Mitä mieltä...

Mene ihmeessä, tiedän tunteen ja itseki olen käynnyt juttelemassa

Tuo ”pitäisikö mennä” on selvä merkki siitä, että pitää mennä välittömästi. Kolukiusaamisesta pitää aina tehdä myös ilmoitus poliisille. Kiusaajat on henkisesti sairaita ja tarvii myös apua.

Minä ainakin voin olla kaikkien kaveri. Tiiän miltä tuo tuntuu, kun alkaa oikeesti miettiä mistä itsestä se vika löytyy. Mene ihmeessä puhumaan jollekin, minuakin se on vähän auttanut vuosien varrella. Kuitenkin, jos itse olet ystävällinen ja avulias kaikille ja yrität kovasti, on se muiden omaa kapeakatseisuutta olla tutustumatta sinuun. Monia ihmisiä myös pelottaa liiallinen itsensä tarjoaminen. On hankala tutustua kehenkään, jos ei osaa sitä mystistä suomalaista tapaa vaan natsata muiden kanssa. (Ei mitään tietoa mikseine kato meitä samallalailla kuin muita), mutta aika näyttää olevan suomalaisten ystävyyssuhteiden avain.
Ehkä sinä, niinkuin minä, et olekaan vain teennäinen kaveri, vaan aito ystävä. Sinulla olisi tarvetta, mutta yhtä paljon annettavaa jollekulle, joka sen todella ansaitsee. Et päästä teennäistä kiinnostusta läpi, vaan odotat sitä mitä itsekin haluat antaa, aitoa välittämistä silloinkin kun ei olla aina samaa mieltä. Monille liian iso pala purtavaksi. Ennemmin yhdytään jonkun paskanjauhantaan työpaikalla ja jauhetaan kaikki kaverit läpi.
Löydät kyllä vielä ystäviä, kun muut vaan näkevät sinut sinä voimakkaana miehenä tai naisena kuka olet, ja huomaavat aitouden, jonka sitten ehkä itsekin uskaltavat näyttää.

Puhuminen ammattiauttajan kanssa auttaa ainakin sillä tavalla, että voit eheytyä ja alkaa rakentamaan itseluottamusta. Sinussa ei ole vikaa, vaan kiusaajissa. Kiusaajat kiusaavat useimmiten vaan siksi, että ovat itse epävarmoja.

Olin itse kiusattu koko lapsuuteni. Aikuisiällä olen törmännyt muutamaan kiusaajaan, ja tiedätkö mitä? Kaikki häpeävät tekojaan. He joutuvat kärsimään myös teoistaan. Vanha sanonta pitää todella hyvin paikkaansa, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."

Käy ihmeessä juttelemassa, niin olen itsekin tehnyt. Minusta tuli ihan kelpo kansalainen, joskin olen ollut ajoittain ujo, ja ajoittain on myös ollut hetkiä kun olen pohtinut, olenko introvertti juuri tuon menneisyyteni takia. Eipä minulla ole paljon ystäviä, tosin en montaa kaipaakaan. Ystävällisiä ihmisiä On maailma pullollaan. Se, mikä meissä kiusatuissa usein on vahvuus, on empatiaa ja myös hyvä ihmistuntemus.

Päästä irti huonoista muistoista, ja kehitä kiusaamisesta "saatuja" luonteenpiirteitäsi vahvuuksiksi. Ammattiauttaja auttaa sinua niiden löytämisessä. Se on hyvä sijoitus. Olet hyvä ihminen. Usko itseesi. Menestystä elämääsi <3

Hei.
Oletkin jo saanut kannustusta siihen, että menisit juttelemaan kiusaamisesta. Minä myös olen juuri sitä mieltä, mene ihmeessä. Puolusta itseäsi, tee kaikki minkä voit sille, että voit paremmin. Kiusaamista ei tarvitse kenenkään sietää eikä kestää. Monen vuoden kiusaaminen kuulostaa tosi kurjalle. Päätä, että nyt autat itseäsi. Jatkossa, kun tilanne on ohi, sinä voit varmasti auttaa muita, vaikkei se nyt mikään lohtu sinulle ole. Elämästä voi ja saa iloita, ilman että kukaan vaikeuttaa sinun arkeasi. Etsi itsellesi uusia kavereita, harrastuksista tai muuta kautta. Ole rohkea, älä jää yksin murehtimaan asioita. Tietävätkö vanhempasi sinun tilanteestasi? Entä opettajat, koulukuraattori? On olemassa ihmisiä ja tahoja, joissa sinua halutaan auttaa ja tukea.

Kaikkea hyvää sinulle,
Pirkko-pappi