Onko tullut satutettua viatonta lasta?
Joskus on tapana unhoittaa nämä teot jälkeenpäin, mikäli, ei sielu kestä muisteloita. Kyllähän lapset karkailee, temppuileekin...ei saisi remmillä hakata.
Toki laki salli tämän liian pitkään, mutta terveen järjen käyttö tietenkin olisi ollut sallittua jokaisen lapsen pahoinpitelijän kohdalla.
Joskus on tapana unhoittaa nämä teot jälkeenpäin, mikäli, ei sielu kestä muisteloita. Kyllähän lapset karkailee, temppuileekin...ei saisi remmillä hakata.
Toki laki salli tämän liian pitkään, mutta terveen järjen käyttö tietenkin olisi ollut sallittua jokaisen lapsen pahoinpitelijän kohdalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä kysyt aloituksellasi sallimusta ruumiilliseen koskemattomuuteen ja samalla hyväksyntää itsellesi menneestä remmityksestäsi?
Olen itse saanut selkääni aikoinaan, joten tiesin erinomaisen hyvin, että se herättää vain uhmaa ja vihamielisiä tunteita. - En ole koskaan lyönyt ketään, enkä ole halunnut käyttää autoritäärisiä kasvatusmalleja.
Päätimme jo nuorina aikuisina aviomieheni kanssa, että omassa kodissamme ei myöskään huudeta eikä puhuta rumasti toisillemme.
Olen itse saanut selkääni aikoinaan, joten tiesin erinomaisen hyvin, että se herättää vain uhmaa ja vihamielisiä tunteita. - En ole koskaan lyönyt ketään, enkä ole halunnut käyttää autoritäärisiä kasvatusmalleja.
Päätimme jo nuorina aikuisina aviomieheni kanssa, että omassa kodissamme ei myöskään huudeta eikä puhuta rumasti toisillemme. Sopimus toimi/toimii hyvin. ;)
Kyllä lasta pitää kasvattaa ja ohjata, mutta mitään ruoskimista, tukkapöllyä ja luunappeja ei saa antaa. Olen saanut näitä kaikkia jonkin verran lapsena. Se kuului kasvatuskäytäntöön 50 - 60-luvuilla. Joskus isä käytti niitä jopa aggressiossaan ja ihan vain kun hermot meni ja lasten mekastus ärsytti. Sattui myös sitten niin että suurempikin ilkeys jäi ruoskimatta jo isä oli hyvällä tuulella.
Kannattaa pyytää anteeksi omilta lapsilta, jos on kohdistanut heihin väkivaltaa.
Tottakai olen rajoittanut lapsiani. Kuka sitten, jos en minä yksinhuoltajana. Olin auktoriteetti, mutta en despootti. Aina oli vara kysyä miksi jotain ei saa tehdä. Aina oli vara keskustella päätöksistäni pätevin vasta-argumentein. Koskaan ei ollut vastauksenani mitään niin typerää kuin; siksi koska minä sanon tai koska se vain on niin. Kaikkiin kieltoihin ja käskyihin oli joku pätevä syy ja sen pienikin lapsi oppii ymmärtämään, kun tarpeeksi hyvin selittää.
Lyönyt en ole koskaan. Raivostunut kyllä useinkin työn ja paineitten uuvuttamana ja tanssinut ihmeellisen tanssin (lasten huviksi).
Olen samaa mieltä kanssasi. Yksinhuoltajana on suuremmassa vastuussa jälkikasvusta kuin avioliiton kaksivastuussa.
Kaksivastuussa jos kasvatusperiaatteet kusee tulee tehtyä, näin uskon isompia virheitä kuin yksinvastuukasvatuksessa. Lapset oppivat yhden aikuisen sääntöjen mukaisen elämän eikä ongelmissa piilouduta toisen vanhemman selän taakse ja aiheuteta vanhempien välisiä ristiriitoja.
Minä olin aika vaativa lapsi ja vain kerran isä suuttui ja pahasti, mutta ei lyönyt ei pystynyt lyömään lastaan vaikka olisi voinut. Ikinä en ole lapsiani lyönyt. Olen vain huutanut kurkku suorana niemellä, ja niitä nauratti niin pirusti kun huusin.
N.joka kolmas pvä oli kuritusta isäni taholta. Luotto mennyt ihmisiin kokonaan ja en voi antaa anteeksi. Antaa olla oli usean mielipide, eihän kukaan tohtinut puuttua.
Tehän teitte pedagogisessa mielessä oikein. Itse lapseton, en voi ymmärtää lyöjiä, onko omilta vanhemmilta ja/tai isosisaruksilta saatu malli?