Aviopari erosi, avioliitosta yksi lapsi.
Mies avioitui uudelleen. Uudesta liitosta myös yksi lapsi.
Ensimmäisen liiton lapsi kuoli. Molemmat vanhemmat elävät.
Ymmärrän niin, että vanhemmat perivät lapsen puoliksi. Olenko oikeassa?
Mies avioitui uudelleen. Uudesta liitosta myös yksi lapsi.
Ensimmäisen liiton lapsi kuoli. Molemmat vanhemmat elävät.
Ymmärrän niin, että vanhemmat perivät lapsen puoliksi. Olenko oikeassa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
>>Ymmärrän niin, että vanhemmat perivät lapsen puoliksi.<<
No mitenkäs muuten?! Lapsella ei lasta tai puolisoa liene, kun et heistä mainitse.
Lapsella ei lasta eikä puolisoa eikä myöskään testamenttia. Ongelma oli tuo toisen liiton veli, mutta sikäli kuin perintökaaresta selvää saan, niin käsitän, ettei veli ole perivässä asemassa, koska vainajan molemmat vanhemmat elävät.
>>sikäli kuin perintökaaresta selvää saan<<
Sikäli??? Voiko asiaa enää selvemmin sanoa?!
PK 2:2.1
"Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä."
Noh, tavallinen tallaajaa ei välttämättä tiedä mitä rintaperillinen on (lapset, lapsenlapset jn.e.; ei sisarukset).
Jos tavallinen tallaaja (joka on osannut löytää perintökaaren) on tuosta epävarma, hän ehkä osaa (?) myös googlettaa "rintaperillinen".
Wikipedia:
"Rintaperillinen on perittävän vainajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, eli lapsi, lapsenlapsi jne."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rintaperillinen
Älä erk-ki viitsi kiukutella. Jos ärstyttää, älä vastaa.
Vanhemmat perivät lapsensa. Tässä tapauksessa perijät ovat isä ja äiti, eli mies ja hänen entinen vaimonsa.
Kun mitään muuta ei olla olla esitetty, oletetaan ettei miehen uusi puoliso ole adoptoinut lasta eikä lapsi ole tehnyt testamenttia taikka saanut omia jälkeläisiä taikka adoptoinut sellaisia. Oletamme myös, ettei kummallakaan vanhemmalla ole ollut rikosperusteista vaikutusta lapsen poismenoon. Oletamme tapauksen myös sattuneen nykyään tai viime vuosisatoina voimassa olevan lainsäädännön aikana.
Järkevintä olisi että uuden liiton lapsi perisi kaiken. Mutta laissa on aina porsaanreikiä ja muita puutteita, eikä maalaisjärki voita.
Mietihän vähän.
A:n ja B:n lapsi C kuolee. Sinun ajatuksesi on, että sen sijaan että äiti A ja isä B saisivat perinnön, se menisikin B:n ja hänen uuden puolisonsa lapselle eli C:n sisarpuolelle.
Ei tunnu kovin oikeudenmukaiselta eikä loogiselta. Koko lapsen omaisuushan saattaa olla peräisin A:lta tai vaikkapa A:n vanhemmilta.
Ja B voi halutessaan luopua perinnöstä, jolloin tämä uuden liiton lapsi saa hänen puolikkaansa.
Minä en ainakaan haluaisi omaisuuttani lasteni sisarpuolille, jonka kanssa en ole missään tekemisissä, Olenkin tehnyt testamentin, jossa minulta jäänyt omaisuus ei jakaannu lasteni sisarpuolille jos heistä joku kuolee ilman rintaperillistä.
Kun vain vanhemmat ovat perijöinä, niin minun kaaliini ei mahdu se, että perunkirjan liitteeksi tahdotaan myös vanhemmista katkeamaton virkatodistusten ketju 15-v lukien, vaikka molemmat vanhemmat elävät. Näin ainakin seurakunnan infon mukaan. Vanhempien kohdalla tuo muodostaa ongelman, koska välillä asuttu ulkomailla.
Perittävän kohdalla tuo on ymmärrettävää, kun halutaan tietää kaikki mahdolliset rintaperilliset. Tässä tapauksessa tosin sekin on tarpeetonta käytännössä, koska kyse vammaisesta henkilöstä, joka asunut koko ikänsä laitoksessa.
Info on väärä. Koska vanhempien eläessä perittävän sisarukset eivät ole kuolinpesän osakkaita, heistä ei tarvita mitään selvitystä (minkä infon ilmoittama todistusketju antaisi). Riittää siis todistus, joka kertoo vanhemmista, että he elävät sekä että heillä on ollut mainittu nyt naimattomana ja lapsettomana kuollut lapsi. Ko. lapsesta todistus em. tiedoin on hankittava kaikista rekistereistä, joihin hän 15 vuotta täytettyään ehkä on kuulunut.
Kiitos. Noinpahan minäkin oletin, vaan kun info oli kirjallisena ja työntekijä vielä vakuuttaa sen pitävän paikkansa, joten tuli uskon puute.
Koskiko info nimenomaan sellaista tilannetta, että perillisinä ovat vainajan vanhemmat, jotka ovat elossa?
Vaikuttaa pikemminkin siltä, että olet saanut jonkin yleisohjeen.
Ja muuten, vaikka asianosaisille itselleen olisi kuinka selvää, että perittävällä ei ole lapsia tai että on vain tietyt lapset, niin se sukuselvitys tarvitaan aina, sillä tietojen on käytävä ilmi paperista.
Infossa nimenomaan oli mainittu, että jos kuollut lapsi on naimaton ja lapseton, niin sitten vanhemmista täytyy olla sukuselvitys 15 ikävuodesta asti. Minusta tuo ei voinut pitää paikkansa, vaan virkailija väitti toisin ja väittipä jopa, ettei kuolleesta lapsesta tarvitsisi erillistä virkatodistusta. On ihan painettu ohje. Vaan mielestäni täysin väärin.
Kyseessä ilmeisesti tämä ohje:
http://www.vihdinseurakunta.fi/fi/pyhat_toimitukset/hautajaiset/perunkirjoituksen_pitaminen/?id=753
Paremminkin ohjeen olisi voinut laatia, mutta tuo vanhempia koskeva osio koskee kylläkin sellaista tapausta että vanhemmat ovat kuolleet:
"vainajan vanhemmista 15 - ikävuodesta lähtien, KUOLEMAAN asti. Kaikista niistä seurakunnista joissa he ovat olleet kirjoilla"
Jos vanhemmat tai toinen heistä on kuollut, selvitetään sisarukset nimenomaan vanhempien katkeamattomasta virkatodistusketjusta.
Mutta jos vanhemmat elävät, eivätkä luovu perinnöstä, niin ei heidän sijaantulijoitaan tietenkään selvitetä.
Se tuossa ohjeessa on kuitenkin ihan selvästi sanottu, että vainajasta itsestä tarvitaan virkatodistukset 15 ikävuodesta lähtien kuolemaan asti.
Kuitenkin jos lapsen tiedot näkyvät vanhempien virkatodistuksesta, ei erillistä todistusta tosiaan tarvita, eli siltä osin saamasi ohje oli todennäköisesti ihan oikein.
Virkailija ei tuota ole käsittänyt noin.