on tehty tärkeää työtä
on voitettu
on päästy eläkkeelle
ollaan nyt oloneuvoksia
on voitettu
on päästy eläkkeelle
ollaan nyt oloneuvoksia
me ollaan sankareita kaikki kuuskymppiset
teppo
7386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet ilmiselvästi tuore eläkeläinen. Minäkin
pääsin - kauan sitten - kuusikymppisenä
eläkkeelle ja se päivä oli yksi elämäni
onnellisimmista. Mutta en ole koskaan tullut
ajatelleeksi, että olisin jokin sankari. Se oli
minulle aivan uusi ilmaisu eläkkeellepääsystä.
Minusta se oli luonnollinen jatke elämän
menossa, etappi.
Tulin ajatelleeksi miten tällaiseen suhtautuu
kotiäiti. Missä kohtaa hän kokee päässeensä
eläkkeelle. Sanokaapa se.
Itse en ole vielä päässyt eläkkeelle mutta
tuttavat jotka ovat saavuttaneet tämän suuren
onnen ovat osanneet nauttia siitä. He ovat
nuortuneet ja menevät suut messingillä pitkin
maita ja mantuja. Tavallaan olisi mukava olla
oloneuvoksettarena mutta toisaalta viihdyn kyllä
työssäkin. Minulle sopii tämmönen ohjattu
toiminto. Kuudelta ylös ja kuudelta kotiin.
Eläkkeellä olossa on se huono puoli kun ei saa
vuosilomia. On koko ajan vain eläkkeellä.
Enpä tiedä, onko tämä eläkkeellä oleminen aina
niin herkkuakaan. Töissä olisi ollut ihan kiva
olla, mutta kun tuli ikä vastaan. Tiedän kyllä
olevani harvinainen poikkeus.
Sanotaan ettei maailman työt tekemällä lopu,
joten aloita jotain uutta. Jos edelleenkin
noudatat samaa vuorokausirytmiä kuin työssä
ollessasi ja teet jotain mielekästä työtä, niin
sitten - olet kuin työssä.
Täytyy myöntää että kaveriporukkaa voi joskus
tulla ikävä.
Vaikkei ikäluokkamme ole sotinut, muistamme nuo
ajat - varsinkin sodanjälkeisen säännöstelyn ja
niukkuuden.
Olisihan se hirvittävää, jos pitäisi ammuskella
naapurimaalaisia! Isät, enot ja sedät sen
tekivät. Osuivatkin useammin maaliin kuin
naapurit!
Osa meistä on evakkoja, osa ruotsalaisten
kummilapsia ja sotaorpojakin.
Sankareita meistä tekee se kollektiivinen
työpanos, jonka seurauksena Suomi on kukoistava
ja turvallinen.
En kyllä kaipaa entisiä aikoja
yhteiskunnallisesti, mutta nostalgisesti
muistelen nuoruuttani: oli se reteää menoa.
Nyt ovat arvot vaihtuneet: lasten lapset pitävät
mielen ja ajatukset tulevaisuudessa. Koville
taitavat hekin joutua.
Lippu salkoon veteraanipäivänä, vaikken olekaan
intoisänmaallinen!
kauniista sanoistasi. Muistan vähän kauemmas, kun
olin jo isotyttö sodan alettua, jatkokoulusta
päässyt. En sitä enää muistele juuri ollenkaan,
sillä senjälkeen on eletty lamat ja muut
poikkeukselliset ajat. Ihminen soputuu lopulta
mitä merkillisempään elämänmenoon. Aina löytyy
jokin "soputumisvaihde" kulloisellekin
aikakudelle. Niin myös sota-ajalle. Ainoa asia,
joka silloin oli erilaista kuin sen jälkeen, oli
kansan yhtenäisyys. Kukaan ei niuhottanut
pikkuasioista ja jokainen suorastaan kilpaili
selviytymiskeinoista. Se on asia joka edelleenkin
ihmetyttää ja siitä olen varma, että sellaista ei
taida enää koskaan tulla. Jos sotakin tulisi,
olisi se ihan erilainen kuin silloin ennen.
Tuskin taisteltaisiin mies miestä vastaan,
sananmukaisesti niinkuin silloin.
Mennyt mikä mennyt ja nyt eletään tätäpäivää.
Te nuoremmat eläkeläiset, sanon yhden asian:
Tehkää mitä tahansa kunhan teette jotain, mutta
älkää jääkö sohvalle makaamaan. Terveisin
Hyvat elakelaiset!!
mina kirjoitan Canadansuomalaisena sinne
rakkaaseen kotomaahan..Olen elanyt taalla
puolet elamaani ja pari vuoden paasta
pitaisi paasta varhaiselakkeelle,enka voi
odottaa sita kun paasisin elakkeelle.
Olen kohta tehnyt yli neljakymmenta vuotta
elamastani tyota jos lasketaan ajat jotka
siella Suomessa olin tyossa..Mina voin
rehellisesti sanoa ,etta olisin valmis
elakkeelle jo nyt jos vain voisin jaada..
Poikani nauraakin kun mina lottoan,etta jos
mina saan lottovoiton en ole yhtakaan paivaa
enaa tyossa..Mina olen hyvin aktiivinen
ihminen ja minulla on paljon harrastuksia
ja tykkaan liikkumisesta,uimisesta
pyorailysta,kavelysta ymm.. Lisaksi minulla
on kolme pojanpoikaa jotka ovat ialtaan
viela hyvin nuoria,jotenka he kylla pitavat
mummom liikkeella varsinkin kun asumme
samassa talossa..Ihanaaa enka ole valittanut
sita,ja mileni on pysynyt hyvinkin
virkeana,kun olen aina kiireinen..
Tarkeata on tietenkin,etta ei jaa laakerellein
lepaamaan sohvan pohjalle niin ,sittenhan
se vasta elama alkaakin kun paasee elakkeelle..
Toivonkin kaikille elakellelaisille mita
parhainta kesan jatkoa ja nauttikaa
vapaudesta ja ihanasta luonosta ja kesasta..
Lammolla Tytto Canadasta!!