitä meidän suomalaisten pitäisi ylipäänsä tuntea kreikkalaisia kohtaan? Sääliä, vihaa? Mikä olisi oikeudenmukaista?
Filosofi Timo Airaksisen vastaus on pitkä ja sisältää ehtoja, vähän kuten Kreikan lainaohjelmakin. Ensimmäinen osa on kuitenkin kirkas. Ja kuinka sopivaa, että Airaksinen viittaa saksalaiseen filosofiin. Saksalaiset ovat vetäneet Kreikka-neuvotteluissa ankarinta linjaa.
"Kantilaisessa mielessä kaikki on hyvin selvää: jos otan lainaa kaverilta ja sanon, että minä maksan takaisin, niin lupaus velvoittaa. 'Sinä lupasit', se on hyvä perustelu."
"Velallisella taas ei ole mitään perustetta olla maksamatta. 'Ei mua huvita' tai 'Ei ole rahaa' eivät ole hyviä perusteluita."
Eli jos Immanuel Kantilta kysytään, Tsiprasille esitetty kysymys ei ollut tökerö.
Airaksinen on käytännöllisen filosofian professori Helsingin yliopistossa. Tämän käytännöllisemmäksi ei taida filosofia enää muuttua.
Filosofin mukaan yksilöiden suhteissa ei voida ajatella, että velan antajalla olisi velvollisuus antaa velka anteeksi. "Sen sijaan anteeksi antaminen voi olla hyveellistä ja joskus hyvinkin hyödyllistä."
Hyödyllistä?
"Ajatellaan vaikka, että velallinen on paljon velkaa minulle ja uhkaa mennä konkurssiin ja tuhoutua ja tehdä itsemurhan. Ehkä silloin ei ole hyvä painostaa, jotta saisi joskus edes osan rahoistaan takaisin."
Jos velan antaja siis haluaa olla hyveellinen ja viisas, hänen pitää huomioida velallisen kunto. Kuvitellaan, että annan velkaa kaverille, vaikka jo alun pitäen tiedän hänen käyttävän rahat huonosti ja itselleen haitallisesti. Enkö silloin saa mitä tilasin, kun menetän rahani?
Airaksisen mukaan moraalinen oikeus ei tästä muutu mihinkään. "Voin vaatia, että saan velkani takaisin hulttiokaveriltani, mutta en voi sitä odottaa. Ne ovat kaksi eri asiaa."
Sijoittajat lainasivat Kreikalle vuosina 2001–2009 rahaa suruttomasti, vaikka niille ei voinut olla epäselvää, kuinka huteralla perustalla Kreikan valtiontalous oli. Kreikalta kun sai hieman parempaa korkoa kuin muilta euromailta. Lisäksi sijoittajat laskivat – aivan oikein –, että tiukan paikan tullen Kreikka pelastettaisiin euromaiden veronmaksajien rahoilla. Ensimmäisistä hätälainoista valtaosa meni siihen, että Kreikka maksoi sijoittajille takaisin korkojen kera.
Lopulta sijoittajat saivat osansa tuskasta, kun yli puolet niiden Kreikka-saatavista pyyhittiin pois kolme vuotta sitten.
Sijoittajat siis laiminlöivät vastuutaan Kreikan arvioimisesta, koska tiesivät ottavansa riskin suomalaisenkin veronmaksajan kustannuksella. Mutta vähentääkö tämä Kreikan vastuuta velastaan Suomelle? Olisihan Kreikka voinut kieltäytyä euromaiden hätälainoista ja erota eurosta. Kreikka kuitenkin halusi pysyä mukana. Mikään yksityinen sijoittaja ei enää suostunut Kreikalle lainaamaan. Euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto suostuivat. Nekin toki tiesivät – me tiesimme – Kreikan ongelmat. Mutta meillä oli huoli koko euroalueen kohtalosta.
Ehdot oliva
HELSINGIN SANOMAT
Ville Tietäväinen
Kreikan kriisi selitettynä alle kahdessa minuutissa
Miksi koko Eurooppa katsoo taas Kreikkaan? HS:n ulkomaantoimittaja Petja Pelli selittää euron tuoreimman kriisin taustat ja panokset.
Kuuntele
409
28
Sitä haastattelua oli yritetty saada monta päivää. Oli toukokuu 2012.
Kun mikään muu ei auttanut, oli pakko mennä puoluetoimistolle kyttäämään. Ovi löytyi ränsistyneestä kerrostalosta Ateenan vähemmän maineikkaasta kaupunginosasta.
Ja nyt tuo paksut kulmakarvat omaava ja lempeän oloinen mies oli yhtäkkiä siinä. Alexis Tsipras. Hän pääsi jo ohi ja sisään, mutta hissi ei onneksi saapunut heti. Oli aikaa yhteen kysymykseen.
Tarvitseeko suomalaisen veronmaksajan olla huolissaan Kreikalle lainaamistaan rahoista, jos te voitatte vaalit?
"Katsotaan sitä myöhemmin", Tsipras vastasi. Hissi saapui.
Tuo "myöhemmin" on nyt, helmikuun lopussa 2015. Nyt katsotaan.
Tsipras, vasemmistolaisen Syriza-puolueen johtaja, on Kreikan pääministeri. Hän voitti vaalit, koska hän lupasi neuvotella uusiksi Kreikan hätälainat. Lainat, joiden vuoksi suomalaisten veronmaksajien vastuut Kreikassa ovat noin seitsemän miljardia euroa.
VILLE TIETÄVÄINEN
Vaihtoehtoja on useita: Luultavimmin Kreikka jatkaa hätälainojen saajana ja maksajana hieman kevennetyin ehdoin. Mutta yhä todennäköisempää on myös se, että Kreikka ennemmin tai myöhemmin eroaa eurosta ja jättää velkansa maksamatta. Lainaa antaneet euromaat eivät saisi mitään, paitsi Suomi vakuutensa. Ne, joita ei saisi edes kutsua vakuuksiksi vaan tuottojenvaihtosopimukseksi.
Teoriassa on olemassa sekin vaihtoehto, että euromaat antavat osan velkavuoresta anteeksi. Siitä vain ei ole viitteitä, eikä Suomi sitä tahdo. Silloin mitätöityisivät Suomen vakuudet.
Nyt ei kuitenkaan keskitytä taloudellisiin skenaarioihin. Nyt pohditaan jotain vielä tärkeämpää: moraalia.
Oliko tökeröä kysyä suomalaisen veronmaksajan rahojen perään, kun Kreikka kärsi? Mitä meidän suomalaisten pitäisi ylipäänsä tuntea kreikkalaisia kohtaan? Sääliä, vihaa? Mikä olisi oikeudenmukaista?
Filosofi Timo Airaksisen vastaus on pitkä ja sisältää ehtoja, vähän kuten Kreikan lainaohjelmakin. Ensimmäinen osa on kuitenkin kirkas. Ja kuinka sopivaa, että Airaksinen viittaa saksalaiseen filosofiin. Saksalaiset ovat vetäneet Kreikka-neuvotteluissa ankarinta linjaa.
"Kantilaisessa mielessä kaikki on hyvin selvää: jos otan lainaa kaverilta ja sanon, että minä maksan takaisin, niin lupaus velvoittaa. 'Sinä lupasit', se on hyvä perustelu."
"Velallisella taas ei ole mitään perustetta olla maksamatta. 'Ei mua huvita' tai 'Ei ole rahaa' eivät ole hyviä perusteluita."
Eli jos Immanuel Kantilta kysytään, Tsiprasille esitetty kysymys ei ollut tökerö.
Airaksinen on käytännöllisen filosofian professori Helsingin yliopistossa. Tämän käytännöllisemmäksi ei taida filosofia enää muuttua.
Filosofin mukaan yksilöiden suhteissa ei voida ajatella, että velan antajalla olisi velvollisuus antaa velka anteeksi. "Sen sijaan anteeksi antaminen voi olla hyveellistä ja joskus hyvinkin hyödyllistä."
Hyödyllistä?
"Ajatellaan vaikka, että velallinen on paljon velkaa minulle ja uhkaa mennä konkurssiin ja tuhoutua ja tehdä itsemurhan. Ehkä silloin ei ole hyvä painostaa, jotta saisi joskus edes osan rahoistaan takaisin."
Jos velan antaja siis haluaa olla hyveellinen ja viisas, hänen pitää huomioida velallisen kunto. Kuvitellaan, että annan velkaa kaverille, vaikka jo alun pitäen tiedän hänen käyttävän rahat huonosti ja itselleen haitallisesti. Enkö silloin saa mitä tilasin, kun menetän rahani?
Airaksisen mukaan moraalinen oikeus ei tästä muutu mihinkään. "Voin vaatia, että saan velkani takaisin hulttiokaveriltani, mutta en voi sitä odottaa. Ne ovat kaksi eri asiaa."
Sijoittajat lainasivat Kreikalle vuosina 2001–2009 rahaa suruttomasti, vaikka niille ei voinut olla epäselvää, kuinka huteralla perustalla Kreikan valtiontalous oli. Kreikalta kun sai hieman parempaa korkoa kuin muilta euromailta. Lisäksi sijoittajat laskivat – aivan oikein –, että tiukan paikan tullen Kreikka pelastettaisiin euromaiden veronmaksajien rahoilla. Ensimmäisistä hätälainoista valtaosa meni siihen, että Kreikka maksoi sijoittajille takaisin korkojen kera.
Lopulta sijoittajat saivat osansa tuskasta, kun yli puolet niiden Kreikka-saatavista pyyhittiin pois kolme vuotta sitten.
Sijoittajat siis laiminlöivät vastuutaan Kreikan arvioimisesta, koska tiesivät ottavansa riskin suomalaisenkin veronmaksajan kustannuksella. Mutta vähentääkö tämä Kreikan vastuuta velastaan Suomelle? Olisihan Kreikka voinut kieltäytyä euromaiden hätälainoista ja erota eurosta. Kreikka kuitenkin halusi pysyä mukana. Mikään yksityinen sijoittaja ei enää suostunut Kreikalle lainaamaan. Euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto suostuivat. Nekin toki tiesivät – me tiesimme – Kreikan ongelmat. Mutta meillä oli huoli koko euroalueen kohtalosta.
Ehdot oliva
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.