EN KERTAKAIKKIAAN TIEDÄ MITÄ TEHDÄ!:(

Iästäsi päätellen oot varmaan vielä ylä-asteella? Oon itekki yläkoulus ja tosi yksinäinen. On mullaki pari kaveria, mut ei sellasii joille vois jutella. Oon ujo, hiljainen, aika yksinäinen eikä mullakaan oo aina ihmisii joille puhua. Oon kokeillu päiväkirjan kirjoittamista, ja se kyllä auttaa selvittämään tunteitaan, mutta ei se auta paljoa. Pelaan paljon nettipelejä, koska netistä löytyy paljon ihmisii, joden kanssa voi olla tekemisissä, on se sentään jotakin. Mä oon uskaltanut puhua kuraattorille, siitä tuli paljon parempi olo, suosittelen! :) ja nuorten auttavaan puhelimeen voi soittaa, sekin auttaa paljon! :) ja mun isosisko sano että ylä-aste on tosi vaikeeta aikaa, mut sieltä ku pääsee muuttuu elämä paljon helpommaks. Tapaat itseslaisii ihmisii (esim. jos pidät kokkaamisesta ja haluut kokiksi, meet amikseen ja tapaat ihmisii jotka myös pitää kokkaamisesta) ja monilta on silloin menny jo se pahin ikä ohi. Tsemppiä ja iso halaus sulle, onni on edessäpäin vaikkei se siltä näyttäisikkään! :)

P.S. Kuraattorilta voi kyl pyytää ettei niistä käynneistä kerrottais, ja sillähän on lain mukaan vaitiolovelvollisuus. Rohkeesti vaan puhumaan, se auttaa ihan varmasti!

Tiedätkö mulla on aivan sama tunne. Olen itse 15-vuotias poika Etelä-Suomesta myös, ja olen jotenkin erittäin yksinäinen. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa jotkut järjestävät viikonloppuisin bileitä, mutta eihän minua tietenkään kutsuta.
Ei sillä että olisin jotenkin outo tai erityisen lihava tai ruma, olen 185cm pitkä, käyn salilla, olen erittäin sosiaalinen ja muuten ihmisten ympäröimä, mutta tunnen silti itseni erittäin yksinäiseksi varsinkin viikonloppuisin.. Johtuu tosin varmaan siitä että haluaisin vain olla sen tytön kanssa, johon olen ihastunut, mutta hän taas ei todellakaan ole kiinnostunut minusta..
Jos kiinnostaa tulla kikkailemaan niin kikkiä kehiin vain =)

Lue kivaa kirjaa, meditoi niin parannut hysteeriasta, kirjoita youtubeen englanniksi meditaatio ja muuta sellaista