En Edes Tiedä

Voi voi...Jos jaksatte tätä valitust lukee ni en tiiä mikä teit vaivaa :D Ei täs oo mitää järkee, mut valitetaa nyt sit "vähä". Mua v*tuttaa, ahistaa, ärsyttää ja itkettää koko ajan... Ihan, koko, ajan ja kaikki. Koulussa ahdistaa se ihmisjoukko siellä. Muutenki oon aika vihattu vissii meiän koulussa, en jaksa ees enää välittää. En välitä oikeestaan enää mistään. On niin saatanan paskamainen olo, ku ei mua kiinnostaa mite muilla ees menee. ÄH en tiiä miks kirjotan tänne, en ees osaa :D Kaikki ihmiset vaan ärsyttää... Tekis mieli vaa haistattaa kaikille pitkät ja juosta vaikka rekan alle. En oo enää kovinkaa läheinen kenenkää kaa vaik periaatteessa haluisin.... Periaatteessa en. Tuntuu et kukaan ei välitä. Syrjäydyn iha omasta tahdosta, mutten haluis olla yksin. En mä ymmärrä mistään enää mitää. En tiiä mun elämästä ja tahdosta yhtään mitään. En tunne ees itteeni enään, onks se ees mahollista. Itken joka päivä, yleensä en tiiä syytä, itken vaan. Se jotenki auttaa... Kuuntelen kaikki päivät yhtä samaa biisii ja rakastan niitä sanoja. Yleensä musiikki auttaa jos mul on huono olla. Nykyää on välil niin huono olla ettei pysty ees kuunnella musiikkii. Välillä on pakko mennnä pihalle ja huutaa niin kovaa ku pystyy. Joskus täytyy mennä pihalle et sais ees henkee. Itsetunto on laskenu lähes nollaan. En uskalla kävellä ihmisten ilmoilla ku tuntuu et kävelen väärin. Oon ollu itelleni silleen ettei mua kiinnosta mitä muut ajattelee. Ei mua sillee kiinnostakkaa mut kyl joissaki asioissa. Kaikki pelottaa.. En välttämättä nauti täällä elämisestäkää, mut pelkään jotenki vakavasti sairastumista. Mun päässä on vahvasti se tunne et mä tuun sairastuu johonki vakavaan sairauteen. Ainaku joku puhuu jotenki tulevaisuudesta tai ajasta muutaman vuoden päästä, se ahistaa. Saatan sanoo jollekki etten aatellu elää niin kauaa. Must tuntuu silt et oisin jo puoliks kuollu. Mul on ollu touretten syndrooman(??) oireita ihan pienest asti, mut ne loppu noin vuos sitten kun niistä alettiin kiusaamaan. Pakotin itteni lopettamaan kaikki pakkoliikkeet mut ne vaivaa mua mun pään sisäl. Lukeminen ja keskittyminen on joskus todella vaikeeta kun pitää jankkaa mielessä pakonomaissti satakertaa yhtä sanaa. Joskus pidätän hengitystä ja koitan saada luettuu jonkun yhen lauseen mielessä ennenku happi loppuu ku se on niin saatanan vaikeeta. Usein mietin paljon mitä aion tehä. "Jos en tee noin ni mä saatan sairastuu"