hiihdossa on se ettei suomalaisilla miehillä ole vauhtikestävyyttä ja etenkin vapaalla myös hiihtotekniikka on muita paljon jäljessä. Harjoitellaan, mutta harjoitellaan väärin, eikä valmennusjohdolla ole käsitystä miten yksilön pitää harjoitella. Kyllä tulee taas Dahlenia ikävä, Sothsissa saatiin sentään mitaleja ja uusia kykyjä esille. Nyt nekin ovat sammuneita "tähtiä".
Naisilla on tilanne parempi, ja siellä vauhtikestävyys, intervalliharjoittelu ja hiihtotekniikan hiominen tekisi huippuhiihtäjiä.
Naisilla on tilanne parempi, ja siellä vauhtikestävyys, intervalliharjoittelu ja hiihtotekniikan hiominen tekisi huippuhiihtäjiä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
huonoon menestykseen löytyy korvienvälistä. Suomalaisten pää ei kestä noin valtavia yleisömääriä,eikä noin hyviä kilpailijoita. Ennen ei suomalaiset menesty, ennen kuin otetaan mukaan henkinen valmennus. näin vaan menee.
Suomessa vain hiihdon pariin ajautuu ne, jotka ei muissa lajeissa pärjää. Vertaa vaikka norjalaisten ja suomalaisten hiihtäjien fyysistä ulkonäköä, kuin eri planeetalta.
Iivo Niskanen joka juoksee coopperin yli 4000m. Joku Kimi Räikkönen pääsee hädin tuskin 3000m. Milloin olet minkään formulakuljettajan edes nähnyt hengästyvän? Puhumattakaan mistään lihasvoimasta. Kimihän on ihan täysin rääpäle.
Mutta Kimi ajaa autolla 300 km/h...Iivo fillarilla max 30 km/h RedBull tölkki kädessä ja paperipussi päässä. Siinä meillä oikein kestävyysurheilijoiden kuningas. Nytkin savet housuissa himassa, kun ei uskaltanut lähteä enää edes Salpparille. Tosin nyt joku muu on siellä viimeisten joukossa.
Ei vauhtikestävyydessä ole mitään vikaa, vaan siinä ettei löydy kovan vauhtikestävyyden jatkoksi enää sitä viimeistä 5%:n puristusta, jonka saa kehitettyä äärimmäisillä maitohappoharjoituksilla. "Kirjaviisaat" maitonaamat eivät vaan uskalla tehdä sitä kun pelkäävät että henki lähtee sellaisia treenejä tehtäessä.
Huonoista ei saa hyvää millään.
Kaikki ala-asteikäiset aktiivisesti urheilua harrastamattomat kerättävä kokoon, ja heille järjestettävä valtakunnallisia kuntotestejä tyyliin 80-luku, joiden avulla saadaan selville varsin pian kenestä voisi mahdollisesti tulla joskus huippu-urheilija.
Tämä nykyinen "lähdetäänpä kokeilemaan" -meininki ei tuo huippulahjakkuuksia koskaan esiin, kun kaiken taustalla on vielä rikkaat vanhemmat ja heidän tuttunsa joilla on varaa sponsoroida keskinkertaisia lapsiaan kymmenillä suksipareilla. Sitten käy niin että moni lahjakkaampi jää vaille kunnon välineitä, asianmukaista valmennusta, ja sitä kautta ikävä kyllä mahdollisuutta antaa varhaisia näyttömahdollisuuksia.
Muistellessani kaukaista 80-lukua, sitä aikaa kun kaikkien tuli "antaa näyttöjä" koulussa omasta kunnostaan, niin oli päivänselvää kenellä oli liikunnallisuutta ja kenellä taas ei. Se selvisi kaikille, koska meidän oli aina pakko antaa kaikkemme, sillä kuri koulussa vaati sitä että ei saanut antaa periksi. Opettajien auktoriteetti oli yhtään liioittelematta valtavan suuri. Uskon että kaikki em. asiat olisivat voineet olla melko hyvin yleistettävissä myös muihin kouluihin, sekä ylempiinkin opintoasteisiin, sillä jo 80-luvun yleinen kulttuurinen ilmapiiri tuki kovempaa kasvatusta kuin nykyään. Liikunnallisuutta vielä arvostettiin, sekä sen kautta saatavaa terveyttä ja hyvinvointia.
No eipä tuolla perusjampoille ja Suomen talouskasvulle tai tässä tapauksessa talouslaskulle paljon merkitystä ole tuleeko hiihtomitalleja vai ei. Myöskään Ukrainan kriisiä ei Suomen hiihtomenestys ratkaise. TS. eipä merkitystä mitaleilla sehän on vain urheilua ja viihdettä ja erityisesti bisnestä nykyään. Itse olen jo aika päiviä sitten unohtanut urheilua seuratessani turhan Suomi vouhotuksen ja keskityn ihailemaan hyvien urheilijoiden suorituksia olipa kansallisuus mikä hyvänsä. Näin penkkiurheilu säilyy nautinnollisena vuodesta toiseen eikä Suomen huono menestys pilaa päivää. Iloitsen toki kun joku suomalainenkin joskus menestyy. Nyt iloitsin ja arvostinmm Kerru Niskasen kahta neljättä sijaa sekä Roposen / Saarisen seitsemänsiä sijoja. Hienoja saavutuksia. Ne ajat että aina tuli kultaa ovat ehkä ikuisesti ohi. Jos fiilistellä haluaa voi katsella youtubesta vaikkapa Virenin kultajuoksuja, Myllylän hiihtoja tai Nykäsen mäkihyppyä...
No tosiasia on se että Suomi on pikkuhiljaa tippunut puusta ja täällä tehdään nykyään muutakin kun "väkisinhiihtoa".
Mutta millään muulla maalla ei taida olla noin hyviä 70-luvulla syntyneitä naisia kun Suomella. Ehkä se kuvastaa miten hyvässä asemassa naiset suomessa on. Ainut mikä estäis urheilun on lapsen saanti. Lapsia ei vaan uskalleta tehdä kun nuo käytetyt steroidit saattaa ajatutua vaikka vauvaan asti. Sitä on urheiltava niin kauan kun aikoo ja sitten lyhyt kuivakausi päälle.
Muualla huippu-ura naisilla on ohi alle 30 v., Aikku ja Roponen vetää varmaan nelikymppisiksi asti.
minä veikkaan että eivät tajua lähteä työelämään koskaan koska eivät myöskään mitään osaa. ylipitkille matkoille menee ura ja sitten ultramatkat jne. jne
Ei oo kestävyyttä eikä oo nopeutta.
Pitäs treenata nopeammalla tahdilla ja sietää nopeaa vauhtia, jolloin kestävyys myös paranee.
Hiljaa hiihdettäessä ei tuu menestystä.
Katsokaa Mika Myllylää, joka poikkeava suomalainen aikoinaan.
Aloitti aina TODELLA LUJAA ja kesti koko matkan.
Tehkää siis lujasti töitä, älkää hiihtäkö vain hitaasti treeneissä junnaavalla vauhdilla.