silkkiterrieri tulossa...

Ja sit tietoa et mist kennelistä hankit?

En suosittele kyllä perheeseen jossa on noin pieniä lapsia... Mun kaverilla on tollanen ja en ole kyllä saanut hyvää kuvaa siitä:
-Pissii sisälle
-Rähisee muille koirille
-Menee kiellettyihin paikkoihin ja ärisee ja yrittää purra jos menee yrittämään siirtämään
-Ei anna vieraiden koskea, vaan yrittää heti näykätä jos tulee lähelle
-Ei tottele ketään

On PALJON sopivampiakin rotuja olemassa pikkulapsiperheisiin esim. Havannankoira<3

Minulla on 2 vuotias silkkiterrieri netta ja ihanampaa ja kiltinpää koiaa ei ole olemassa. Lapset rakastavat sen iloisuutta ja energisyyttä ja sopii niin kerrostaloon kun muihinkin kotehin. Koira on uskomattoman kiltti ja kaikkien kaveri ja pentuna opitut "temput" kulkevat aina mukana. Hieno Rakastettava koira!!

Mulla on ollut kaksi silkkiä. Ensimmäinen tyttökoira tuli, kun lapset olivat vauvoja. Oli ihana vauvojen hoitaja. Rakasti niitä ja huolehti. Opetti nuorimmaista konttaamaan ja portaisiin. Vei lelujaan aina kauemmaksi ja vauva ryömi perässä. Ei koskaan murissut niille, vaan vahti ja paimensi.
Toinen koira on poikakoira. Tuli meille, kun pojat oli murrosiässä. Haastoi poikia kisaamaan kanssaan. Joskus murisee, mutta kaipaa aina poikia, kun ovat omilla teillään.
Silkki sopii hyvin lapsiperheeseen. Ihanaa on myös se, että ei ole varsinaista karvanlähtöä, koska olen laiska siivoamaan. Sopii myös hyvin meille, kun tytöllä allergiaa. Molemmat koiramme ovat olleet niin ihania luonteeltaan ja sopeutuvia. Aina ovat olleet mukana kaikissa perheen puuhissa ja menoissa.

kysymys pitäisi kuulus, osaavatko LAPSET OLLA KOIRAN kanssa. Silkkis on sentää pieni koira joka ei kestä potkupallona oloa eikä kainalossa riepotusta

Ihanaa vihdoinkin joku kysyy. Oon kakstoista vuotias ja meidän perheessä on kaksi silkkiusta. Silkki yleisesti on jääräpää joka haukkuu muille koirille, mutta tulee useimmiten kyllä niiden kanssa toimeen. Olin kahdeksan kun eka silkkius tuli. Curiosity,pet pursui ja amagueensilta saa yleensä hyvä tasoisia silkiterriereitä näyttelyihin. Saa niitä toki muiltakin. Itse ottaisin noista pet pursuitilta. Silkki voi tulla toimeen tuon ikäisten lasten kanssa jos osaavat käsitellä. Kymmenen vuotias voi ihan ite jo huolehtia ulkoilutuksista mun mielestä. Ekan silkin kanssa meni jotain pieleen ja meille tullessaankinnoli jo remmirähjääjä. Oon joskus 9 vuotiaasta lähtien sitä taluttanut tuolla kaduilla ohitustilanteissakin. En teidän tilanteessa oikeasti ottais silkkiä. Tosin meidän toinen koira haukkuu muille, mutta tulee aivan kaikkien kanssa toimeen ja alle vuoden vanhatkin lapset silittäneet. Huono puoli tässä koirassa on se ettei ole yhtään fiksu ja huomiota hakiessaan raapii jalkoja ja näykkii. Erittäin huonoja tapoja jotka sais pienellä vaivalla pois. Tuo näykkiminen on siis ihan vain että ottaa kiinni ei pure,ei satu saati jää mitään jälkiä. Jos nyt silkin päätätte ottaa niin suosittelen ottaa kennelistä jossa on aika harvoin pentueita. (Max. 2 vuodessa) niin kasvattajalla olis kai enemmän aikaa panostaa pentuihin. Se että kasvattajalla on pieniä lapsia on myös hyvä juttu teidän kannalta. Vanhenpien kannattaa olla aika tottelevaisia ja säyseitä. Jos mitenkään mahdollista niin suosittelen hakemaan pentua vanhemmista jotka harrastaa muutakin kuin näyttelyitä. Curiosityn koirilla olen huomannut aika paljon remmirähjäämistä ja mun ekan silkin vanhemmat oli curiositysta. :/Ps. Pienemmän koiran kanssa olen käynnyt paljon näyttelyissä.

Silkki sopii hyvin lapsiperheeseen, mutta toki voi olla poikkeuksia, kuten missä tahansa muussakin rodussa. Tärkeintä on sosiaalistaa koira pentuna hyvin eli siis totuttaa lapsiin ja lapsille täytyy opastaa kuinka pientä koiraa käsitellään (esim. ei saa satuttaa, kiusata, annettava nukkua ja olla rauhassa tahtoessaan). Jos kasvattajalla on lapsia, niin silkki voi leimaantua jo varhain lapsiin ja saada hyviä kokemuksia lapsista. Oma silkkineiti kasvoi lasten parissa ja rakastaa edelleen lapsia paljon ja on hyvin kiltti. Antaa lasten nostaakin ilmaan ja käyttäytyä vaikka miten, mutta ei osoita millään lailla hermostumista, näykkimistä ja rakastaa lasten kanssa leikkimistä. :) Jos koira vaikkapa pentuna harrastaa leikkinäykkimistä, siihenkin voi puuttua todella helpoilla koulutusnikseillä (esimerkiksi jätetään käytös huomiotta, annetaan sitten oma lelu, jota saa purra, eikä omistajan kättä). Leikkinäykkimistä voi esiintyä lähes millä rodulla tahansa, mutta vihaisuus lapsia kohtaan on oikeastaan harvinaista ja puremiseksi kääntynyt käytös myös. Kasvattaja voi myös olla neuvojana ja tukijana, kun oman koiran hankinta on ajankohtaista ja hyvä kasvattaja on aina halukas auttamaan uusia omistajia. :)

EN SUOSITTELE LAPSIPERHEESEEN näin pieniä koiria. En mitään ns. pikkukoiraa ihan sen takia, että pienet koirat ovat hentorakenteisia ja rasavillit pikkulapset eivät sovi yhteen sen ominaisuuden kanssa. Urosterrierit voivat olla varsin ärhäköitä ja purra muita perheenjäseniä, jos ryhtyvät suojelemaan toista, kuten meillä kävi.

Silkkien turkki vaatii paljon hoitoa, ja herää kysymys, onko kolmen lapsen äidillä tähän enää aikaa.

KOIRA EI OLE LELU, joka hankitaan lasten viihdykkeeksi ja koulutettavaksi. Valitettavasti tätä näkee jatkuvasti. Kannattaa harjoitella vaikka marsulla tai sisäkissalla, jotka ovat huomattavasti helpompia hoidettavia kuin koira.

Terveisin silkkiemo

Ei sovi lapsiperheisiin. Erityisesti urokset saattavat olla reviiritietoisia ja ylisuojelevia tiettyjä perheenjäseniä kohtaan. Itsellä uros, joka arvotti koko perheen ja suojeli hierarkiassa ylempiarvoista alempiarvoiselta. Toisin sanoen saattaa purra.

Vanhemmiten saavat sydämen vajaatoiminnan. Muita yleisiä sairauksia ovat kaihi ja trakeakollapsi. Turkki, silmät ja korvat vaatii ahkeraa hoitoa. Saattavat olla allergisia siipikarjalle sekä vehnälle. En siis suosittele.