Moido. Mulla ja exällä tuli ero pitkän suhteen päätteeksi. Lapsi oli silloin vuoden vanha ja jäi mulle. Exää ei kiinnostanut perhe-elämä. Lapsi asuu mun luona ja on joka toinen viikonloppu äitinsä luona. Silloinkin exä ei halua olla kahdestaan tyttärensä kanssa vaan on aina menossa johonkin tai aina tulee vieraita, mutta ei koskaan ole kahdestaan. Nyt lapsi on jo hieman yli 3 -vuotta. Viime aikoina hän on alkanut sanomaan että ei halua ikinä mennä äidin luo ja ei tykkää ädistä ja haluaa olla vain isin kanssa. Mitä pitäisi tehdä? Mulle tulee huono mieli aina kun vietän vapaata viikonloppua ja pitäisi osata rentoutua.
yh-isä
äijä
9986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi, En ole yh-iskä, mutta lapsen hoito ja sen kanssa oleminen noudattaa samaa kaavaa kun sinulla. Kohta siis varmaan olen yh-isä. Noin äkkisältään ajateltuna kallistuisin enemmän lapsen tahtotilan kunnioittamiseen ja turvallisuuden tunteen takaamiseen. Toki pitäisi omakin elämä olla - kaksipiippuinen asia. Äiti tuskin kauheesti lastaan kaipaa jos noin käyttäytyy ja lapsi haluaa isäänsä, joten noista pitäis valita. Kumman valitset?
Olen ajatellut että olisko kyseessä jonkinlainen synnytyksen jälkeinen masennus. Kummatkin halusimme lasta todella paljon ja sen alulle laitossakaan ei ollut mitään ongelmaa. Yritin antaa huomiota molemmille silloin kun vielä olimme naimisissa. Ei se näköjään auttanut.
Lapsi on kyllä mulle se ykkösjuttu ja kallistun kyllä hänen puoleen. On aika raskasta olla päivät töissä ja illat leikkiä lapsen kanssa. Vaikka välillä (aina) väsyttää ihan kunnolla niin leikin silti lapseni kanssa koska huomaan että se on todella tärkeää hänelle.
Toinen asia vielä. Kun on yhteinen lapsi niin on tosi vaikeaa päästä exästä yli. Joutuu olemaan tekemisissä aika usein. Välit on kyllä hyvät. Joskus menee kauan aikaa että exää ei edes ajattele, mutta välillä tulee ne hyvät yhteiset menneet hetket mieleen.
No minä olen ollut yksin lapseni kanssa jo varmaan kahdeksan vuotta ja yhä pidän ex-vaimostani. Ajattelen usein että oikeissa olosuhteissa ottaisin hänet takaisin vaikka tiedän ettei niin tule koskaan käymään. En kuitenkaan usko että juuri tunteeni exää kohtaan on estänyt minulta uuden suhteen syntymisen, vika on jossain muualla jos vikaa nyt ylipäänsä pitää etsiä. Lapsi käy äitinsä luona pari kertaa vuodessa ja menee sinne kyllä ihan mielellään, nyt kun on tullut jo isommaksi ja hänen kanssaan voi keskustella asioista loogisesti. Sinun lastasi saattaa ahdistaa tilanne koska ei noin pieni vielä tiedä mistä edes on kysymys.
On totta että naiset käyttäytyvät joskus käsittämättömällä tavalla, siihen ei varmasti löydy selitystä koskaan. Niin tai miksei miehetkin...
mulla ei ole ikinä ollut vaikeaa saada pokattua naista. Kiitos geenien. Silloin kun erosimme niin mulla ei missään vaiheessa tullut sellaista oloa että hihuu nyt juhlitaan.
Totta kai sitä on tullut käytyä baareissa ja olen herännyt usein jonkun vierestä.
Treffeillä olen myös käynyt ja ihan mukavien tyttöjen kanssa. Tuntuu vain että mulla ei ole mitään tunteita ketään kohtaan...paitsi exää. Jotenkin se on patoutunut päähäni.
Se on totta että lapsi on vielä pieni ja sopeutuu helpommin tilanteeseen. Se ei oikein ole vielä sisäistänyt sitä että isä ja äiti asuu eri paikoissa. Just viime viikolla se ensimmäisen kerran kysyi että miksi naapurin äiti asuu naapurissa eikä kaukana. Mulla on varmaan pahimmat ajat vielä edessä kun tulee murrosikä. Lapseni on nimittäin tyttö.
Mua taas kiinnosti jokseenkin kaikki naiset paitsi juuri exä. Välit oli ja on ihan hyvät mutta kaipausta ei ole millinkään vertaa.
Ne muutamat kuivat ja kylmät vuodet lopussa sutaisi hyvät vuodet kankkulan kaivoon.
Luin viestiäsi ja tunnistin siitä tuttuja kuvioita omasta elämästäni. Meillä naispuolissa on varmaankin aika usealla kokemuksia siitä ettei lapsi halua mennä isänsä luokse.
Erosimme exästä poikani ollessa kaksi vuotta. Näin ollen hänkään ei muista sellaista elämää, jossa isä asuu kotona. Olen useaan kertaan selittänyt miksi pojan isä ei asu kotona ja muiden kaverien isät taas asuvat...
Kun poika joka toinen viikonloppu on lähdössä huudon kanssa isälleen niin rinnasta raapii. Isä on vastuullisessa tehtävässä, joten viikonloppuisin pitää kulauttaa kurkusta alas rankan työn aiheuttamat paineet. Lisäksi isä on aika kova pelamaan nettipelejä. Mua ihmetyttää se, ettei voi muutamina päivinä kuukaudessa kantaa vastuutaan, vaan silloinkin pitää olla kuin olisi mikäkin pahainen pojankloppi. Sen olen tässä oppinut etteivät kaikki miehet kasva isyyteensä ja sitten myöhemmin he ihmettelevät onko tuo heidän poikansa/tyttönsä.
Sun jutussa ehkäpä satuttaa se, että äiti voi käyttäytyä noin kuin nyt käyttäytyy. Uskon, että normaalisti äidillä ja lapsella on todella vahva suhde, jota mikään ei katkaise. Lapsi tulee aina ykkösenä ja sen rinnalla muut. Voipi olla, että exällesi ei kasvanut tuota "napanuoraa" ja se voi olla mainitsemasi masennuksen seurausta. Uskon, että kaikesta huolimatta hän kärsii ja peittelee asioita ns. välinpitämättömyyden taakse. Kun se hetki tulee, että tyttäresi kysyy syytä käytökseen voi olla aika totinen paikka.
Toivon sulle kaikkea hyvää kasvattajana ja uusien ihmissuhteiden parissa. Yksi kokemus tässä muutaman vuoden "yksinolossa" on, että elämä ei ole vihreämpää/parempaa aidan toisella puolella. Oma pöytä on putsattava, jotta voisi jatkaa matkaa avoimin kortein kohti uusia seikkailuja. Kuitenkin myös entisistä on päästettävä ja päästävä irti, vaikkei se ei helppoa olisikaan...
Luin sinun ja sekä alkuperäistä juttua.
Sama on meilläkin meininki - viikonloppuisin tapaamisiin. Sydämestä riistää, kun jo 2,5 v ilmoittaa "Ei mene isin luo" - että mikäs tähän nyt neuvoksi. Itse kun vielä tietää että se "kylässä" olo viikonloppu on yhtä lentoa ja menoa, vieraita ramppaa koko ajan, ja viime kesän aikana tämän isin huippusuoritus oli se kun sai lapsen oppimaaan mitä kalja on - että nyt meillä joka kerta kun mennä limsaa hakemaan (kalja hyllyt kaupassa kun ovat siinä heti vieressä) niin tämä 2,5-v ilmoitaa suureeen ääneen niin että koko kauppa raikuu "kaljaa!"
Että ei ole kovin korkealla ne mootiivit että lasta koko ajan kannustaisi isin luo ja satuilisi että kun sielä on sinulla on kivaa....
Ja on taas tuo joulukin tulossa...
jos kiinnostaa meilaile 5kk tytön yh äipälle [email protected]
Tapaukset ovat niin aina niin erilaisia..
Minun tapauksessa kävin näin.. lapset olisi halunnut tavata isäänsä eron jälkeen.. isä ei jostain syytä kyennyt tapaamaan lapsiaan.. nyt kun lapset kasvaneet niin isä haluaisi tavata lapsiaan mutta lapset ei enään isäänsä..
vaikeita tilanteita, yritän purkaa vyyhtiä, keskustelemalla lasten kanssa.. ja yritän saada heidät ymmärtämään tilanteen.. ja myös sen että ihminen voi vuosien varrella muuttua.. mutta kun ei niin ei..
Yritetään sitten kukin tahollamme tehdä isinä ja äiteinä oikeita päätöksiä, unohtamatta lasten tunteita.
Mukavat joulunodotukset kaikille:)
Yh äiti 31