Yritin määritellä absoluuttisen pahuuden, en onnistunut kovin hyvin. Väitän silti että sellaista on olemassa, mutta ei absoluuttista hyvyyttä. Vai onko?
Pahuus
amado.mio
511570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
"Yritin määritellä absoluuttisen pahuuden, en onnistunut kovin hyvin."
Kun pahuutta ei ole olemassa kuin ihmisen määrittelemänä, niin mitä tarkoitetaan absoluuttisella silloin .. hmmm.
No senkin on oltava ihmisen määrittelemä ja sisältyä pahuuden määritelmään osana sitä.
Jotenkin haiskahtaa kuitenkin siltä että tarkoitat jotain muuta.
Albert
ei löytänyt herra Googlekaan absoluuttisen pahuuden määritelmää. Silti tuo käsite vilahtelee puheissa ja kirjoituksissa, paljon enemmän kuin käsite absoluuttisesta hyvyydestä. Omat ajatuskulkuni kiertävät ympyrää alkaen perisynnistä (pahuutta) ja päätyen pyhimykseksi julistamiseen (hyvyyttä).
Eihän ihminen voi olla pyhimys, jos hänessä on perisynti, vaikka kuinka julistettaisiin. Tosin hän voi eläessään pyrkiä pois tästä synnistä. Enemmän kuitenkin uskon siihen että jonkun voisi julistaa pahikseksi eikä menisi paljonkaan vikaan. Taisin taas nyrjähtää loogisuuden poluilta pahemman kerran, kukahan nostaisi minut radalleni?
"Omat ajatuskulkuni kiertävät ympyrää alkaen perisynnistä (pahuutta) ja päätyen pyhimykseksi julistamiseen (hyvyyttä)."
Kristillinen etiikka määrittelee pahuuden ja hyvyyden antamassasi viitekehyksessä .. ei kait muissa uskonnoissa ole perisynnin käsitettä tai pyhimyksiä (en tosin tiedä näistä juuri mitään).
Jumalaton ihminen,
Albert
Johan väitöksen olet tehnyt. Jos on pahuutta, niin miksei silloin myös hyvyyttä? Mitä muuten tarkoitat tuolla pahuudella? Oletko kohdannut sellaista omassa elämässäsi jollakin läheisellä tai tutullasi? Vai perustuuko väite vain nettikäyttäytymiseen chatissa tai palstoilla?
sitä kysyi Albertkin äsken. En taida tietää itsekään, mutta aihe on kiehtonut minua paljonkin.
En usko siihen, että ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä, siksi en voi uskoa absoluuttiseen hyvyyteenkään. Se, mitä kohtaa omassa tai läheisten elämässä (saati netissä) on enemmänkin ilkeilyä ja pahansuopuutta, mutta onko se suoranaista pahuutta, sitä on mahdotonta sanoa. Joskus palsta- ja huonekäyttäytyminen saa tosin sellaiset mittasuhteet, että leikki on kaukana, mutta sitä en tässä tarkoita.
Voisiko ajatella, että ihminen on pohjimmiltaan elukka. L. tekee ratkaisunsa hyvässä ja pahassa viimekädessä samoin kuin kaikki muutkin luontokappaleet?
"En usko siihen, että ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä, siksi en voi uskoa absoluuttiseen hyvyyteenkään."
Mitä jos juuri tuo on se asia mikä erottaa ihmisen eläimestä. Olisiko eläin, käyttäytyessään vaistonvaraisesti esimerkki absoluuttisesta hyvyydestä?
Ja siihen, miten eläin on -hyvä, me ihmiset emme monimutkaisuuttamme enää kykene.
Myös syntiinlankeemuskertomuksella voisi selittää tuota ihmisen eriytymistä elukkamaisuuden omatunnottomasta paratiisillisesta hyvyydestä.
Ajattelumme kehittyessä saimme riesaksemme myöskin moraalin... hyvän ja pahan tiedon.
Minusta absoluuttinen on sana joka kuvastaa hyvin ihmisen omnipotenttia tarvetta olla itse jumalallinen ja kaikkitietävä...
Mielestäni, jo siihen että kykenisimme määrittelemään optimaalisen (l. määrittelyhetkellä suurimman mahdollisen pahuuden) tarvitaan optimaalinen hyvyyskin johon pahuutta voi peilata/verrata.
l. Jos on tietyn suuruinen pahuus on myös vastaavan suuruinen hyvyyskin.
Onkohan olemassa mitään laatua tai määrää määritelevää asiaa ilman dualismia?
Lisäksi kaikki laatua tai määrää määrittävät asiat ovat aina subjektiivisia ja sidottuja olosuhteisiin joissa eletään.
Esimerkiksi:Länsimaisessa kulttuurissa, yltäkylläisyydessä elettäessä, lapsen surmaaminen on pahuutta. Mutta, olosuhteissa joissa lapsen surmaaminen säästää lapsen kärsimykseltä se saattaa ollakin altruistista, optimaalista hyvyyttä?
joskus olen pohtinyt psykopaatteja, ja heidän luonnekuvansa on kai jonnekin määritelty. Onko siis psykopaatteja olemassakaan? Löytyisikö pahuuden määritelmä sieltä, vai nyrjähdinkö taas?
Humpsahdit juuri määrittelemään lapsisurman pahuudeksi. Lapsen surmaaminen yltäkylläisissä olosuhteissa on todella julma teko ja rikos, mutta onko se suoranaista pahuutta? Eikö tekotapa ja syyt, joita kuitenkin löytyy, vaikuta siihen millaisena sitä pidetään?
Pahoittelen jos ilmaisuni oli epäselvä.
Otin tuon esimerkin, nimenomaan kuvaamaan sitä, miten pahuus tai se mikä pahuutena nähdään, on sidottu kulttuuriin minkä näkökulmasta asiaa tarkastellaan, sekä tilanateeseen. Määrittelin esimerkissäni kummatkin. L.länsimainen kulttuuri ja yltäkylläiset olosuhteet. -ja jatkoin esimerkkiä, jättämällä avoimeksi, ja jokaisen omien mielikuvien varaan ajatuksen tilanteesta, jossa sama käytös olisi, hyvyyttä.
L. puhumme samasta asiasta. Siitä miten asioiden hyvyys ja pahuus on sidoksissa vallitseviin olosuhteisiin ja kulttuuriin.
Kero kuinka yritit määritellä absoluuttisen pahuuden. Kuinka se mielestäsi ilmenee. Älä silti välitä, koska kaikki on kaikesta huolimatta luonnollista.
jo ketjussa että aloitin perisynnistä ja päädyin pyhimyksiin. Ympyrää pyöriessäni mietin esim. psykopaatti-sarjamurhaajia ja sitä, voisiko ajatusta absoluuttisesta pahuudesta soveltaa esimerkiksi heihin.
Luonnollista, totta kai, mutta ei kovin miellyttävää. Yhtä luonnollista taitaa olla uskoa mieluummin ihmisen pahuuteen kuin hyvyyteen.
Kuinka hyvä ihmisen tulisi olla, jotta hän olisi hyvyydessään kääntäen vertailukelpoinen sarjamurhaajan kanssa.
psykopaatti-sarjamurhaajiin koska he itse eivät
tunne käsitettä "paha" he vain enimmäkseen
kuuntelevat sisäisiä käskyjä ja toimivat sen
mukaan.
on tunteeton eikä hän koskaan pysty ymmärtämään tekevänsä väärin ja pahaa.
Psykopaatti on säälimätön, äärimmäisen itsekäs, valehtelee enemmän kuin puhuu totta ja ei pysty tuntemaan pelkoakaan.Olen lukenut jostain.
Usein erittäin viehättävät ja hyvin käyttäytyvät ihmiset saattavat olla tunteettomia psykopaatteja.
Psykopatiassa pahuus saa jonkun säälimättömän diktaattorin kasvot, Hitler, Saddam Hussein, Stalin ja monet muut.
Toisen ihmisen asemaan ja kohtaloon samaistuminen ja myötätunnnon puute ovat psykopaatille leimaa antavia piirteitä.
Hyvä ja paha määrittyvät suhteessa johonkin tavoitteeseen. Kun olet määritellyt tavoitteen, sen vastakohta on "absoluuttinen" paha. Voit tietysti laajentaa tavoitettasi yhteiseksi useamman kuin itsesi kanssa, mutta lopulta tullaan siihen että porukan laajetessa yhteiset tavoitteet häviävät, universumilla ei ole tavoitetta.
Kuinka nyt sinäkin. Absoluuttinen ja universumilla. Tulkaa jo nyt alas.
alhaalla ollaan. Rekkautuneena vaihteeksi. Yritin vain sanoa että ajatus on mahdoton.
Inhimillinen pahuus l. ihmisyyteen sidottu pahuus.
Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Tuolla aiemmin nostin esiin käsitteet moraalista ja omastatunnosta. Joku mainitsi kyvyn empatiaan jne.
Voisiko ajatella että pahuuden määrä korreloi kyvyttömyyteen em. ominaisuuksien suhteen?
l. Mitä vähemmän ihmisessä on piirteitä ja ominaisuuksia jotka erottavat ihmisen eläimestä, sitä pahempi hän on, vaikka eläin ei eläimenä paha olekaan?
Tämä kommentti on tarkoitettu vasta yhteisen pohdinnan alustukseksi, ei valmiiksi päätelmäksi.
Sanotaan että ihminen on ainoa ”eläin”, joka tappaa huvikseen. Itse asiassa taisin pyrkiä juuri tuohon inhimillisen pahuuden määritelmään, mutta jos eläin ei eläimenä ole paha, niin miten ihmisen pahuutta voidaan verrata eläimeen?
Eikö minkkikin ole eläin joka tappaa ilman näkyvää syytä, on niitä kai muitakin. Varmaan tuo sana "huvikseen" liittyy vain ihmisten tekoihin, en usko että minkit tai muut eläimet "nauttivat" tappamisesta, se on niiden luonto jota ihminen ei ole pystynyt eikä pysty rajaamaan.
Pahuus tulee mahdollisuudesta vaikuttaa tekemisiin; rajoittaa niitä...mukaan tulevat ihmisten jutskat, moraali ja lait sun muut romppeet...jösses kun ei jaksais enää funtsia näin syvällisiä kun on vapaapäivä ja kaikkea...
...ugh! olen kai puhunut!
"Pahuus tulee mahdollisuudesta vaikuttaa tekemisiin; rajoittaa niitä...mukaan tulevat ihmisten jutskat, moraali ja lait sun muut romppeet"
Pahuus määräyy pelkästään vallitsevan moraalin mukaan. Ei pahuutta määritä sen lisäksi mikään muu (no etiikasta voidaan keskustella). Ei myöskään laki. Laki määrittää vain lainvastaisuuksia, ei pahuutta.
Albert
Heikki Kirkisen kommentin, missä hän totesi että tietoista eettistä ajattelua on vain ihmisellä, mutta hänelläkin se pyrkii jäämään pelkäksi henkiseksi harjoitukseksi ilman vakavampaa soveltamista käytäntöön.
Tämä tietoinen eettinen ajattelu on se raja, miksi eläin ei tee "pahaa". Ihminen tekee koska hän tietää tekevänsä.
perustella ihmiselle tappamistaan. Sen samoin kuin ahmojen tai susien joukkotapot ovat pitkän ajan kuluessa kehittynyt sopeutuma, joka ohjaa saalistajan välttämään eloonjäämisen riskejä. Pedot syövät lopulta kaikki tappamansa saaliit jos niitä ei ihmisen toimesta häiritä pois.
Etkö ole nähnyt koiraa, joka on esim. varastanut pihvin lautaselta? Kun isäntä tulee paikalle, koira syöksyy sängyn alle. Miksihän?
Koiralla on tieto hyvästä ja pahasta, ihmisen antama tieto. Aivan niin kuin ihmiselläkin. Koiran tieto rajoittuu joihinkin yksittäistapauksiin, mutta voidaanko silti ihmisen ja eläimen rajaa vetää eettiseen ajatteluun?
ollut kauan ja näkee niistä koska ovat tehneet luvatonta. Reaktio taitaa olla vain vastaus ihmisen muuttuneeseen käytökseen.
Koira livahtaa sängyn alle jo ennen kuin pahantekoa on edes huomattu. Koira siis tietää tehneensä "pahaa". Sillä on "omatunto".
Persoonallisuuspatologioiden hoidosta on tuttua ns. koirakoulu.
L. kun omaatuntoa ei ole pyritään rakentamaan ehdollistumista.
Luulen, että koiran käytöstä voidaan tulkita tuosta näkökulmasta. Sillä on taju siitä, että varastamista seuraa rangaistus. Kyse ei silloin ole omastatunnosta vaan kokemuksen tuomasta ehdollistumisesta. Samaan tapaan kuin Pavlovin koirakokeissa, koira ehdollistuu kellon ääneen, kun sitä soitetaan ennen jokaista tarjottua ateriaa.
Varmaan ihmistenkin käyttäytymistä säätelee ehdollistuminen monessa kohden.
- omatunto on silti jotain muuta. Siihen liittyy moraalisten arvojen pohdintaa ja tiedostusta. Sellaista en usko koiran päässä tapahtuvan.
teon pahuutta pelkää vaan sitä että se saa rangaistuksen. Toistaa teon heti kun epäilee ettei siitä jää kiinni. Kuten koirani. Nyt kun olen töissä se hyvin todennäköisesti käy nukkumassa sänkyni päällä, mutta kun tulen kotiin, se nukkuu omalla paikallaan.
Miten voi selittää kissan käyttäytymistä kun se (hän) tietää tekevänsä pahaa/väärin ja tekee juuri sitä ja vain sitä. Rangaistuksen se (hän) saa aina mutta tuntuu kuin rangaistus olisi kiitos tai palkkio.
En päästä kissaa tai kissoja työhuoneeseeni mutta outo kiinnostus niillä tänne tuntuu olevan; jos ovi jää vähänkin raolleen, 10 sek ja molemmat kissat ovat täällä tekemässä juuri niitä tuhojaan joista olen niitä kieltänyt. Onko kysymyksessä vain huomion herättäminen jota eivät muuten (muka) tarpeeksi saa.
On meillä ollut koiriakin mutta vastaavanlaista käytöstä en ole niissä havainnut.
Eli tietääkö kissa tekevänsä jotain jota se (hän?!??) ei miellä "pahaksi"...?
Pitäisikö kissalle antaa palkinto "pahuudesta", jospa se toimisi paremmin kuin rangaistus. Pikkukissan uhmaa tämä ei enää voi olla, eihän se voi kestää kymmentä vuotta.
Nyt heitän kissan pihalle lumisateeseen, siitä se tykkää. Menköön tekemään kissojen lumienkeleitä...
Onko omatunto varmasti eri asia kuin ehdollistuminen? Ettei vain olisi kyse aste- tai kehityserosta?
Ihminen on opetettu tuntemaan empatiaa ja sairastamaan omaatuntoaan. Ei lapsi tunne huonoa omaatuntoa repiessään kärpäseltä siivet. Vasta opittuaan, että eläin kärsii ja että se ei ole oikein, hän alkaa miettiä koko asiaa.
Mirrit ovat feminiinejä;)) olipa niillä pallit tai ei. Naisen sielu misuilla.
Jos silität haluaa se että puret... jos karjut katsahtaa se sinua halveksien, eikä ota kuuleviin korviinsa ;))
...siihen muita selityksiä tarvita *HYMY*
tai ainahan voit kysyä misulta, selittää varmaan punaisenkin mustaksi jos on tarvis.
*kehrää*
Selitys hyvä!...NOIN JUURI ON!!!
*mouruaa*
...TATTAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!
miu....
...millaisia ovat kissojen lumienkelit;)) ?
jäljet näyttävät että kotona on toimittu juuri kuin epäilinkin.
Liittäisin omaantuntoon kokemuksen minuudesta. L. siitä, että yksilö on tietoinen siitä, että hänellä on olemassa ajatuksia joita muut eivät tiedä. En tiedä onko eläimellä tuota tietoisuutta, epäilen että ei ole.
Omaantuntoon liitty myös häpeän tunne. L. ehdollistumisessa rangaistus tulee ulkoapäin mielikuvatasollakin ja omastatunnosta (yliminästä) puhuttaessa se tulee ihmisen itsensä sisältä, häpeänä.
tuntuu olevan paljon yhteneväisiä piirteitä.
Poikanikaan ei surffaile netin p.saiteilla jos olen kotona...
heh... ja osaa peittää jälkensä tekosistaan,joita on tehnyt silloin kuin olen ollut poissa kotoa, tasan yhtä avuttomasti kuin sinun koirasi.
Onko koirasikin ilme pohjattoman viaton?
Kokeessa simpanssi osasi laittaa ihmisten kuvat omaan läjäänsä ja simpanssien kuvat toiseen. Oman kuvansa hän laittoi aina ihmisten kasaan. Samassa koesarjassa myös osoitettiin, että apina oli tietoinen siitä, mitä toinen apina tiesi ja mitä ei. Jonkinlainen minuus ja tietoisuus persoonastaan apinalla siis on.
> Omaantuntoon liitty myös häpeän tunne. L. ehdollistumisessa rangaistus tulee ulkoapäin mielikuvatasollakin ja omastatunnosta (yliminästä) puhuttaessa se tulee ihmisen itsensä sisältä, häpeänä.
Häpeä ei mielestäni muuta sitä tosiasiaa, että omatunto on opittu. Ihminen vain on sisäistänyt opetuksen paremmin kuin eläin. Mark Twain kuvaa omantunnon olemusta hyvin Hucleberry Finn -romaanissaan, jossa Huck kärsii suunnattomia omantunnontuskia vapauttaessaan orjan, vaikka orjan omistaja ei ollut tehnyt hänelle mitään pahaa.
- omatunnon syntyyn vaikuttaa myös sosiaalistumisen lisäksi ihmisen sisäiset prosessit, tarve torjua esim. oidipaalikonfliktin
aiheuttama narsistinen kolaus, joka on torjuttava jotta kehitys aikuiseksi voisi jatkua normaalisti ja kasvava lapsi voi säilyttää myönteisen käsityksen itsestään.
Tuon syvälle torjutun pettymyksen kontrollomiseksi lapsi kehittää itselleen sisäisen auktoriteetin joka muistuttaa lasta oidipaalisten toiveiden mahdottomuudesta.
Samaan aikaan lapsi ottaa käyttöönsä myös Minäihanteen... suunnan johon haluaa kasvaa.
Kun ei voi ottaa äidin/isän paikka... voi kasvaa ainakin samankaltaiseksi. jne.
huh...taitaa mennä tämä ajatus monen mielestä mystiikan puolelle...
no, jumala tai freud ...samapa tuo;))
*nauraa itselleen*
Olet kaunis kun naurat.
tekee kauniin se, kun voi nauraa itselleen yhdessä toisen kanssa, ja kokea samaan aikaan, olevansa arvostettu höpsönäkin itsenään.
Sinä teet minusta kauniin Joykinen.
se on oleellinen osa koko esitystä.
pahuutta on kaikki minkä ihminen tekee puolustuskyvyttömälle ihmiselle - lasten kaappaajat -hyväksikäyttäjät ovat ihan pohjasakkaa.
Hyvyyttä - niin sitä on vaikeampi eritellä - kai se on sitä, kun ilman taloudellisen hyödyntavoittelun toivossa pidetään huolta vanhuksestamme, alkoholististamme, huumeenkäyttäjästä, isättöstä ja äidittömästä - niin eipä taida meitä kovin montaa olla - laupeudentekijöitä
Jos tuota inhimillistä pahuutta lähestyisi kristillisen etiikan näkökulmasta. Kristillisessä etiikassa on keskeisenä lauselma: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi...
Voisiko lauselman muuttaa pahuutta määriteltäessä:
Vihaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi...
l. Inhimillisessä pahuudessa, itseen kohdistuva viha ja halu tuhota, käännetään niin, että se kohdistuu kaikkeem mikä itseä ympäröi?
kertaa miettinyt tuota samaa raamatun lausetta ja sitä on ollut joskus niin vaikea ymmärttää ja toteuttaa kohdallaan.
Eihän sitä meikäläinenkään aina aploodeja ole ansainnut ja silloin on ollut vaikea rakastaa itseään. Perinteinen kasvatuskin on osaltaan ollut sitä ettei sitä itse saanut olla mitään.
Pedofilit ei kyllä sano tekevänsä pahaa, siinä valossa tuo käänteisteoria ei kyllä oikein istu.
vai sairaalloinen seksuaalisuuden keiroutuma?
Rajankäynti pahuuden ja sairauden välillä on monesti vaikeaa. Psyykkinen sairaus saa ihmisen tekemään mitä käsittämättömämpiä tekoja.
Juridisestikin on olemassa käsite syyntakeettomuus.
Hitleri paha vai sairas vain? Entä oliko niin suuri osa saksalaisista sairaita vai pahoja?
Mielen sairaudet ilmenevät joskus "pahuutena".
Juuri näitä asioita oikeuslaitos joutuu miettimään määrätessään tuomioitaan: pitääkö tuomittu ohjata hoitoon vai rangaistuslaitokseen.
...
Tästä ajatus lähtee helposti kysymään: onko rangaistus pahasta teosta yleensäkään oikein, pitääkö ihminen eristää vai pitäisikö ihminen korjata yhteiskuntakelpoiseksi, pitääkö tyytyä siivoamaan jälkiä sen sijaan että puututtaisiin vian aiheuttajaan. Kysymys on loppujen lopuksi päättäjien ja omista haluistamme luoda meille yhteiskunta, jossa voisimme elää tasapainoista elämää kohdusta hautaan lajitovereistamme välittäen.
pahuutta on, mutta sen määritteleminen ei onnistu menemättä "Henkimaailman" alueelle!
Siihen en lähde näillä palstoilla.
Paha, olematta absoluuttista on pahuutta ja sitä tekevät "Kunnian miehet", kuten voimme todeta esimerkiksi lukiessamme Maarion Puzzin kirjoja.
Hän kertoo gangtereista, jotka voivat antaa psykopaattialaistensa kiduttaa jonkun hengiltä, mutta ovat kotioloissaan vaimonsa tohvelin alla ja rakastavat lämpimästi lapsiaan.
Psyykeltään terve ihminen ei ole absoluuttisesti paha, vaan kaikista löytyy jotain hyvääkin.
Samoin "hyvä",mieleltään terve ihminen voi määrätynlaisissa elämän tilanteissa muuttua julmaksi ja tehdä tekoja, joita ei voi itsekään jälkeenpäin ymmärtää.
Eivät irakilaisessa vankilassa vankeja kiduttaneet amerikkalaissotilaat olleet, eivätkä ole erityisen pahoja, mutta tilanne riistäytyi hallinnasta ja nyt kyllä haluaisin sanoa, että sen sai aikaan Saatana, joka on ainut absoluuttinen paha ja aina lähellä jokaista "hyvääkin" ihmistä, sokaisten ja saaden aikaan ne hirmuteot, joihin ihmisellä on piilotajuiset valmiudet.