Jouduin luopumaan kuusi vuotta sitten elämäntilanteeni vuoksi koiranpennusta. Koin tehneeni oikean päätäksen, sillä olin vakavasti sairas. Tiedän, että luopumani pentu elää hyvää elämää.
Haluaisin vielä joskus hankkia koiran, mutta uskallanko tehdä sitä? Takuita täysin parannetusta sairaudesta ei ole, mutta olen miettinyt voisiko aikuinen koira olla hyvä ratkaisu.
Haluaisin vielä joskus hankkia koiran, mutta uskallanko tehdä sitä? Takuita täysin parannetusta sairaudesta ei ole, mutta olen miettinyt voisiko aikuinen koira olla hyvä ratkaisu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikeampi spekuloida kun ei sairaudestasi tiedä, mutta tuon viestin perusteella aikuinen kodinvaihtaja voisi olla hyvä vaihtoehto. Kenties vähän vanhempikin?
Onko sukulaisia tai kavereita jotka voisivat ja olisivat valmiita ottamaan koiran jos sairastut uudestaan? Tiedustele asiaa vähän heiltä, sillä silloin voisit käytännössä ottaa halutessasi pennun.
Jos pelkäät että koira kärsii kun joutuu vaihtamaan kotia niin ei se maailma siihen lopu jos etsit oikein hyvän kodin. Voit ottaa myös myös rescue järjestöltä jonkun koiran jos vaan on rahkeita kouluttaa alussa. Niillä koirilla on paljon huonommin asiat siinä ei kodinvaihto ole paljoakaan rinnalla
Riippuu tietenkin sairaudestasi ja kunnostasi. Koira on pitkäikäinen ja vaativa eläin, ja jos on jo olemassa iso riski että siitä joutuu luopumaan, ei kannata ottaa. Se riski kun saattaa muutenkin olla. Toisaalta, jos olet terve, niin sen mukaan eletään. On olemassa ystäviä ja perhettä, tuttavia ja jos aktiivisesti olet mukana koiraihmisten parissa, apua löytyy.
Mutta muitakin vaihtoehtoja on toki. Olisiko mahdollista ottaa perheenjäsenen (sisar, vanhemmat) yhteinen koira? Silloin se voisi olla vuorollaan molempien luona ja sille olisi vakituinen turvapaikka jos jotain sattuu. Tiedän tälläisiä toimivia yhteishuoltajuusratkaisuja.
Tai etsi ennen koiran ottoa ystävä, jonka kanssa tekee sopimuksen että jos jotain sattuu, hän ottaisi koiran. Se antaisi pientä turvaa.
Turvaa koira saa hyvästä kasvatuksesta: sosiaalisen, koulutetun, hyväkäytöksisen ja terveen koiran on aika helppo löytää uusi koti ja hoitopaikka: sijaisperheitäkin on. Ja keskikokoisen "tavallisen rotuisen". Sen sijaan erikoisvaatimuksia omaava on hankalampi. Juuri kukaan ei huoli luonnevikaista rottista, kaikkia rotuja ei halua kaikki kasvattaa, "yhden miehen koirat" palvelevat yhden miehen egoa, mutta jäävät yksin ja kärsivät hoidosta. Jos koiralla on sairauksia tai se ei ole sisäsiisti, siinä on heti kasa asioita mitkä hankaloittavat sen uuden kodin löytymistä. Puhumattakaan aikuisesta kouluttamattomasta. Rotukoira löytää kodin helpommin. Sekarotuisessa ei ole mitään vikaa, mutta näin se vaan on. Tiestyti rotukoiralla on riski joutua pentutehtailuun tms. jos sitä ei leikkauta, mutta sekin riski on joko mahdollista hoitaa tai sitten olla tietoinen ja myydä koira vain useamman kerran nähdylle ihmiselle jne. jos tilanne tulee.
Jos siis haluat varmistaa riskit pieniksi, otat terveen noin 20kg suht vähän haukkuvan pk-roun, minkä sosiaalistat hyvin ja koulutat jne. Sekä hankit tukiverkoston.
On siis monta asiaa, millä voit varmistaa asioita ja sekä sinä että koira voitte voida hyvin ja elää turvallisemmin mielin.
Koirat vähentävät stressiä, antavat harrastuksesta iloon kaikkea elämään, ne tuovat uusia ystäviäkin usein, liikuttavat omistajaansa, ja sairauksien parantamisessa ne ovat auttava asia. Siinä mielessä siis koira saattaa olla hyväkin idea.