Hei oon -97 tyttö ja oon ollu pitkään masentunut. Suurin syy masennukseeni on mun vanhempien huonot välit, eikä niitä yhtään auta se et mun isällä on uus naisystävä. Vanhempani asuvat vielä yhdessä, vaikka ovat periaatteessa jo eronneet. Isälläni on pientä alkoholiongelmaa ja äiti masentunut. On hirveää nähdä omat vanhempansa tuossa tilassa. Joka päivä ku tuun koulusta kotiin, kuulen vaan riitelyä, johon mut otetaan ennemmin tai myöhemmin mukaan. Koti ei tunnu enää kodilta, eikä mulla oo sellast turvapaikkaa enää minne mennä. Mul on myös iha hirveet itsetunto-ongelmat ja musta tuntuu et ne on vaa paisunu suuremmiks tän perhetilanteen myötä. Oon käyny jutteleekki täst asiast, mut ei se auta. Mulle on viimeset puol vuotta jankutettu, et kaikki kyllä ajan kanssa selviää. Mulla on tärkeä vuos lukiossa meneillää ja mun numerot on tippunu huimasti, ku en oikeesti jaksa enää yrittää. Mulla on menny into oikeastaan iha kaikkeen mistä oon enne nauttinu ja mä pelkään nii mun tulevaisuuden kannalta, kosks haluun menestyä. Tässä kohti mä en vaa yksinkertasesti jaksa, oon iha loppu...
umpikujassaå
burnoutissa
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tilanteesi kuulostaa hirveältä! Jaksamisia!