Pelien vaikutus ala-aste ikäisten kehitykseen?

Ei ulkoilu ja ulkona tekeminen olisi mitään? Viihdytkö itse ulkona? Voisitko kuvitella lähteväsi esim. lauantaina hetia aamupalan jälkeen ulos ja olevasi siellä ainakin 2 tuntia? Ja sama sunnuntaina?

TV (sis. DVD) ja pelit ovat oiva tapa ilmaiseen lastenhoitoon. Saa sitten itselle enemmän aikaa johonkin muuhun. Vaikkapa Facebook-profiilin päivitykseen.

Ja eikö siitä nyt ole jo tarpeeksi tutkimustuloksia miten nykyisillä teineillä ja nuorilla aikuisilla ovat keskivartalon lihakset siinä kunnossa, että ne eivät siitä hetkeen tokene, vaikka istuminen (TV, tietokone jne.) loppuisikin heti ja totaalisesti?

Moikka!

Haluan vastata oman kommenttini tähän :) Hyvin ajankohtainen asia tämä lasten pelaaminen. Totta tuokin, että yhtä monta mielipidettä kuin asiantuntijaakin. Jokainen perhehän päättää asian omalta kohdaltaan, toivottavasti vastaukseni antaa jotain tukea päätöksen teoksi teidän perheessä.

Ensinnäkin, ruutuaika on vähän hassu ajatus. Ei ole tutkimustuloksia, että tietty määrä ruutua päivässä tarkoittaisi jotain tiettyä asiaa. Eri perheelle sopii eri ajat. On lapsia, jotka tarvitsevat enemmän aktiviteettia tai muuttuvat rauhattomiksi, ja sitten niitä joille pieni hengähdystauko kaikesta muusta on hyväksi. Kumpi on sitten huonompi, tv:n tuijottaminen vai pelaaminen, enpä tiedä. Itse ajattelen, että pelatessa yleensä tekee aktiivisesti jotain, ehkä jopa oppii samalla, kun taas tv on hyvinkin passivoivaa.

Minecraft on peli, jossa oppii esimerkiksi avaruudellista hahmottamista. Sehän on kuin legorakentelua. Lapset tuottavat uskomattomia virtuaalisia rakennelmia, eikä se ole ihan helppoa (kannattaa muuten itse kokeilla). Toki pelit myös koukuttavat. Lapset mankuvat päästä pelaamaan koko ajan. Siihen ehkä sopii tietyt säännöt, että pelataan sitten kun on hyvä hetki, vaikka iltapäivällä, miksei viikonloppuaamuna. Mielestäni pelaaminen ei sulje pois ulkoilua ja muuta tekemistä, kuka oikeasti ulkoilee viikonloppuisin aamusta iltapalaan..?

Yksi tärkeä pointti pelaamisen kanssa on ikärajojen noudattaminen. Ne PEGI-merkinnät eivät ole mielipiteitä. Ja toinen, että pelaa välillä lastesi kanssa. Näet ehkä itsekin, että se voi olla kivaa, ja lapset varmasti nauttivat kun saavat pelata yhdessä vanhemman kanssa ja ovat kiinnostuneita hänen tekemisistään. Siinä tulee pelatessa käytyä läpi muutenkin kuulumisia, mikäs sen mukavampaa.

Mukavaa kevättä!

p.s. EHYT ry:n Pelitaito-projekti on tuottanut materiaalia ja tietoa vanhemmille: http://pelitaito.fi/vanhemmille/

Maarit/EHYT ry
______________________________________
Haluatko antaa palautetta vastauksesta? https://my.surveypal.com/suomi24

En suosittelisi, että lapsesi pelaisivat Minecraft -nimistä peliä, koska tämän pelin ikäraja on 12-vuotta ja siinä pelissä liikkuu tappavia monstereita, jotka voivat luoda lapselle iltakauhuja ja paranoijaa sekä moninpelissä liikku hyvin erilaisia pelaajia - pahaa samaa sakkia kaikilla pelipalvelimilla, tiedän sen.
Olen kuullut, että tämä peli kehittää luovuutta ja niin edelleen, mutta tuon ikäisille lapsille en uskoisi, että heille kehittyy juuri sitä rakentavaa "luovuutta".
Mielipiteeni on se, että pelaamista tulisi joko vähentää viikossa muutama tuntiin tai kokonaan. Jos tarvitset, että lapsellesi kehittyisi sitä "luovuutta" vie lapsesi taidekouluun siellä kehittyy hyvin luovuus ja saa hyviä kaveripiireä.
Jos tosiaan haluat, että lapsillasi on tosiaan tekemistä tietokoneella - ohjelmointi. Voitte vaikkapa mennä kirjastoon lainaamaan ohjelmointi kirjan step by step (askel kerrallaan -kirja) tai mieluiten ostamaan sen kirjakaupasta. Ensi ohjelmointi kieleksi suosittelisin Visual Basic:ia. Kirjan ostamisen jälkeen toimisitte kirjan antamien ohjeiden mukaisesti. Kuitenkin jollekkin tietotekniikka taitoiselle perheestänne tulisi ladata se ohjelma, jolla ohjelmoidaan.
Jos lapsi saa tarpeeksi motivaatiota ohjelmointiin kirjan avulla niin kaikki lähtee itsekseen, jos ei lähde niin turha yrittää opettaa ohjelmoimaan. Ohjelmointi kehittää myös luovuutta ja on parasta tekemistä koneella kuin pelaaminen. Tätä ei kannata rajoittaa paljoa ehkä 1 - 2 tuntia päivässä olisi riittävä tunti määrä.
Sekä tulisi muistaa, että ulkona voi myös hyvin viettää aikaa :-)

Yst.Terv. Ylä-asteikäinen poika

Meillä kakkosluokkalainen jonka pelaaminen on hyvin rajoitettua. Aikaa max tunti päivässä eikä aina sitäkään. Pelaaminen ei ole ykkösasia vaan koulu hoidetaan ja liikkuu ja ulkoilee. Minecraftiakin hän pelaa, sitä tasoa jossa rakennetaan ja suunnitellaan, taistelutasoa ei ole edes asennettu koneeseen. Eikä pelaa monipeliä. Kyllähän se kertoo jotain että pelit on ekana mielessä, sillo lienee suunnata huomio muihin asioihin ja vähentää ainakin pelaamisaikaa. Poika myös mielellään esittelee meille rakennelmiaan ja luomaansa maailmaa, näkee hyvin mitä hän tekee pelatessaan.

Meillä hyvin eloisa ja energinen viisivuotias. On osannut lukea jo ennen kuin täytti viisi ja vaikka ei tosiaan mikään ADHD ole, niin energiaa riittää.

Kun perheeseen syntyi toinen lapsi oli helppo antaa viisivuotiaan pelata samalla, kun syötti vauvaa. Pelaamisesta tuli kuitenkin ongelmia; eläytyi liikaa peliin, toisti pelin tilanteita ja kaikki muukin leikkiminen alkoi olla pelin jäljittelyä (oltiinpa sitten ulkona tai rakennettiin legoilla). Sama kaava toitstui; ennen kuin edes huomenta sanottiin, niin kysyi jo saako pelata..

Siispä peliaikaa sisaren vähän kasvettua rajoitettiin puoleen tuntiin joka toinen päivä. Mutta tästäkin oli seurauksena lupaavan alun jälkeen vain riesaa; pelaaminen pyöri lapsen mielessä.

Siispä pelit otettiin pois kokonaan ja takaisin eivät tule. Ovat olleet pois nyt reilun kuukauden ja viisivuotiaan käytös on oikeinkin mukavaa; piirretään, leikitään kauppaa, ruuanlaittoa, eläinlääkäriä, rakennetaan legoilla kaikenlaisia oikeita juttuja jne.

Joskus jos on oikein tylsä päivä, annan mennä tietokoneelle joksikin aikaa esim. Pikkukakkosen tai Oppi&Ilo sivuille. Siellä on tekemistä, mutta ei vissiin ihan niin koukuttavassa muodossa.

Minusta tuntuu, että mitä vilkkaampi lapsi on kyseessä, sen vähemmän nykyisenlaiset pelit sopivat. Onneksi kesä on ohi ja voidaan taas käydä uimahalleissa, kirjastoissa jne. jossa saa aikaa oikein mukavasti kulumaan.

Komppaan muita, pelaaminen ei pitäisi olla noin nuorelle vielä arkipäiväistä. Varsinkin Minecraftia en antaisi noin pienten lasten pelata. Tämähän on jo vähän vanha alotus, mutta jos jotkut muutkin äidit lukee ja ihmettelevät mitä tehdä ni tässä yksi mielipide lisää.

Me pelaamme mieheni kanssa Minecraftia. On hyvin koukuttava peli, todella mielenkiintoinen. Meillä on kaksi lasta, mutta vanhinkin vasta 3-vuotias niin ei missään nimessä pelaa mitään peliä vielä. Emmekä anna Minecraftia pelata, ennenkuin hän on 12-13-vuotias. Jos hän silloin haluaa niin voi sitten tuon ikäisenä pelata ja sisarensa voi tulla mukaan (vuoden nuorempi) sillä tätähän voi pelata vaikka neljäkin pelaajaa. :)

Aivan huippu peli, voin kyllä suositella ihan aikuisillekkin, jos mielenkiintoa riittää. ;)

Saatammekin kokeilla Minecraftia nelinpelinä, jos lapset innostuvat 10-vuoden päästä. :)

Tyttömme 11 v pelaa tuota Minecraftia mielellään, minäkin olen yrittänyt seurata sitä pelaamista, mutta minusta on kamalan tylsä.. Katson siis miel telkkaria ! Perheneuvolasta kysyin tätä ns. ruutuaikaa, se on kaksi tuntia päivässä eli tietokone- ja kännykkäaika yhteensä. Mutta sitten se tv:n katselu on lisänä ainakin meillä, koska itse katson paljon telkkaa iltaisin. Ulkoilu tai liikunta ei kiinnosta, onneksi piirtäminen ja lukeminen ovat harrastuksina.

Vanhemman tehtävä on asettaa rajat niin ajallisesti kuin sisällöllisesti lasten ja nuorten mediankäytölle: http://www.webtieto.com/p/perheturva.html

Tunnissa ei kyllä ehdi tehdä juuri mitään peleissä...

voi jumalauta mikä kukkahattukokoontuminen täällä taas on "tämän pelin ikäraja on 12-vuotta ja siinä pelissä liikkuu tappavia monstereita, jotka voivat luoda lapselle iltakauhuja ja paranoijaa" ootte kyllä kaikki ihan perseestä :D

.......

hei ymmarran sinua kauis nainen.hyvaa pitaa oottaa

Pokemon Go ja puhelimet lapsille! Pelaavat ja ulkoilevat samalla.. Problem solved :D

Pokemon pelaajille pakolliseksi varusteeksi vilkkuvalokypärä! Sillä tavalla muut liikenteen osapuolet tietää varoa "pokemon-zombia"! Vanha pelityyli taas ei tee terveestä lapsesta yhtään huonompaa aikuista. Pelejä syytetään kaikesta negatiivisesta käyttäytymisesta ja kehityksestä, mutta kyllä se kieroon kasvanut lapsi on luultavasti ollut vaarassa kieroutua ilman pelejäkin. Se on vaan niin helppoa syyttää muita kuin itseä. Itse näkisin olevani ihan järkevä ja terve 35 v aikuinen, vaikka olen aloittanut pelaamisen jo ennen ala-astetta ja 8-bittisistä lähtien pelannut paljon ja pelejä, missä on ollut väkivaltaa ja jos minkälaista pelottavaa (ja eroottista) sisältöä. KASVATUS, se on se juttu millä lapsesta saa hyvän ihmisen. Siihen kuuluu myös kuri isona osana. Jotain mikä on väkivallan pelon takia lähes laittomaksi tehty. Mielestäni kun lapsen antaa kasvaa oman mielensä mukaan, saadaan aikaiseksi nykyisiä kp-kakaroita. Onneksi kaikki ei ole sellaisia. Koulu esim. tuntuu menevän kovaa vauhtia väärään suuntaan. Lapsi on raaka eläin, se ei ajattele kuin omaa hyvää... Keinolla millä hyvänsä. Okei, meni syville vesille. MUTTA (NORMI) PELIT EI TEE LAPSESTA PSYKOPAATTIA TAI LÄSKIÄ, SYRJÄYTYNYTTÄ. GEENIT JA YMPÄRISTÖN VAIKUTUS TEKEE! Toimikaa yksilöllisten tarpeiden mukaan ja käyttäkää järkeä.

Pelaamisesta voi olla hyötyäkin. Peleissä ollaan kavereiden kanssa yhteydessä, ei se ole niin yksinäistä puuhaa kuin näyttää. Yksi kaveri pääsi armeijassa lennokkikoulutukseen. Itse arveli sen olevan ihan pelaamisen ansiota. Toinen lennonjohtokoulutukseen, tosin siinä tarvitaan muutakin kuin pelisilmää.
Sopivasti kun järjestää harrastuksia tai ainakin yrittää, tuskin pelaaminen niin hirveän vaarallista on.

Se on totta että lapset ovat jo liikaa eri koneilla pelaamassa. Olen nähnyt sen lastenlapsista. Nyt näyttää pelaavan jo kaikki heti muutamasta vuodesta alkaen ja 20-vuoden jälkeenkin. Pelaaminen on jo niin tärkeää, ettei työtkään näy enää kiinnostavan.
Pelailu näkyy jo myös lasten painonnousuna. Aikuisten kuuluu valvoa lasten pelaamista ja rajoittaa sitä tarvittaessa. Ja sitä tarvetta näyttää tosiaan olevan.
Koululaiselle on se koulunkäynti ykkösasia, ja läksyjen teko iltaisin. Lapset tarvitsevat liikuntaa, muuten ei pysy terveenä, muuten paino alkaa nousta. Motoriikan ja eri liikkeiden kehitys vaatii liikuntaa. Tämän jälkeen lapselle ei jää illassa tuntia enempää peliaikaa, koska katsovat myös jotain TV-ohjelmaa.
Nämä pitäisi olla aika selviä asioita lasten vanhemmille, mutta ei aina silltä näytä.
Liian pelailun tilalle kannattaa ottaa uimahallia, urh.seuran kautta joku laji, perheen kanssa yhdessä ulkoilua, pyöräilyä, pallopelit jne. Pienille lapsille on hyvin tärkeää että heidän kanssaan pelaillaan ja askarrellaan, piirrellään jne.Lukemista täytyisi kaikkien harrastaa jo heti pienestä alkaen.
Yhdessä löytyy mukavaa tekemistä, kun on vaan siihen halua.!

Älä missään nimessä kiellä niitä ! Jos sen teet,lapsesi ovat hyvin katkeria sinulle ja muutenkin, lasten kuuluu saada pelata! Ajattele, sulle on ostettu Xbox ja saat hyvän pelin siihen,sitten vanhempaa vaan yhtäkkiä sanovat "ette saa enää pelätä!" Olisiko kivaa????? Ei taatusti! Ei se minecraft ole niin "paha" peli että se täytyisi kieltää kokonaan! 1h peliaikaa on sopiva määrä eikä sitä tarvitse vähentää! Riippuu toki siitäkin, että tekevätkö läksyt yms. Mutta itse en tekisi niin.

Hei!
Alkuperäisen kirjoittajan huoli on todellinen ja jokapäiväinen. Kun Minecraft on kulutettu loppuun, tulee War here and there -pelit yms. Mun poika on seiskalla ja meillä on syysloma. Eilen hän pelasi iltapäivällä ja kehoitin sitten menemään kirjastoon ja hakemaan jonkun hyvän kirjan luettavaksi, ne kun ovat jääneet vähiin.
No, hän lähti kävellen kilsan päähän kirjastoon, mutta tuli ilman kirjaa takaisin. Ulkoili vaan.

Kehitys menee nopeasti eteenpäin. Kun poikani oli eskari-ikäinen, rupesi hän katselemaan Pikku Kakkosen juttuja tietokoneelta. Oman Play Station 2 -koneen hän sai 7-vuotislahjaksi. Nykyisin jo 3-vuotiaalla on tabletti käsissä ja ruudun ääressä vietetään aikaa, joka on pois muulta leikiltä, ulkoilulta jne. Vanhemmilta vaaditaan
entistä suurempaa päättäväisyyttä ohjata lasta oikeille raiteille.

Koetahan aloittaja pitää vaan jonkinlaisia rajoja lapsillasi. Pelaaminen kehittää englannin kielen taitoa, tieto- ja viestintätekniikan osaamista sekä avaruudellista hahmottamista, mutta liika on aina liikaa. Vapaapäivinä voi pelata vähän enemmän ja koulupäivinä vähemmän. Liian pelaamisen haittoja on jo esitelty muissa viesteissä.

JOS pelaaminen on kivaa, siitä tulee helposti tapa ja addiktio. Ei siinä sen ihmeellisempää. Ite suosittelen rajoituksia ja mukana oloa, peli ei saa olla keino jolla lapsi istutetaan olemaan itsekseen. Leikki-ikäiselle parasta on muiden lasten seura ja leikkiminen. Peliin on syytä suhtautua varauksella koska ne aiheuttavat riippuvuutta ja vaarantavat terveyden ja myös mielenterveyden. Kyse hieman samasta asiasta kuin elokuvien katseleminen. Lisää levottomuutta ja keskittymiskykyhäiriöitä ja eristäytymistä, sosiaaliset taidot eivät kehity. Lisäksi lapsesi altistuu henkiselle pahoinpitelylle ja hyväksikäytöille. Todellakaan tietokoneet/tabletit/netti eivät ole luotu lapsia varten vaikka kaupalliset tahot kuinka väittäisivät. Kun ongelmia ilmaantuu, kuka on vastuussa muu kuin perhe?

Lapsi on pelannut 2-vuotiaasta, nyt 7, on välkky ja osaa koulutehtävät. Hän on vakavasti addiktoitunut pelaamiseen. Kun sovittii että pelaat sitten myöhemmin, alkoi raivoisa huuto, potkiminen ja lyöminen. Mikään ei auta. Hän ei osa asettua muiden asemaan. Tuleeko hänestä empatiakyvytön psykopaatti, voimat ja keinot lopussa. Mikään ei auta.

Itselläkin vielä aikuisena joskus ristiriitainen olo että pelatako vielä aikuisena, kun pelit koukutti pienenä. Jälkeenpäin on miettinyt että olisi pärjännyt pienenä ilman pelejäkin. Nintendo 8- bit pelitkin oli aikoinaan suunniteltu alun perin jotain 15v ja vanhemmille mutta ei lapsille.

Tekisivät ennemmin tällaista laatu viihdettä! https://www.youtube.com/watch?v=zBzgB0kQhHo

voihan myös jonkun pelin pelaamisesta tulla ammatti esim: CS:GO jonka ammatilais pelaajien palkka on yleensä isompi kuin yleisimmillä ihmisillä

itse olen kohta 13 ja olen pelannut k18 pelejä 6 vuotiaasta asti, teen kotitöitä ja muuta semmoista ja koulukin menee hyvin

Lapsenlapseni pyörivät englanninkielisissä ohjelmissa jo ennen kouluikää ja nyt sitten myöhemmin on kieli entisestään kehittynyt jopa erinomaiseksi.

Hei!
Pohdin noita asioita kovasti aikoinani - n. 20 vuotta sitten - kolmen pojan äitinä. Vastustin jatkuvaa pelaamista. Otettiin käyttöön munakelloajat, kun sana ei riittänyt. Yh: na jopa piuhat irti koneista, koska lapset saattoivat tulla kotiin ennen mua. Luin pelien takaa ikärajat, haastattelin myyjää: "Uutisissa lapset näkevät pahempaa!" Hain apua asiantuntijoilta , lääkäreiltä, psykologilla käynti vanhimman kanssa oli must. Kerroin huoleni - en saanut apua. Tulos tänä päivänä: nuorin 24 -vuotias löydettiin kesällä hukkuneena. Keskimmäinen on erakko ja vanhin, kohta 30 - vuotias pelaa edelleen 24/7. Ei ota töitä vastaan, vaikka olisi tarjolla. Isänsä (siis ex aviomieheni, jonka jätin, kun näin mihin tämä johtaa) ei vieläkään kiellä - taitaisi olla jo myöhäistä, kun "lapsi" on 30:nen. Vastaukseni: Kyllä!!! On syytä olla huolissaan!

Siitä ei seuraa mitään hyvää, kun varsinkaan lapsi, tai edes aikuinen, päästetään pelaamaan. Itse nuorempana olen ollut peliriippuvainen, lähipiirissäni on edelleen paljon vakavaa riippuvuutta. Enää en pelaa mitään, ainakaan toistaiseksi.

Kyse voi olla vakavasta addiktiosta jopa jo pienissä määrin, eikä todellakaan ole mikään hyvä merkki, jos ihminen jatkuvasti haluaa pelaamaan - oli se sitten ajallisesti rajoitettua, tai ei. Nämä lapsuudessa ahkerasti käytetyt ruutuajat nähdäkseni antavat pohjan riippuvuuden nopealle pahenemiselle nuoren itsenäistyessä.

Kyllä, itsekin omaan hyvän englanninkielen taidon pelaamisen jäljiltä. Ehkä jopa jotain 3d-kykyjä, joista en vain ole edes tietoinen. Ne vain eivät korvaa oppimattomia sosiaalisia taitoja ja muita tapoja, saamatonta työkokemusta, monella menetettyjä ihmissuhteita, saatika kymmeniä tuhansia tunteja elämästä. Mainitsematta masennusta ja ahdistusta mihin vakava peliriippuvuus pahimmillaan johtaa.

Miettikää, hyvät ihmiset, kuinka kulutatte aikaanne! Tai annatte lastenne kuluttavan! Kenellä vaan siihen vielä on mahdollisuus vaikuttaa. Miettikää vaikka uskonasiaa, näinkin tärkeä aihe jää pelien lomassa sivuun.

Ennen lapset ulkoilivat ja leikkivät, juoksivat metsässä ja näkivät kavereitansa - vieläpä aivan oikeasti. Nykyään suuri osa lähinnä pelaa pelejä ja seuraa someja.
Kenellä vain mahdollista, lapset heti ulos ja kavereidensa luo, tai lukemaan ja kotitöitä tekemään. Mielellään kaikkea tätä. Unohtamatta muuta tärkeää.

Yleisesti ottaen vanhemmat eivät edes tiedä (tai välitä) minkälaisia pelejä lapset pelaa. K -18 verkkopelien taustalta kuuluu usein alle kouluikäisiltä vaikuttavien pikkulasten ääniä

Milona 64|• Älä turhia pelkää, samanlaiset oliva minun muxuni, pelattiin aina kuin "oli aikaa" (siis tyttö 2 wanhempi kuin poika, 5ja3) Molemat ovat nyt ammatikorkeak. läpikäyneitä, eikä enää pelaa, ehkä satunnaisesti kaverien kanssa, molemat henkisesti terv. ja muistelee silloin tällöin kuin yritin voittaa niitä, kuin tulee puhe (peleistä) PS-1 oli silloin pelikone. FAIJA.

Vähän jälkijunassa kommentoin, mutta minusta jotkut pelit oikeasti kehittävät lapsia,meillä sellainen sääntö että koulun jälkeen, kun on tehnyt läksyt saa alkaa pelaamaan, ja koko perhe tekee kerran viikossa jotain yhdessä... t.kolmen lapsen isä:)