ihmisillä on tapana ajatella, että kun hän menee vaikka kauppaan, silloin MINÄ menee kauppaan. MINÄ tekee sitä ja tätä jne...
siispä, mitä luulette, olisiko kätevä keino ymmärtää että tälläinen on harhaa tekemällä seuraavasti (silloin kun toisen kanssa on sovittu asiasta):
sen sijaan, että matti kysyy maijalta, "mitä teit tänään", hän kysyykin tältä, "mitä maija teki tänään?" maija vastaa: "maija nousi jo kuudelta ja meni töihin. töissä hän söi hyvän lounaan"...jne.
näin on helpompi (?) nähdä itsensä ulkopuolelta. eikös se olisi suotuisaa? what say ya?
kokeilkaapa puhua itsestänne tuohon tyyliin. se on avartavaa:) tehkää se vaikka ihan itseksenne jos ette muiden kuullen halua:P
siispä, mitä luulette, olisiko kätevä keino ymmärtää että tälläinen on harhaa tekemällä seuraavasti (silloin kun toisen kanssa on sovittu asiasta):
sen sijaan, että matti kysyy maijalta, "mitä teit tänään", hän kysyykin tältä, "mitä maija teki tänään?" maija vastaa: "maija nousi jo kuudelta ja meni töihin. töissä hän söi hyvän lounaan"...jne.
näin on helpompi (?) nähdä itsensä ulkopuolelta. eikös se olisi suotuisaa? what say ya?
kokeilkaapa puhua itsestänne tuohon tyyliin. se on avartavaa:) tehkää se vaikka ihan itseksenne jos ette muiden kuullen halua:P
Vastaukset 4
Vanhimmat
Takaisin lapsenkaltaiseksi tahtoo tuttavallisesti hän elikäs mä. :)
Rouva on hyvä vaan..
Voi muuten olla ihan hyvä kokeilla ajoittain vaikka päivä tuollaisesta perspektiivistä...vielä sillain että ei identifioitus sen oman nimen kans kun sen sanoo... ja vois miettiä että missä se maija on juuri nyt...(zen)
Tai en tiedä, yritin lukea vähän mutta ei mee perille. Jos huomaan että haluan käsitteellistää johtuen jostakin tapahtumasta. Laitan stereot täysille.
Tuota tuli kokeiltua aika pitkään silloin kun lapset oli alle kuoluikäisiä. Ilmankos olenkin näin valaistunut.