mun vanhemmat eroaa

Ihan hirveetä. Siis jouduttekste muuttaa johonki kaupungin slummii asumaa? Mä en ainakaan kestäis xoxo

Mul on käyny samal taval ei se ny nii kauheeta oo, ota ittees niskasta kiinni ja lopeta ruikutus. aina ei voi saada kaikkea.

Ero on varmasti kova paikka koko perheelle, ja vanhempasi ovat varmasti miettineet sen vaikutuksia. Kodista luopuminen on myös harmillista, mutta varmasti löydätte sopivan uuden kodin, jos se on ainoa ratkaisu. Kaikesta mitä olet saanut sinun tuskin täytyy luopua, vaan asiat kyllä järjestyvät. Raha-asioista huolehtiminen on vanhempien asia, eikä sinun kannata niistä murehtia, ja varmasti teillä voi olla yhtä mukavaa vaikka äitisi olisikin yksinhuoltaja. Sinun olisi hyvä kertoa sekä äidille ja isälle näistä sinua huolettavista asioista. He haluavat varmasti vain pelkkää hyvää kaikille teille lapsille. Voit halutessasi jutella myös jonkun muun aikuisen kanssa esimerkiksi koulussa.

-Mari, Helsingin NettiSaapas

mun vanhemmat eros melkee kaks vuotta sitten kun mä olin 12. ja nyt oon 14. tiiän et ero on TOSI hankala ja inhottava asia koko perheelle myös lapsille kuin aikuisille. Erossa vanhemmat voivat käydä "ylisuojeliviksi" ja kieltää asioita enemmän kuin yleensä. He myös ovat tarkkoja siitä että millon lapset saavat nähdä toista vanhempaansa. Mun vanhemmat kinastelee koko ajan siitä että miten mä ja mun veli asuittais. Mulle on suositeltu useampia terapeutteja yms. aikuisia keille voi puhua. Siitä ei ole ollut mitään apua. Siellähän vain puhutaan mutta ei se siihen asiaan vaikuta mitenkään. Perheneuvolassa on tullu käytyä myös mutta sinne et takaisin mene. Mutta on tärkeää sanoa oma mielipide ja avautua.
Tsemppiä!

mun vanhemmat eros melkein 6kk sitte. tiiän et se on sika vaikeeta ja vanhemmilla on raha huolia ja kaikkee mul oli ihan samal lail et jouduttii luopuu kodist ja mopoist ja kaikest kivast mut aattelin et ku saa uuden kodin ja sen sisustaa ja löytää kaikkee uutta vanhoista tavaroista kun muuttaa. ja eihän se ssurin asia oo se talo vaan ne vanhemmat mä tiiän se on ihan kauheeta ja mua harmittaa se vielki mut ei enää niin paljon. mä kävin puhuu kuraattorille se autto ja se oli tosi hyvä kun joku tsemppas a tuki ja jakso ees kuunnella ku mä itkin ja sit joku lohdutti. kannattaa pyytää jotain just koulukuraatoria tai sukulaista yms. kuuntelemaan.
jaksamisia!