Vinkki niille, jotka neuvovat vastaantulevia

Hyvät tavat: " pysähdyt koirasi kanssa sopivan etäisyyden päähän ja juttelet rauhallisesti haasteellisesti käyttäytyvän koiran omistajalle."

Tuo on pahinta mitä tiedän. Koirat ei ymmärrä sitä "rauhallista juttelua" kauenpana seisovalta ihmiseltä. Jos haasteellisesti käyttäytyvä koira on vietissään mennä riehumaan/ hyökimään/ haju kontaktiin, se luulee myös sinun hyväksyvän tuntemuksensa. Miksi tarvitsee sivullisen mennä ikään kuin yllyttämään haasteellisesti käyttäytyvää koiraa, ihan kuin haluaisi tahallaan villittää sitä? Haasteellisen koiran omistajan tavoite on aina saada koira kuuntelemaan omistajaa, tuo mielipiteesi pilaa tavoitteen lisäämällä häiriötä koiralle.

Pitää vielä lisätä vinkki. Jos huomaat, että vastaan tulee ns. remmirähjä, niin paras tapa auttaa tilanteessa on, että vaadit ennen ohitusta omalta koiraltasi katsekontaktin. Yleensä ohituksissa omistajat sekä koirat tuijottavat toistensa reakointia. Tämä on haaste koirille. Koirattomankin ihmisen tuijotus saa koiran käytöksen muuttumaan esim.pentukoira riuhtoo luokse ja hyppii, epävarma koira alkaa hiipien vaanimaan ja rohkea koira hyökkää varmistamaan.
Oma mielipiteeni: Älkää puuttuko tilanteisiin, vaan huolehtikaa omasta ohituksestanne.

Juuri näin, komppaan kybällä rusettirintaa tässä.

Ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän ei tarjoa neuvojaan ellei joku niitä erikseen pyydä. Pitäisi muutenkin pitää periaatteena, että jos joku haluaa neuvoja, hän kysyy niitä. Ja jos ei kysy, niin ei sitten neuvota.
Vastaantulijan remmirähjäys saattaa helpostikin riippua koirasta, joka on itselläsi talutettavana. Ei aina auta vastaantulijaa, että kävelee sotilaallisessa tahdissa ja pyytää omalta koiralta kuonon taivasta kohti. Sieltä voi olla tulossa rescuekoira, jolle tilanne esittäytyy uhkaavana.

Itsekkin olen vuosikymmeniä harrastanut pk-rotuisia koiria,eikä ongelmia ole.Mutta myös itselläni on ollut se ensimmäinen koira,jonka kanssa kantapään kautta olen ns.kannustimeni hankkinut.Kukaan ei ole täydellinen koirankouluttaja ensimetreiltä lähtien,vaan vaan siihen kasvetaan vuosien ja koirien myötä.Ikinä en ole kenellekkään tienpäällä neuvojani tuputtanut,koska tiedän,että silloin kun omistaja yrittää hallita huonokäytöksistä koiraansa,ei hän todellakaan kaipaa mitään "jeesustelua" siihen lisäksi.Ainoastaan jos omistaja ottaa itse puheeksi tuon koiran käytöksen,voin vinkata,että oletko kokeillut tuota,tai tuota juttua.Ja rehellisesti kerrottuna,en minäkään ajatellut aikoinaan mitään ongelmia tulevan,kun tuon ihka ensimmäisen koirani otin,tulihan niitä ja niistä voittajana selvittiin,kuten myös lisää opittiin.Ei aina lytätä heti,jos joku ongelmistaan kyselee tai kertoo,mielestäni on kaikkien koiranomistajien etu,jos tälläkin palstalla nätisti neuvottaisiin apua tarvitsevaa,eikä jokainen kommentoija nostaisi itseään lähes tuon yläkerran isännän asemaan.Kyllä itsekkin nykyään voisin jeesustella täällä,kuinka koirani toimivat lähes ajatuksen voimalla,mutta aina kun muistaa sen oman alun,niin ei todellakaan tee mieli tuomita tai arvostella toisia ongelmiensa kanssa.

Ihan hyviä vastauksia. Kiitos vain, luen huolella. Pikkuisen taidatte aliarvioida aloittajaa eli minua. On toki varsin mahdollista, että toiminnassani on korjattavaa. Teen kaiken mahdollisen lemmikkini parhaaksi. Huimaa edistystä on tapahtunut.

Roduissa on eroja.
Koira ei ole ollut minulla pennusta asti, vaan nuoresta. Minä kyllä kirjoitin, että ihmiset, joilla ei ole ollut kokemusta haasteellisesti (EI aggressiivisesti) käyttäytyvistä koirista, eivät tunne asiaa käytännön tasolta. On aivan eri asia, kun koira on ollut itsellä pennusta.

Tämä koira on ollut haja-asutusalueella siten, ettei ole muita koiria nähnytkään sen jälkeen, kun lähti pentueesta.

Teoriassa hyvä ohje, tuo katsekontakti. Ajan kanssa olemme edistyneet ja luottamuksen rakentuessa on alkanut tulla edistystä katsekontaktiin. Koira, joka ei ole tottunut toisiin koiriin, koska ei ole niitä nähnyt, katselee toisia koiria hyvin kiinnostuneena ja kiihtyneenä. Katsekontaktia? Ei. Vaan on osoittautunut toimivaksi, että istutaan etäisyyden päässä toisesta koirasta ja jutellaan rauhallisesti. Ylireaktio ja kiihtymystila menee ohi ja koiran hermosto rauhoittuu. Sitten jatketaan matkaa. Näin on tapahtunut, muutos on myönteinen. Mutta näitä sosiaalisia lenkkeilijöitä on vähän.

Minulla on ollut koiria 17 vuoden ajan. Löytökoira-kodista eka, ja sen pennut sekä äitini koirat. Narttuja kaikki. Ei koskaan mitään ongelmaa. Löytökoirakodista otetulla oli tiettyjä vaikeuksia, koska koiralle hylkäämisen kokemus on hyvin traumatisoiva.

Nykyinen koira on toisten jäljiltä. Se on nyt meidän perheen jäsen koko elinikänsä. Tällaisen koiran käytöksen korjaaminen vaatii sitoutuneisuutta ja kärsivällisyyttä.

Kokemus ja hyvät neuvot ovat tervetulleita. Lisään kuitenkin, että epäilen vahvasti, että jokainen teistä vastaajista, jos ottaisitte koirani koulutettavaksenne muutamaksi viikoksi, olisitte aivan samojen kysymysten äärellä kuin minä. Vääjäämätön tosiasia on myös, että aika aikaansa kutakin. Kaikki vie aikansa. Pakko tarpoa mudassa ennen kuin pääsee eteenpäin. Oikoteitä ei ole.

Omakokemusmyös kirjoitti:

Itsekkin olen vuosikymmeniä harrastanut pk-rotuisia koiria,eikä ongelmia ole.Mutta myös itselläni on ollut se ensimmäinen koira,jonka kanssa kantapään kautta olen ns.kannustimeni hankkinut.Kukaan ei ole täydellinen koirankouluttaja ensimetreiltä lähtien,vaan vaan siihen kasvetaan vuosien ja koirien myötä.Ikinä en ole kenellekkään tienpäällä neuvojani tuputtanut,koska tiedän,että silloin kun omistaja yrittää hallita huonokäytöksistä koiraansa,ei hän todellakaan kaipaa mitään "jeesustelua" siihen lisäksi.Ainoastaan jos omistaja ottaa itse puheeksi tuon koiran käytöksen,voin vinkata,että oletko kokeillut tuota,tai tuota juttua.Ja rehellisesti kerrottuna,en minäkään ajatellut aikoinaan mitään ongelmia tulevan,kun tuon ihka ensimmäisen koirani otin,tulihan niitä ja niistä voittajana selvittiin,kuten myös lisää opittiin.Ei aina lytätä heti,jos joku ongelmistaan kyselee tai kertoo,mielestäni on kaikkien koiranomistajien etu,jos tälläkin palstalla nätisti neuvottaisiin apua tarvitsevaa,eikä jokainen kommentoija nostaisi itseään lähes tuon yläkerran isännän asemaan.Kyllä itsekkin nykyään voisin jeesustella täällä,kuinka koirani toimivat lähes ajatuksen voimalla,mutta aina kun muistaa sen oman alun,niin ei todellakaan tee mieli tuomita tai arvostella toisia ongelmiensa kanssa.

Lue lisää

Omakokemusmyös kirjoittajalla on asenne kohdallaan! Kiitos, että rohkaiset ihmisiä tarkistamaan ja korjaamaan asennettaan. On mahdollista, että moni ei tiedosta omia monttujaan. Niitä on meillä jokaisella. Toisen kuunteleminen on edellytys kohtaamiseen, näissä viestiketjuissakin. itsekin syyllistyn siihen, että luen nopeasti, ja teen tulkintoja, sen sijaan että ´kuuntelisin´ kirjoittajaa.

HyvätTavat kirjoitti:

Ihan hyviä vastauksia. Kiitos vain, luen huolella. Pikkuisen taidatte aliarvioida aloittajaa eli minua. On toki varsin mahdollista, että toiminnassani on korjattavaa. Teen kaiken mahdollisen lemmikkini parhaaksi. Huimaa edistystä on tapahtunut.

Roduissa on eroja.
Koira ei ole ollut minulla pennusta asti, vaan nuoresta. Minä kyllä kirjoitin, että ihmiset, joilla ei ole ollut kokemusta haasteellisesti (EI aggressiivisesti) käyttäytyvistä koirista, eivät tunne asiaa käytännön tasolta. On aivan eri asia, kun koira on ollut itsellä pennusta.

Tämä koira on ollut haja-asutusalueella siten, ettei ole muita koiria nähnytkään sen jälkeen, kun lähti pentueesta.

Teoriassa hyvä ohje, tuo katsekontakti. Ajan kanssa olemme edistyneet ja luottamuksen rakentuessa on alkanut tulla edistystä katsekontaktiin. Koira, joka ei ole tottunut toisiin koiriin, koska ei ole niitä nähnyt, katselee toisia koiria hyvin kiinnostuneena ja kiihtyneenä. Katsekontaktia? Ei. Vaan on osoittautunut toimivaksi, että istutaan etäisyyden päässä toisesta koirasta ja jutellaan rauhallisesti. Ylireaktio ja kiihtymystila menee ohi ja koiran hermosto rauhoittuu. Sitten jatketaan matkaa. Näin on tapahtunut, muutos on myönteinen. Mutta näitä sosiaalisia lenkkeilijöitä on vähän.

Minulla on ollut koiria 17 vuoden ajan. Löytökoira-kodista eka, ja sen pennut sekä äitini koirat. Narttuja kaikki. Ei koskaan mitään ongelmaa. Löytökoirakodista otetulla oli tiettyjä vaikeuksia, koska koiralle hylkäämisen kokemus on hyvin traumatisoiva.

Nykyinen koira on toisten jäljiltä. Se on nyt meidän perheen jäsen koko elinikänsä. Tällaisen koiran käytöksen korjaaminen vaatii sitoutuneisuutta ja kärsivällisyyttä.

Kokemus ja hyvät neuvot ovat tervetulleita. Lisään kuitenkin, että epäilen vahvasti, että jokainen teistä vastaajista, jos ottaisitte koirani koulutettavaksenne muutamaksi viikoksi, olisitte aivan samojen kysymysten äärellä kuin minä. Vääjäämätön tosiasia on myös, että aika aikaansa kutakin. Kaikki vie aikansa. Pakko tarpoa mudassa ennen kuin pääsee eteenpäin. Oikoteitä ei ole.

Lue lisää

Tuli mieleen tästä katsekontaktista jota paljon mainostetaan. Ajoittain vähän yliampuvasti mainostetaan että se on kaiken autuaaksi tekevä juttu. Ei ole. Koiralla on myös korvat. Se pystyy kyllä kuuntelemaan mitä sanotaan, vaikka katse sitten olisikin kohdistunut minne. Minun koirani ei varmaan koskaan ole ottanut katsekontaktia ohituksissa, mutta kyllä se kuunnellut on. Usein jopa noudattanutkin pyyntöjä. Vanhemmiten yhä enemmän. Jos koira ei hakeudu katsekontaktiin itse niin ei siitä silti tarvitse vaatimalla vaatia. Kun riittää että koiran puhuu asialliseen käytökseen. Ja kun puhe ei riitä, niin silloin valmistaudutaan siihen ohitukseen vetämällä koira luokse turvalliseen etäisyyteen niin ettei rekku huomaa ennenkuin se rähinähelvetti(jos sellainen tulee) on irti. Ajan kanssa koira kyllä tottuu miten menetellään.

Ihmiset ovat nykyään jotenkin omituisen allergisia sille että koirat haukkuvat toisilleen. Se on kuitenkin tapa viestiä. Nuorella koiralla ja ensikoiran omistajalla menee varmasti usein sukset ristiin siinä haukkumisen sävyjen tulkinnassa. Nuori koira kun haukkuu aluksi kaiken samalla, joskus hyvinkin aggressiiviseksi tulkittavalla sävyllä. Iän karttuessa sävyjä löytyy sitten lisää ja omistajan yhteistyön kehittyessä koiransa kanssa myös omistajan kyky kuulla koiraa kehittyy. Ongelma taitaa olla siinä että ihmiset oikeastaan liian vähän "keskustelevat" koiriensa kanssa. Kuka käskyttää kun oppikirjat niin sanoo, kuka lepertelee kun oppikirjat sanoo ja kuka ei ole koirastaan kiinnostunut ensinkään. Mutta se oma ajattelu asioiden olotilasta oman koiran kannalta jää puuttumaan.

Omakokemusmyös kirjoitti:

Itsekkin olen vuosikymmeniä harrastanut pk-rotuisia koiria,eikä ongelmia ole.Mutta myös itselläni on ollut se ensimmäinen koira,jonka kanssa kantapään kautta olen ns.kannustimeni hankkinut.Kukaan ei ole täydellinen koirankouluttaja ensimetreiltä lähtien,vaan vaan siihen kasvetaan vuosien ja koirien myötä.Ikinä en ole kenellekkään tienpäällä neuvojani tuputtanut,koska tiedän,että silloin kun omistaja yrittää hallita huonokäytöksistä koiraansa,ei hän todellakaan kaipaa mitään "jeesustelua" siihen lisäksi.Ainoastaan jos omistaja ottaa itse puheeksi tuon koiran käytöksen,voin vinkata,että oletko kokeillut tuota,tai tuota juttua.Ja rehellisesti kerrottuna,en minäkään ajatellut aikoinaan mitään ongelmia tulevan,kun tuon ihka ensimmäisen koirani otin,tulihan niitä ja niistä voittajana selvittiin,kuten myös lisää opittiin.Ei aina lytätä heti,jos joku ongelmistaan kyselee tai kertoo,mielestäni on kaikkien koiranomistajien etu,jos tälläkin palstalla nätisti neuvottaisiin apua tarvitsevaa,eikä jokainen kommentoija nostaisi itseään lähes tuon yläkerran isännän asemaan.Kyllä itsekkin nykyään voisin jeesustella täällä,kuinka koirani toimivat lähes ajatuksen voimalla,mutta aina kun muistaa sen oman alun,niin ei todellakaan tee mieli tuomita tai arvostella toisia ongelmiensa kanssa.

Lue lisää

En ole jeesustellut enkä arvostellut negatiiviseen sävyyn ketään, en koskaan lenkillä koirakkoja ilman erityistä jonkun pyyntöä neuvonut. Miksi sen ensimmäisen koiran pitäisi mennä pilalle sen vuoksi, jos kasvattaja ei ole ollut tarpeeksi fiksu ohjeistaakseen tulevaa koiranomistajaa, myös koulutuksen osalta. Miksi ihmisille myydään ja minkälaiset ihmiset myyvät koiria ihmisille, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä kuinka niiden kanssa tulisi elää/niitä hoitaa? Onko tällainen vastuullista? He vain keräävät rahat ihmiseltä joka tahtoo koiran minkä jälkeen kaikki muu jää toisten harteille. Miksi näin tapahtuu?
Vai olisiko niin, että joiltakin puuttuu luontainen koiranlukutaito eivätkä jotkut tahdo ottaa vastaan kokeneiden koiranomistajien ohjeistuksia vaiko niin, että jotkut ihmiset vain ovat välinpitämättömiä eläimiä kohtaan ja ajattelevat vain sitä kuinka ihanaa olisi omistaa oma koira. Kyllä koiranhankkijan tulisi etukäteen ottaa selvää hieman koirista sekä niiden kouluttamisesti ja ehdottomasti välttää ottamasta mitään jovalmiiksipilattua koiraa, jonka taustoista ei ole mitään tietoa. Näin toimittaessa vain jatketaan epäsuoraa eläinrääkkäystä sekä kannatetaan pentutehtailua.

Minkä rotuisia palveluskoiria sinulla on? Jotenkin viestisi oli ristiriitainen ideologiasi kanssa sekä sen, että omistaisit palveluskoiran tai että sinulla olisi pitkäaikainen kokemus koirista, muustakin kuin siitä ensimmäisestä "harjoituskappaleesta".

Veikkaan, että aika monelta ihmiseltä puuttuu "luontainen koiranlukutaito", koirilla sensijaan on ihan todistetustikin luontainen ihmisenlukutaito (tulkitsevat meitä paremmin, kuin simpanssit).

Kyllä itselleni ainakin tuli yllätyksenä, kuinka paljon työtä esimerkiksi varma luoksetulo vaatii, nyt viidennen koiran kohdalla olen suurinpiirtein laskenut toistojen määrän ja se oli lähemmäs 4000, ennen kuin koira toimi missä tahansa ympäristössä, missä tahansa häiriössä. Kyllä ensimmäisen koiran kanssa kuvittelin, että ympäristövarman koiran koulutus on paljon helpompaa, kun vain vaatii aina tottelemista ja on johdonmukainen, mutta kun nuo pirulaiset ajattelevat ihan itsekkin.. Itse luin aikoinaan kaikki käsiini saamat koulutusoppaat, kävin aktiivisesti koulutuksissa, niin silti koin epäonnistuneeni ensimmäisen koirani kanssa. Tosin, kun aloin kyseenalaistamaan ja vaatimaan selityksiä, miksi minun pitäisi kouluttaa koiraani jonkun "metodin" mukaan, alkoikin homma toimimaan, en ollutkaan se narussa vedettävä pässi, joka tekee jotain koska joku kokeneempi käskee, piti alkaa ajattelemaan itse.. Tosin erittäin hyviä ohjeita, neuvoja ja ajattelemisen aihetta olen saanut kokeneemmilta, mutta vastavuoroisesti myös todella huonoja ohjeita...

Ensimmäinen koira opetti totisesti, että se että se on onnistunut tulemaan luokse muutaman kymmenen kertaa, se ei todellakaan osaa tulla luokse esim tilanteessa, jossa vastaan tulee jotain yllättävää, varsinkaan, jos vastaan tulee jotain, mihin sitä ei ole totutettu. Ohitustilanteissa oli myös ensimmäisen kanssa vaikea hahmottaa, mikä niissä tilanteissa joskus ahdisti, en siis saanut äidinmaidosta koiranlukutaitoa, vaan ihan itte piti opetella. Lopulta tajusin, että suoraan kohti tuleva koira, joka tuijottaa jännittyneenä omaani oli liikaa, aloitti murinan, tämä tosin loppui kun annoin koiralle hihnaa ja se kiersi tämän "uhoavan" vastaantulijan. Näinhän ne koirat tekevät, jos eivät halua tappelua, ottavat etäisyyttä, ohitustilanteissa se vain on mahdotonta, jos ihminen ei osaa antaa koiralle mahdollisuutta tähän, on helppo nähdä miksi käytös lopulta yltyy aggressiiviseksi. Koska koirat ovat olleet aina saksanpaimenkoiria, silloin 20 vuotta sitten, sain koulutuskentällä ohjeen "hapettaa" koira, kun se hyppii silmilleni, eli murisi vastaantulijalle, onneksi ajattelin omilla aivoillani...

"Tuntuu, että ihmiset ovat ihan sekaisin miten koiran kanssa ollaan ja en yhtään ihmettele kun kaiken maailman ihmekursseja on tarjolla yms. epäolennaista ja keskustelupalstoilta otetaan vinkkejä jotka eivät kuitenkaan toimi omaan koiraan."

Tuo aivan totta. Ja sen tähden onkin vaikea kouluttaa omaansa, kun ei koskaan voi tietää, miten vastaan tuleva koiraansa ohjaa. Varsinkin kaupungissa asuvat koirat ja niiden omistajien koulutuskirjo pistää miettimään ohjekirjojen arvoa. Olisi todella hyvä, jos koulutuskirjojen bisnes ottaisi huomioon ohjeissaan eri rodut. Silloin omistajatkin voisivat valita rotuominaisuuksien mukaisen kirjan. Niin kauan olen pk-rotuisten kanssa ollut tekemisissä, että huomaan koulutuskirjon tyylit suorastaan vahingoittaneen yleistä koirakäyttäytymistä.

Cesar kouluttaa koiria myös sähköpannalla,on näytetty tvssäkin.En siksi luota,sitenhän sa vaikka minkä eläimen tottelemaan,kivunpelosta.

eihyvä kirjoitti:

Cesar kouluttaa koiria myös sähköpannalla,on näytetty tvssäkin.En siksi luota,sitenhän sa vaikka minkä eläimen tottelemaan,kivunpelosta.

Nimenomaistta jaksoa en ole nähnyt, mutta olen varma siitä, että sähköpannalla koulutettavan koiran kohdalla vaihtoehdot ovat olleet joko a) tämä äärimmäinen, harvinainen koulutustapa tai b) niinsanottu musta pussi hengenvaarallisen koiraongelman varmana ratkaisuna. Sen sijaan minä olen todella katsonut miten Cesar kouluttaa chihuahua-koiria, pitbulleja, saksanpaimenkoiria, terriereitä, lukemattomia erilaisia ongelmakoiria ja en ole koskaan havainnut mitään eläinsuojelullisesti moitittavaa hänen menettelytavoissaan.

Kannattaa käydä katsomassa Cesarin "koulutusmenetelmiä" sensurtoimattomina videoina esim youtubessa.. Sähkö ja piikkipanta kuuluu ihan vakiovarusteisiin, kuten myös "hapettaminen" (eli kuristaminen) yms. Sähkö ja piikkarit on Suomessa laittomia välineitä, joten niiden käyttöä ei myöskään tv:ssä saa näyttää, eli kohdat on pätkitty pois. Sähköä käytti mm saksanpaimenkoiraan, joka hyökkäili kissoja kohti, en nyt sanoisi että tuo olisi jotenkin hengenvaarallinen koiraongelma. Loppui kissoja kohti hyökkäily, puri kylläkin sekä herraa itseään että omistajaansa, kumma kyllä omistaja vaikutti koulutustulokseen tyytyväiseltä, ehkä kaikkia ei haittaa kädessä roikkuva sakemanni..

No, jos muutamissa tapauksissa käyttää niin so what? Tulokset puhuu puolestaan ja kukkahattutädit vikisee kääpiökoirat sylissä joita hädin tuskin koiriksi voi edes sanoa.

Johtuisikohan nuo sosiaalistamattomat koirat vaikkapa vielä nykypäivänäkin hyvin yleisestä ohjeesta olla viemättä pentua toisten koirien luo ennen rokotuksia...? Sosiaalistumisen herkkyyskausi kun loppuu kutakuinkin samoihin aikoihin, kun vahvisterokotus pennulle annetaan.. Vaikka asenteet ja ohjeet muuttuvat, on tuo vieläkin niin yleinen ohje, vaikka nykytiedon mukaan sosiaalistaminen juuri tuossa 8-16 viikon iässä on tehokkain tapa välttää käytösongelmat tulevaisuudessa.

Kumpaankohan koirasi mahtoi reagoida? Kääpiövillakoiraan vai ilmeisen pahantuuliseen taluttajaan? Vai molempiin? Kun toisinaan tuntuu, että vastaantuleva omistaja on pahempi kuin vastaantuleva koira. Kun tämä keskustelu koskee neuvojen jakamista toisille koiran ulkoiluttajille, niin vielä yksi huomio. On neuvojia, joita joutuu tapaamaan useampaan otteeseen, kun asuvat samalla alueella. Ja jos käykin siten, että on päättänyt olla toimimatta neuvojen mukaan, koska on todennut ne omalta kohdaltaan toimimattomiksi, niin tämä toinen vetää herneen kitusiin ja tulee vastedes kiukusta puhisten vastaan. Mitäs luulette, että tuo tekee korien kohtaamistilanteelle?

Olisit päästänyt koiran irti:D Tollaset huutelijat voi jättää ihan omaa arvoonsa. Saahan sitä kadulla huutaa se on sitten eri asia kuunteleeko kukaan. Viisaille neuvojille voikin sitten antaa oman koiran ja pyytää näyttämään miten se homma menikään. Voi neuvonta ja viisastelu loppua lyhyeen.