Terijoensalava

Kehotetaan alkuperäiseen viestiin, no eipä siitä vielä sen enempää. Mutta ajatuksissa itää, mitä kukkia parvekkeelle. Jos siemenistä itse kasvattaisi, piakkoin aika olisi itämään laittaa. Krassien aika on ohi, kylläpä niitä ennätinkin kasvattaa, ja ihana kukkameri olikin joka kesä pitkälle syksyyn.

Vuonna 1991 oli Wolksvagen bussillinen n.10 henkeä iloisesti matkalla Pietarin taideopintomatkalla, ja ajoimme Terijoella merenrantaan. Näen vielä muistoissani tuon laajan vaaleahiekkaisen pitkan rantakaistaleen, hopeanharmaan ruohon paikoitellen täplittämän. Meri tosin kuohui ja kukki kesäaikaansa, joten matalaa pohjaa tuntui jatkuvan kilometrejä.

Nuo kauniit vanhat huvilat, niin Terijoella kuin Kuokkalassakin, kiehtoivat kyllä koristeellisina.
Mieheni tuttu, oli Viipurinlinnan taidemuseon intendentti, ja olisi Terjoen huvilansa, auliisti antanut käyttöömme, mutta emme rohjenneet jättäytyä silloin niin autioituneelle seudulle, sen viehättävyydestä huolimatta.

Terijoen salava on kovin tuttu näkymä Kesäheinän ajoilta, jossa harakat mieluusti pesivät sen latvuston ollessa laaja ja tuuhea. Kaunis puu, ja hyvä varjopaikka helteellä, vaan maa ei sen alla kasva edes ruohoa.

Pajuilla on kauniit , sointuvat suomalaiset nimet, kuin runoa, kuin musiikkia. Uinu paju pieni, viel ois taven valta ... nyt varhainen kevättalvi on jo pajunkissoja herätellyt. Piilipuu on salavan toinen nimi, raita taitaa olla yleisin ja hopeapaju suosittu koristepuu terijoensalavan ohella.

Pajut suosivat kosteaa maaperää, imevät koivujen tavoin kosteutta runsaasti maaperästä , juuret ulottuvat laajalle ja siksi niitä ei suositella lähelle rakennuksia. Pajut eivät ole kovin pitkäikäisiä, ränstyvät varsinkin ilman leikkausta. Ihailen terijoensalavia ja hopeapajuja rannoilla ja suurten nurmikenttien reunamilla, jossa niille on tilaa ja vettä muita kasveja rasittamatta. Mutta eikö terijoensalavallakin ole keltaiset kukat ?

Aleksi Kivi puhuu himmeästä halavasta, joka on myös pajulaji. Himmeyden on selitetty johtuvan valkeista talvisista höytyvistä, tämäkin paju on kesällä kiiltävälehtinen.
”Ja kumpua
Ei haudallein kohotko koskaan.
Vaan multa kedoksi kamartukohon.
Ettei kenkään tiedä,
Että lepokammioin
On halavan himmeän alla.”

Lapsuuskotini rannassa kasvoi hopeapajuja, joiden hopeanukkaisista lehdistä sidottiin uimamaistereille seppeleet, saivat toimia suomalaisina laakeripuina.

Alkajaisiksi nurisen tuosta vihreästä ruksista, joka estää vierittämästä tekstiä sujuvasti, ja niin jäi taas muutama harmillinen painovirhe, jopa kansalliskirjailijamme etunimeen.

Innokkaasti hortonomia leikkivänä vastaan tuohon kukkakysymykseen saman tien. Kaipa Sinä muutaman krassinkin saat parvekkeellesi mahtumaan, niistä on iloa pakkasiin asti, ja kasvavat niin sulokkaan rönsyilevinä. Ripusta vaikka seinätelineeseen tai pyydä sulhoasi nikkaroimaan ristikko. Sopisihan siihen mustasilmäsusanna ja päivänsinikin, kaikki helposti siemenestä kasvatettavia.

Parvekelaatikoihin voi itse kasvattaa samettisuusuja, kaikissa kellan, oranssin ja jopa okranväreissä hehkuvia tanakoita ruusumaisia kukkia, jotka kasvavat tuuheina pensasmaisina. Ne karkottavat myös tuholaisia, siksi minulla on joka kesä niitä siellä täällä muiden kukkien lomassa, jopa kasvimaalla. Siemenet voi huhtikuun alussa kylvää pieniin turvepotteihin, vaikkapa 2-3 samaan ja napsaista ylimääräiset poikki, jättää vain yhden taimen. Ne koulitaan myöhemmin isompiin turveruukkuihin tai vaikka katkaistuihin litran maitopurkkeihin. Itse suosin näitä katkaistuja korkeahkoja juomapurkkeja, koska niihin voi lisätä aina multaa, se auttaa varren honteluuttakin vastaan. Maaliskuussa ei ehkä kannata kylvää, voi tulla liian hontelot varret valon puutteenkin takia.

Näin valon lisääntyessä alkaa siemensormia syyhyä, puutarhalehtiä luen silmät innosta hehkuen. Ostin jo kuun alussa ruukkuyrttejä ja istutin isompiinn ruukkuihin keittiön ikkunalle. Niistä saa napsia pitkin kevättalvea ja lopuksi viedä ulos, hyvin sopivat kesäkukkaistutuksiinkin.

Laitan tähän kuvalinkin Terijoensalavasta. Onhan tuo komea puu, jotenkin pensasmainen ja kun noita kuvia katsoo parsakaalilta näyttää :))
Täällä on vanhempia omakotialueita, joille on ilmeisesti sovittu istutettavan joku puu tontin kadunpuoleiseen osaan portin pieleen.
Kauppaan pyöräillessäni ajan omakotialueen vierustaa, jossa joka talon edessä on komea riippakoivu. Istutuksesta on sen verran aikaa että komeiksi ovat ehtineet kasvaa.
Onpa Terijoensalavakin jollain alueella joka talon edessä. Aika ison alueen se pieniltä kaupunkiomakotitonteilta vie, se on sanottava. Tekevätkö linnut siihen pesiään?
Vihreä nurmikko on jo esillä, seuraavaksi odottelemme lehtipuiden heräämistä.