en ihan kunnolla muista, että mistä ja milloin kaikki lähti, mut joskus viime syksynä törmäsin kai johonkin termiin ja ajattelin et hei, toi saattaisin olla minä. aluks aattelin, että oon muunsukupuolinen mut sit pikkuhiljaa aloin tajuamaan olevani poika. joulukuussa täytin 15. lapsena olin melko sukupuolineutraali, ehkä vähän poikamainen, ja leikin ihan kaikkien seurassa sukupuolesta riippumatta. ala-asteella käyttäydyin tosi huonosti varsinkin koulussa ja viihdyin ehkä enemmän poikien seurassa, koska tytöt olivat mun mielestä ehkä vähän ''rauhallisia'' ja tosiaan viihdyin seurassa jossa juotiin energiajuomia, pistettiin aina vastaan, riehuttiin ja oltiin joka päivä jälki-istunnossa... en tiedä, onko tällä merkitystä sukupuolen suhteen kuitenkaan. muistan, kun kolmannella luokalla alkoi englanti ja hämmennyin kun vastaan tuli he & she. en tietenkään silloin, kahdeksan-yhdeksänvuotiaana ajatellut sitä ihan näin monimutkaisesti, mutta sanoisin että musta tuntui jo silloin oudolta et mut lyötiin sinne she:hen, tytön sukupuoleen, noin vaan. kutosella mulla tais alkaa murrosikä, ja rintojen kasvun alkaminen oli mulle melko epämiellyttävä asia, mut aattelin et niin se on varmaan kaikille. yläasteelle mennessä en asiaa juurikaan ajatellut, mua stressas kiusatuksi tuleminen ja ekaa kertaa tyttöön ihastuminen. kasin puolessa välissä vaihdoin koulua, mutten muista sen häirinneen silloinkaan. en ole koskaan ollut tyttömäinen, ala-asteella pukeuduin lökäreihin ja isoihin huppareihin, myöhemmin toki huppareiden koko vaihtui omaksi... meikkaaminen ei juurikaan kiinnostanut, hameita en käyttänyt ellei ollut pakko, olin tosiaan melko sukupuolineutraali. sit viime syksynä tää kamppailu sukupuoli-identiteetin kanssa alkoi, ja nyt oon ollut jo jonkin aikaa varma, että olen poika. nyt mä mietin, et mitä jos tää onkin vaan ohimenevää? haittaako, vaikka tajusin näin myöhään? onko järkeä lähteä tutkimuksiin, vaikka ei ole ollut tietoinen kahta vuotta? mulla on hirveen paha olo mun kehossa, ja mun syntymänimen käyttö ahdistaa ja inhottaa, kaikki on aika kamalaa, ja tahtoisin sen diagnoosin niin pian kuin suinkin. vai kannattaisko suosiolla vaan odottaa, kun jos tää meneekin ohi?
onko järkeä lähteä tutkimuksiin?
hukassa
5180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse suosittelisin tutkimuksiin hakeutumista oikeastaan aina, kun vähänkin sitä harkitsee. Etenkin sinun tapauksessa kuulostaa siltä, että voisit hyvinkin olla transsukupuolinen. Omat kokemukset ja ajatukset ovat monilta kohdin samanlaiset, vaikka olenkin MtF.
Tutkimukset ovat hyvinkin pitkät ja puuduttavat, ja ehdit siinä kyllä moneen kertaan pohtia, onko tämä se juttu. Jos tuntuu väärältä, voi leikin aina jättää kesken. Ketään ei myöskään pakoteta mihinkään hoitoihin, sitäkään ei siis tarvitse pelätä tai epävarmana tehdä.
Aikaa siis menee. Sitä paitsi jos nyt varaat ajan esim. terveyskeskuslääkärille ja pyydät lähetteen, lähetteen saapumisessa transklinikalle kestää. Tämän jälkeen kestää vielä, että saat ajan. Vaikka siis huomenna ottaisit puhelimen käteen, menee monen monta kuukautta, ennen kuin pääset ekalle käynnillesi.
Jos siis yhtään tuntuu siltä, älä tuhlaa aikaa. Muista, että esim. hormonihoidolla saadaan paremmat tulokset, mitä aiemmin aloitetaan. Myöskin saat enemmän "elinaikaa" omana itsenäsi, mitä aiemmin aloitat prosessin.
Itse odotin vähän turhan kauan. Olen nyt onnellisesti prosessissa ja asiat hyvin, mutta asian hyväksymisestä itselleni kesti kolme vuotta ennen kuin hakeuduin tutkimuksiin. Näin jälkeenpäin mietittynä se oli tietyllä tavalla täysin hukkaan heitettyä aikaa. Eli lähde ihmeessä katsomaan, kyllä sä tiedät, jos se ei olekaan oikea polku. Tsemppiä!
Heippa!
Itse suosittelisin myös tutkimuksiin hakeutumista, koska siellä juuri kartoitetaan sukupuoli-identiteettiäsi eikä sitä tarvitse etukäteen varmaksi tietää. Tutkimuksissa käy myös ihmisiä, jotka tajuavat etteivät olekaan trans ja sekin on silloin onnistunut tutkimusjakso, koska tarkoitus on auttaa ihmistä löytämään itsensä. Eli on aivan yhtä hienoa huomata olevansa trans/muunsukupuolinen tai sitten ihan siihen kehoon kuuluva, jossa on syntynyt. :)
Jos sinulla on kysyttävää näistä trans/muunsukupuolisuuteen liittyvistä asioista, tutkimuksista (esim mitä niissä tapahtuu tai miten ne etenee), hoidoista (esim. mitä hoitoja voi saada, entä jos ei hoitoja halua), perheelle/kavereille kertomisesta, muiden trans/muunsukupuolisten löytämisestä tai mistä vaan aiheeseen liittyvästä, niin voit laittaa anonyymisti viestiä, lähettää sähköpostia tai soittaa Sinuiksi-palveluun, jossa turvalliset ja luotettavat ammattilaiset vastaavat näihin kysymyksiin. Sinun ei tarvitse kertoa kuka olet tai missä asut ja voit kysyä mitä vaan aiheeseen liittyvää. Löydät yhteystiedot osoitteesta sinuiksi.fi :)
Kyllä se oma sukupuoli-identiteetti pitää ihan itse tietää. Onneksi pitkä tutkimusaika karsi epävarmat pois tekemästä itselleen peruuttamattomia asioita. Vahva ja varma pitää olla jos meinaa loppuikänsä pärjätä tässä maailmassa. Eteen kun tulee asioita mitä ei tule ajatelleeksi ja kuinka niistä sitten selviytyy ja luovii elämässä eteenpäin ja tuntee olevansa silti onnellinen, vaikka ei täydellinen olekkaan.
Aivan, tutkimusyksiköt eivät määrittele mitä sukupuolta tutkittava on vaan se pitää tiedostaa itse. Tutkimuksissa sitten tuo itse määritelty sukupuoli vahvistetaan ja annetaan diagnoosi jos todetaan sukupuolen olevan muuta kuin fyysinen ulkomuoto antaa olettaa.
Heippa!
Ilmeisesti viestini tulkittiin väärin. En tarkoittanut, että joku toinen määrittäisi kenenkään sukupuoli-identiteettiä, vaan että tutkimusten aikana se selkiytyy tutkittavalle itselleen keskusteluiden ja oman pohdinnan myötä. :)