Tanssiraportti:Toinen pomppu.

Tartuin Naamakirjan täkyyn jossa oli luvattu ensimmäiselle sisääntulijalle vapaa pääsy plus ilmainen paukku.

Lähestyin tanssikeidasta jo hyvissä ajoin apostolinkyydillä.
Aikarauta näytti 19.20, kun olin järjestäytynyt luolan framille. Mestan luona joku spuke tivasi kahta ekua kun dägä-dägä oli imuroinut kaiken.En ollut tottunu keskustelemaan rahasta.

Pian minut heitettiin sisään ilman kustannuksia ja keltainen Jaffa nenän alle kutena peräkammarin pojalla on tapana.

Illan ainoa solisti saapui ekalle valssille ja avasin pellit samalla. Kaikki tuulenkaadotkin kelpasivat.
Lattialle nakeltiin santosta, se oli entinen liikerakennus, mistä muistutti alakerran bunkkerit
ja liuska, josta noustiin toiselle tasolle.
Toistaiseksi pärjsin kumipohjilla.

Kansaa valui sisään tasaiseen tahtiin; osalla ketjut ja käsilaukut; osalla omat kossut ja toinen puoli oli vain tanssimassa. Tartuin tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Yksi tyhjä arpa tuli kansallispukuiselta daamilta joka paini omassa painoluokassaan.
Sitten kummastelin sääntöä jonka mukaan vastahakuja ei tullut. Haeskelin aiheesta ilmoittavaa kylttiä turhaan.

Samaan pöytään lyöttäytyi arviolta 60-kesäinen mies joka pian pähkäili että kuulunko mahdollisesti kalustoon.Hänen mielestä selväpäinen ja tanssitaitoinen nuorimies oli harvinaisuus mutta jätin komentin omaan arvoonsa.
Loppuillasta kasailin palkaksi katseiden lisäksi muutamat tallatut varpaat.
Pläräsin koko pakan läpi yksillä pakeilla.

Olosuhteet huomioon ottaen daamit seurasivat erittäin korkealla arvosanalla.

Tuossa illassa oli historian siipien havinaa - kylällä ei ole tanhuttu sitten Nelosmutkan jälkeen. Muualla tehdään konkkia; meilläpäin toimitaan niin kuin EU-herrojenkin tulisi tehdä.

Poistuin tapahtumapaikalta hiukan keskiyön jälkeen.

Kapinen kettu juoksi tien yli vaihtoaskelin.