Unelma roskakoriin, mitä tilalle?

Moi
Tulipa oma nuoruus ja opiskeluaika mieleen. Millaista on opiskelua on jäljellä oleva vuosi? Mihin suuntaudut?

Itse aikanaan (silloin kun erikoistuminen oli erillinen vuoden opintojakso työkokemuksen jälkeen) erikoistuin terv.hoitajaksi, kun käteni eivät kestäneet sairaalatyön jatkuvaa käsien pesua - siihen aikaan käsidesin käyttö ei ollut samaa kuin nykyisin).

Sitten työ on jatkunut opetuspuolelle.

Jos selviydyt vielä vuoden opiskelusta ja käsien hoidosta, niin kyllähän sairanhoitajan koulutuksella on paljonkin viahtoehtoja. Ei tarvi olla sairaalatyössä.

Suuntaudun/syvennyn sisätauteihin. Eli vielä olisi edessä paljon työharjoitteluja sairaalassa. Kyllähän sairaanhoitajalle ehkä varmaan jotain toimistotyötä tai enemmän ohjauksellisempaa työtä (joka ei oo niin rankkaa käsille) - millaista se olis sitte käytännössä sitä en tiedä.

Itseäni on aina kiinnostanut enemmän se hoidollinen puoli, ohjaustyöstä en ole niinkään ollut kiinnostunut minkä takia mm. terveydenhoitajan työkään ei ole ollut minun juttuni. Tykkään tehdä työtä käsilläni, toimistotyö ei ole sitä mitä sairaanhoitajana haluaisin tehdä.

Olen tehnyt töitä jo kehitysvammaisten ohjaajana, jossa käsien pesua yms. ei ollut niin paljon, mutta ihottumaa tuli silti ja pelkään että se pahenee jos jatkan.

Mutta kiitos sulle kuitenkin rohkaisusta! En tiedä pitäskö mun vaan pakolla käydä tää koulu loppuun tai pitää vaikka välivuosi ja miettiä asioita...

Sinun kannattaisi jutella opinto-ohjaajan tai koulutuksenne opintovastaavan kanssa. Voitte yhdessä käydä läpi mitä voidaan tehdä ja mikä tilanteessasi olisi järkevintä. Yksin sinun ei kannata jäädä asiaa miettimään, sillä tuskin niin saat apua ongelmiisi.
Tsemppia

erikoistu mielenterveyspuolelle, voi alkaa psykoterapeutiksi

Ala yrityskumppaniksi minulle, perustetaan innovatiivinen hoitoalan firma ja myydään kalliita palveluja vanhuksille.









:D

Entäs maisterin paperit päälle yliopistosta? Hakisit siis opiskelemaan terveystieteiden maisteriohjelmaan tms. Vaihtoehtoja on varmasti erilaisia ja vaikka työ olisikin toimistopainotteista, niin työssä käsiteltävät asiat ja työympäristö sen sijaan ovat hyvinkin lähellä hoitoalaa.

On kokemusta siitä, että atooppinen ihottuma on välillä pahempi ja välillä parempi. Stressikin vaikuttaa. Ota rauhallisesti ja tee tutkinto loppuun. Lähärinä et varmasti pystyisi jatkamaan töissä. Sh on sulle parempi, antaa enemmän vaihtoehtoja tulevaisuudessa.

Jos on niin, että et pysty enää tekemään työtä käsillä niin kuin haluat niin se on vain hyväksyttävä. Aina ei voi tehdä mitä haluaa. Kaikki ei pääse edes opiskelemaan sitä mitä haluaa. Mutta aina kun jotain menettää, tulee jotain muuta tilalle. Et edes vielä tiedä mitä kaikkea!

Maallikkona sanoisin, että älä luovuta! Harmi jos joudut luopumaan unelmoimastasi hoitotyöstä, mutta loppututkinnolla on kuitenkin merkitystä ja se avaa paljon paremmat uramahdollisuudet. Aika näyttää mihin. Ehkä opetustyöhön, ehkä johonkin hoitotyöhön, jossa ei niin tarvitse kiduttaa ihoaan desi-aineilla. Onhan niitä mahdollisuuksia kun se aika koittaa.
Onnea ja menestystä sinulle!

novovoi tyttöparkaa. rupea kaivoon hyppääjäksi siellä on jatkuva työvoimapula ja kaivot ei hyppimällä lopu!

Useimmat ihmiset joutuvat tavalla tai toisella sopeutumaan elämän realiteetteihin. Läheskään kaikki unelmat eivät toteudu.

Sinun tapauksessasi en silti ihan vielä luovuttaisi, ellei sinua ole asiantuntevalta taholta neuvottu luopumaan sairaanhoitajaksi valmistumisesta. Onhan sairaanhoitajille muutakin työtä kuin sairaala. Itse varmasti tiedät vaihtoehtoja.

Kun hoitoala ei enää käy, niin huono on sanoa, mikä tie ei nykyään voisi viedä kortistoon... Löysin kuitenkin yhden:

sähköinsinööri

http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/7_ammatti

http://www.toissa.fi/sijoittuminen-tyoelamaan/show/sahkoinsinoori-amk

Kiitos kaikillle vastauksista, tuli heti parempi mieli!

Varasin ajan koulun opolle, jonka kanssa yritetään nyt miettiä miten tästä jatketaan. Ainakin suuntautumisalaa joudun luultavasti vaihtamaan ja luopumaan siitä sairaalatyöskentelystä. Mielenterveyspuoli, järjestötoiminta tai yliopisto-opinnot kuulostaa tällä hetkellä kaikista mielenkiintoisimmilta. Aion nyt kuitenkin käydä koulun loppuun, ja katon sitten sen jälkeen jos vaikka jatkaisin vielä pidemmälle näitä opintoja jos ei muuta.

Aikoinaan haaveilin lastenhoitoalasta. Olin sairaala-apulaisena. Hain koulutukseen mutta en paassyt. Sit akillesjanne repesi ja jouduin leikkaukseen. Ura loppui siihen. Kylla harmitti. Kouluttauduin kasi- ja taideteoll. Alalle. En ole katunut. Parjaan nyt elakkeella. Ohessa vahan taidetta.

Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät. Sl.16:3

Käy ehdottomasti koulu loppuun ja harkitse mielenterveyspuolta. Mitenkäs esim.terveydenhoitaja? Aika paljon esim yläasteella on ihan jutustelua että ihan koko aikaa ei tarvii käsidesillä läträtä

Opiskele lastentarhan tätiksi tai opeksi... Sun on nyt vaan tunnustettava tosiasia, ettei hoitoala ollutkaan sun juttu. Nyt et vielä sitä ymmärrä ehkä, mutta joskus myöhemmin oivallat, että no sillä ihottumalla oli syynsä, uusi löytämäni tie olikin parempi minulle. Älä lamaannu tästä. Luota siihen, että elämä näyttää sinulle uuden jutun, mitä kohti pyrkiä. Se tulee mieleesi ajallaan, kun luotat siihen. T: monenlaista työtä tehnyt

Eli sulla on käsissä jotain jota et osaa hoitaa, ja luulet että osaat hoitaa/auttaa muita? Perehdy psykosomatiikkaan ennen kuin menet tarjoamaan "kunnon hoitoja" muille - toisin sanoen myrkyillä ja lääkeillä saa kyllä sen käsien oireiluun piiloon, mutta mitä jos lähestyisit terveyttä sisältäpäin, eikä ulkokautta? Saat terveytesi takaisin, ja ymmärrät jotain minkä kautta pystyt ehkä ohjaaman potilaitasi terveyden suuntaan.

Koita korjata ihoa kalaöljyllä, oliiviöljyllä, seesamin- ja auringonkukansiemenillä ja kookoksella. Selvitä mitkä c- ja b-vitamiinin kasvit auttavat ihoon. Vettä kehiin myös sopivasti.

Jos ei osaa hoitaa edes itseään kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Kortisonivoiteita voi/joutuu käyttämään niin pitkään kunnes oikea lääkäri tulee vastaan.
Valmistuminen ei takaa taitoja tai työhaluja.
Kliininen tutkimus on paikallaan jos ei tempputyöllistyminen tunnu omalta elämän uralta.

Ryhdy siivoojaksi käy puijaamassa puolisokeita vanhuksia. Ei tarvitse käyttää käsineitä eikä pesuaineita. Käytännössä nähtyä ja toimii. Puolet näkyvästä liasta jää kuivan mopin molemmin puolin. Laskutus tunnin työstä ja lähemmäs kymmenestä mopatusta metristä lähemmäs 50 ekee.

Hanki isompi roskakori.
Jos Suomessa aiot asustella oma kaatopaikka olisi syytä hankkia noin tulevaisuutta silmällä pitäen.
Opiskelisin alaa mitä voi harjoittaa rajojen ulkopuolellakin.
Jos laiskottaa hakeudu politiikkaan siinnä ei tahraannu kuin kieli ja maine. No ehkä sormenpää mutta voihan hakea sairauslomaa.

Jäikö mieltymykset suuntautuneissuuteen sitten. Sivistyneistön tauti.

Turha surra koska kuitenkin joku halpatuontityöntekijä tulisi jatkossa tekemään kuitenkin työsi paljon halvemmalla kuin sinä, eli dont worry be happy!

Tietenkin käyt opinnot loppuun ihan ensiksi. Voisi olla hyvä, että tekisit töitä aluksi, jotta saisit työkokemusta. Työnantajalle voi kertoa tästä ongelmastasi. Sairaanhoitajana voisit tehdä työtä esim. hallinnollisemmalla puolella osastohoitajana (laatia työvuorolistoja, tilata tarvikkeita, tehdä raportteja jne), jossa hoitotyötä ei olisi niin paljoa. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten parissa löytyy myös työtä.

Jos olet sosiaalinen ja osaat ilmaista itseäsi suullisesti, niin yksi vaihtoehto voisi olla myyntityö. On olemassa erilaisia sairaala- ja laboratoriotarvikkeita myyviä yrityksiä, joista myös voisi löytyä sinulle sopivaa työtä. Siinä asiakkaat eivät ole potilaita, vaan muita hoitajia ja hankinnoista päättäviä.

Voisit myös harkita lisäopiskelua esim. opettajaksi.

Minusta olisi hyvä, että saisit edes muutamien kuukausien tai vuoden työkokemuksen alalta. Se antaisi käytännön kokemusta hoitotyöstä. Ehkä myös on kollegoja, joilla on vastaavia ongelmia, jotka on voitu ratkaista erikoiskäsineillä tms.

Haluan kertoa että oon todella pahoillani sun puolesta. Sillä tiedän mitä käyt läpi. Itselle kävi samalla tavalla, mutta kyseessä oli vaikea nivelsairaus josta ei tiedetty ennen koulutuksia. Harjoitteluissa alkoi vasta tuntua ja en koskaan valmistunut loppuun asti. Hoitoala on mulle ollut aina se mitä halusin. Tiesin jo ihan pienenä miksi haluan tulla isona. Ihmettelin aina miksi muut joutuvat miettimään mitä haluavat isoina tehdä.

Mulla ikävä kyllä nivelsairaus rajoittaa niin pahasti että en voisi edes terveydenhuollossa toimistossa työskennellä. Erikoislääkärin lausunnon mukaan kaikki fyysisestikin raskas työ on täysin kielletty. Oon ollut hukassa jo kauan. Kokeillut kaikenlaista, mutta en vaan löydä mitään mistä pidän. Tuntuu olo niin toivottomalta. Ja huonolta.

En halunnut sun oloa tässä saada huonoksi. Pahoittelen. Tuli vaan sellainen fiilis että pakkko kirjoittaa ettet ole ainoa joka täällä nyt ahdistuneena miettii tulevaisuuttaa: Että mitä nyt.

Kaikesta huolimatta toivon sulle onnistumisia ja iloja sun elämään. Löydät varmasti oikean tien sulle:)!

Ihottuma on hyvin yleinen psykosomaattinen oire.

Psykodynaaminen terapia / psykoanalyyttinen terapia on kehitetty moisten vaivojen hoitoon. Siihen voi hakea Kelan tukea. Omat ihottumat (taive, selkä, käsi) ja muut psykosomaattiset vaivat (kuumeilut, päänsäryt, vatsakivut sun muut) loppuivat tuon myötä, hyvä jos kerran vuodessa on kurkku kipeä.

Tuttu juttu. Joutuu tekeen jotain toisarvoista duunia ja kun tuo ei parane kun on periytyvää niin on hautaan saakka.

Jungnerina etsisin älyäni parempaa seuraa, kun kädet on hommissa särkyneet, eikä korjata voi.

Mitäs jos käyttäisit vain vettä etkä sitä desinfiointiainetta. Atooppinen iho paranee siihen tarkoitetuilla rasvoilla, vitamiineilla varsinkin d-sellaisella eli porkkanalla, ihon hyvällä suojaamisella talvella, niin ja aurinko tai solarium.

tulla astronautti, mutta suunnattomista haluista huolimatta "joudun" tyytymään hieman maanläheisempään toimenkuvaan.
Aina ei elo ja urasuunnitelmat mene samaa väylää, mutta yhden oven sulkeuduttua on mahdollisuus avata jotain uutta. Ei muuta kun käyt koulun loppuun, vaikka kintaat kädessä. Sh:n papereilla voit kuitenkin hakea/suuntautua vaikka mihin. Luet hieman lisää ja alat alan asiantuntijatehtäviin:). Nykymuotihan ei muutenkaan tue tuota toiveuraasi joka nyt on kaatumassa terveydellisiin syihin. On muodikasta olla ns. asiantuntija ja kommentoida asiaa jos toista, tulosvastuuta vailla tietty. Kohti uusia unelmia.

Toivottavasti löydät tiesi. =)

Huh mitä vastauksia, osastonhoitajaksi alkamista ja siivoojaksi ryhtymistä. Siivoojana käsien iho on vielä suuremmalla rasituksella. Osastonhoitajat taas ovat yleensä terveystieteen maistereita tai yamk-sairaanhoitajia eikä tavallinen vastavalmistunut sairanhoitaja pääse osastonhoitajaksi. Ja ei, käsidesiä ei voi olla käyttämättä ja huuhtoa käsiä vain vedellä :-)

Jokin tekemiseen suuntautunut homma sulle silti varmaan sopii. Ne sairaanhoitajat, jotka jatkavat opiskeluja yliopistossa, ovat yleensä lukiopohjaisia. Teoriasuuntautuneet ovat jo peruskoulun jälkeen valinneet lukion, ja lähihoitajiksi taas on valikoitunut enemmän tekijät kuin lukijat. AMK:ssa tiet kohtaavat, mutta ei tekjiöistä tule lukijoita tai lukijoista tekijöitä.

Mulla tulee mieleen ensihoito, eli ambulanssityö, jossa ei aivan niin paljon tarvii lutrata käsidesin kanssa kuin osastolla. Tai sitten röntgen, kliininen fysiologia, ultrahoitaja ... onhan niitä vaihtoehtoja sairaalasssakin.

Sairaanhoitajan koulutuksella voi tehdä monenlaisia töitä, ei tarvitse välttämättä sairaita ihmisiä edes nähdä. Heitä toimii monen sortin koulutus,- ja sosiaalipalveluissa, sekä erilaisten terveyden - ja sairaanhoidon alan tuotteiden myyjinä ja esittelijöinä.

Jättäkää nämä huuhaahoitojen ehdksi ottelijat omaan arvoonsa. Yksi huijarin tunnusmerkki on kaiken väittäminen psyykkiseksi. Ihme vaan, että on kehitetty toimivia lääkkeitä noihin moniin psykosomaattisiin vaivoihin. Et ei tarvita niitä analysointisessioita.