Syyt jatkaa elämistä

Elämässä ei voi menettää mitään,
Se eletään joka tapauksessa,
Teit sitten niin tai näin,
Kuoltuasi päädyt samaan paikkaan.
Kuitenkin sinun kannataa tehdä parhaasi elämän aikana,
Niin että löydät onnen,
Ja muista,
Että ypö yksin löytyy vain surun tie.

Toi on mun ohjenuora. Se auttaa mua aina kun haluan "poistua näyttämöltä". Sen avulla muistan, ettei turhia asioita kannata surra. Ei kannata surra, esimerkiksi sitä että isäpuoli hakkaa, tai että taaas pitää siivota koko talo lattiasta kattoon, koska se on maallista. Se jää tänne meidän kuoltuamme. Enkä siis ole uskonnollinen, varsinkaan kristinuskossa, jos joku niin luulee tämän tekstin perusteella. Minä kylläkin uskon, että rakkaimmat tapaa kuoltuaan, jos rakkaus oli aitoa elämässä, oltiin sitten missä tahansa kuoltuamme. Joten siis, minä uskon että pitää odottaa 22 vuotiaaksi ennen kuin voi sanoa varmaksi, että haluaa kuolla. Toki minäkin olen jo sortunut 14v. kun olen. Yrityksiä on nyt kaksi: lääkkeet -söin vahingossa koiran oksennus tabletin (kaikkien muiden lisäksi) ja sairastin 2vk. Solaniini- maailma pyöri, oksensin, näin näkyjä jne. sain jonkin sortin maksavaurion ja joiduin lääkäriin.

En ole varma tehoaako tuo muihin. Minä taidan olla hieman poikkeava normaaleista itsariyrittäjistä. Koskapa elämässäni ei oikeastaan ole mitään tavattoman kamalaa, että haluaisin sen takia kuolla. Minulla on ystäviä, perhe, lemikkejä jne. mutta silti minun on lähdettävä täältä. Koska minulla on vietti. Kaikilla meillä se taitaa olla, koska rakkaus on sen selvin muoto. Ja niinkuin rakkaus pakottaa ihmiset toistensa luokse, minulla on pakko kuolla.
Ps. Kannattaa katsoa "löysin rantein" vaikka youtubesta se pirstää pahimmallakin hetkellä.

Elän koska haluan kokea kaiken. Haluan elää. älä tee itsaria, se aiheuttaisi kohtuutonta tuskaa läheisillesi ja menettäisit paljon.

Vaikka nyt ei elämä ole aurinkoista niin tiedän aikojen kuitenkin muuttuvan. Vaikka elämä ei muuttuisi kaikilta osin hyväksi kuitenkin se muuttuu. Muutos on varma asia. Haluan kokea tulevaisuuden iloineen ja suruineen. Elämässä on asioita joita haluan tehdä ja kokea. :) arvostan elämää liikaa riistääkseni sen itseltäni enkä haluaisi aiheuttaa tuskaa itsekkäästi läheisilleni.

Beak
Tämä ei varmaan ole täysin se vastaus jota haet, mutta olisi tärkeää että ymmärrät tämän. Siis: kaikki maailman ihmiset etsivät samaa asiaa, onnea. Mutta 90% ihmisistä ei tiedä mitä on oikea onni/miten olla onnellinen. Ja miten sitten ollaan onnellisia? Usein, jos ihmisiltä kysyttäisiin, mikä tekee heidät onnellisiksi, vastaus olisi raha, seksi, onnistuminen, perhe, tavarat, ystävät, lemmikit jne. Väärin. Onni ei ole lahja, joka tulee jonkin tavaran, kokemuksen tai muun asian mukana. Onni tai iloisuus on tapa reagoida johonkin asiaan. Yllä mainitut asiat ovat vain joitain esimerkkejä, joihin on ihmisten mielestä helppoa reagoida ilolla. Sateesta tai vaikka tulipalostakin voisi periaatteessa iloita, jos siinä pystyisi näkemään jotain positiivista. Yleensä ihminen ei siihen kuitenkaan pysty. Jos on kuitenkin henkisesti ja mieleltään vahva, voisi iloita mistä vain. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö "heikompi mielinen" voisi iloita aivan yhtä lailla. Pitäisi vain oppia tunnistamaan asiat, joista saat positiivisia ajatuksia/tuntemuksia. On myös hyvä harjoitella eri tilanteiden hyvien puolien näkemistä. Se tuo hyvän mielen ja opettaa aivoja positiivisuuteen. Siis mikä olisi hyvä syy elää? Onnellisuus! Mikä tahansa hieno asia, jonka pystyt näkemään on elämisen arvoinen asia! Pystyt "muuttumaan" onnelliseksi milloin vain tahdot, jos osaat tehdä sen! Tämä on harjoittelemisen arvoinen taito. Mutta pitää myös muistaa, että vastakohtia tarvitaan vertailuun, ikuinen onnellisuuden tunne alkaisi lopuksi tympiä, välillä pitää olla huonompiakin päiviä. Sullakin on vielä hieno elämä edessä, vaikka sä et nyt näkis sitä, siellä se on odottamassa sua! Älä luovuta, älä koskaan luovuta! Tää maailma tarvitsee sua, tsemppiä ja paljon onnellisia hetkiä sulle!

Ennen ajattelin että minun olisi parempi vain kadota tästä maailmasta, koska kukaan ei pidä minusta, ystävät jättivät, perhe ei välitä eikä sukulaisetkaan. Yritinkin muutamia kertoja tehdä itsemurhaa, mutta en pystynyt vain tappamaan itseäni. Mietin miksi en pystynyt siihen ja ajatelin että jospa minulla on vielä jotain, mitä pitäisi saavuttaa elämässä. Jospa jokupäivä kohtaankin sen oikean ja olen jollekkin tärkeä tai löydän hyviä ystäviä. Viimeisimmästä itsariyrityksestä on kaksi vuotta ja silloin päätin että etsin elämälleni tarkoitusta viiden vuoden ajan ja jos en ole silloin saavuttanut mitään järkevää lähtee nirri.
Ota sinäkin haaste vastaan ja yritä löytää elämällesi tarkoitus jonkun vuoden sisään ja mieti sitten päätätkö elämäsi.
t. 19v tyttö/nainen

ET VITUSSA TAPA ITTEES OOT TÄRKEÄ IHMINEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tulin uskoon. Muuten en jaksaisikaan. Toiset ovat ehkä heikompia kuin toiset, itse olen hyvin heikko ihminen. Yleensä en sitä niin huomaa, koska elän uskossa joka päivä. Mutta joskus sitä yrittää, että jospa minä itse pärjäisin, kun teen asiat itse haluamallani tavalla ja jätän Jumalan jonnekin takavasemmalle ja tämän hoidan nyt ihan itse. Jossain vaiheessa se oma heikkous vyöryy ylitse kuin hyökyaalto. Ei, ei se onnistunutkaan. Ilman Jumalaa minä en voi elää ollenkaan, kaikki käy mahdottomaksi. Nopeasti olisin varmaankin suljetulla osastolla hirveissä tuskissa ja ahdistuksissa. Mutta uskossa kun elän, olen jotakuinkin normaali ihminen, työssä käyvä, lapsien äiti.

Minulla lemmikkini pitivät kiinni arjessa ja elämässä viiden masennusvuoden ajan. Niiden takia piti jaksaa, ne olivat riippuvaisia minusta ja minä niistä. Aloin toipua, enkä ole enää masentunut, nykyään 24v. Vaikka elämä on tehty hankalaksi, ja kuolemme joka tapauksessa, silti tulevaisuus kiinnostaa minua. Haluan elää tämän elämän, koska voin tehdä sen onnellisena. Jokainen voi, jos antaa itselleen mahdollisuuden ja HALUAA.
Minulla on selkeät tavoitteet ja päämäärät, joita toteutan askel kerrallaan. Se tekee onnelliseksi.

Ajattelen näin: Elämä on ihmisten suurin kamppailu joten taislete ja lä luovuta! Jos teet itsarin nii maailma jota vastaat taistelet voittaa ja se on huono juttu. Maailma on monimutkaisin ja hämmentävin paikka mis koskaan tuut käymään joten se haastaa sua ja sun pitäis selvitä joten älä luovuta!

Elä hyvä ihminen tapa itseäis, kattele ja naureskele rauhassa näille idiooteille. Kasvata vaikka hamppua ja polttele sitä, näet miten hönöämtää oikeesti on. Joudut linnaan, mut saat siitä marttyyrin aseman. Jipuu! Mut silti saapi anureskella idiooteille niin kauna kuin henki pihisee.

On elämällä sinulle varmasti jotain hyvää tarjottavana ,kesällä vaikka grillailette jonkun/joittenkin kanssa.MUTTA NE ITSEMURHA AJATUKSET LOPPUU NYT.

Olen elossa vielä ainakin toistaiseksi, mutta alkaa tuntua vaan siltä, että kaikki toivo on menetetty tän elämän suhteen. En tiedä et mitä tässä nyt pitäis tehdä.

BEAK!
PLIIS LUE TÄÄ KOSKA USKON ET VOIN AUTTAA SUA!!:3
Mylla itellä on ystävä jolla on yli vuoden ollu paha masennus ja se on viillelly vaikka kuinka monet miljoonat kerrat mut se on pysyny tääl sen kavereiden avulla. Jos sulla on kavereita ? nii oikeesti ne tahtoo sun elävän!! Se mun hyvä ystävä on meinannu tehä monesti itsari !:( ollu sairaalas koska joi ittensä nii pahaan kuntoon ja itekki olin paikalla näkemäs kun oli lähellä hypätä sillalta alas! Mut sen poika ystävä esti sen. Joten sanon vaa et jos sul on ees yks ihmine joka välittää susta nii se haluaa auttaa sua!Äläkä ikinä ajattele et kukaa ei tartte sua tääl tai et kaikki vihaa sua koska SÄ ELÄT TÄÄL ITTEÄS VARTEN ETKÄ MUITA!!!

Ja oon ite siis 14v

Elämällä on paljonki tarjottavaa vaikka ei se välillä siltä tuntuskaan. Pakko myöntää et paskaahan tää 60%:sti on mut kuitenki tähän elämään kerkeää tapahtua niin paljon hyviäki asioita, että miks lopettaa peli joka on vasta hädintuskin alkanu?

Kannattaa kokeilla uusia harrastuksia. Niistä saa paljon kavereita ja jos jostain harrastuksesta innostuu siitä voi tulle jopa oma ammatti