En halua provosoida tai tuomita ketään, vaan annan kaikkien kukkien kukkia. Kerron vain omasta, yhdestä yksittäisestä kokemuksestani mitään yleistämättä.
Tutustuin siis 1.5 vuotta sitten bi-naiseen ja rakastuin lähes välittömästi, erittäin syvästi ja kiihkeästi. Siinä vaiheessa en tiennyt hänen seksuaalisesta identiteetistään ja pidin parhaan kykyni mukaan tunteeni omana tietonani.
Hän tietenkin ne kuitenkin vaistosi ja alkoi flirttailla kanssani niin, etten sellaista ollut elämässäni kokenut. Tämä tapahtui työpaikalla. Kerran esimerkiksi hississä hän tuli koko kuuden kerroksen matkan lähemmäksi, lähemmäksi, nosti kätensä hehkuvalle kaulalleni...koko aivotoimintani lakkasi ja kompuroin kömpelösti hissistä ulos. Hänellä sen sijaan ei ollut hätää, hän nautti suunnattomasti tilanteesta, tosin valitettavasti eri tavoin, kuin itse nautin. Hänellä tuntui olevan käsissään mitä hauskin leikki ja hän todella leikkikin! Aina tavatessamme hän teki kaikkensa, että sekoaisin ja kiihottuisin ja onnistui siinä hyvin.
Hän kertoi samalla, kuinka tärkeä hänelle olin, mutta joka toinen päivä hän kuitenkin suhtautui minuun kylmästi kuin jää ja hehkutti suhdettaan avopuolisoonsa (osoittautui, että kotona odotti mies).
En enää ole hänen kanssaan samassa työpaikassa, mutta irroittautuminen ei ole kunnolla onnistunut vieläkään. Hän haluaisi puheidensa mukaan olla ystäväni ja syyllistän itseäni siitä, etten näytä pystyvän siihen.
Onko teillä kokemuksia tällaisesta, olen itse keskellä tätä myllerrystä, enkä enää kykene selvästi näkemään, mitä pitäisi tehdä.
Tutustuin siis 1.5 vuotta sitten bi-naiseen ja rakastuin lähes välittömästi, erittäin syvästi ja kiihkeästi. Siinä vaiheessa en tiennyt hänen seksuaalisesta identiteetistään ja pidin parhaan kykyni mukaan tunteeni omana tietonani.
Hän tietenkin ne kuitenkin vaistosi ja alkoi flirttailla kanssani niin, etten sellaista ollut elämässäni kokenut. Tämä tapahtui työpaikalla. Kerran esimerkiksi hississä hän tuli koko kuuden kerroksen matkan lähemmäksi, lähemmäksi, nosti kätensä hehkuvalle kaulalleni...koko aivotoimintani lakkasi ja kompuroin kömpelösti hissistä ulos. Hänellä sen sijaan ei ollut hätää, hän nautti suunnattomasti tilanteesta, tosin valitettavasti eri tavoin, kuin itse nautin. Hänellä tuntui olevan käsissään mitä hauskin leikki ja hän todella leikkikin! Aina tavatessamme hän teki kaikkensa, että sekoaisin ja kiihottuisin ja onnistui siinä hyvin.
Hän kertoi samalla, kuinka tärkeä hänelle olin, mutta joka toinen päivä hän kuitenkin suhtautui minuun kylmästi kuin jää ja hehkutti suhdettaan avopuolisoonsa (osoittautui, että kotona odotti mies).
En enää ole hänen kanssaan samassa työpaikassa, mutta irroittautuminen ei ole kunnolla onnistunut vieläkään. Hän haluaisi puheidensa mukaan olla ystäväni ja syyllistän itseäni siitä, etten näytä pystyvän siihen.
Onko teillä kokemuksia tällaisesta, olen itse keskellä tätä myllerrystä, enkä enää kykene selvästi näkemään, mitä pitäisi tehdä.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Eipä ole itsellä mitään suoranaisia omakohtaisia kokemuksia bi-naisista. Muilta olen juttuja kuullut ja sivusta asioita seurannut...
Jos nainen on naimisissa miehen kanssa, niin siinähän hän sitten on sen asian kanssa. Eipä siinä monellakaan ole mahdollisuuksia muuhun kuin flirttailuun ja leikinlaskuun, ellei halua erota, pettää tai pitää yhtä aikaa suhdetta mieheen ja naiseen.
Olen joskus ajatellut niin, että miesten kanssa naimisissa olevat bi-naiset haluavat kostaa ahdinkonsa lesboille, jotenkin. He antavat vahingon kiertää. Heidän ongelmansa voi olla se, ettei heille riitä mies - eikä nainen. Ja kaikki saavat kärsiä, niin ihanan kiduttavaa kuin se kärsimys voikin olla.
Kannattaisi varmaan keskittyä omaan elämään. Minä ainakaan en rakentaisi mitään minkään muun varaan, mitä nyt tulee tähän suhteeseen bi-naisen kanssa, josta kerroit. Eipähän sitä kyllä tiedä, naiset ovat arvaamattomia. Jospa tuo toinenkin menettäisi järkensä, kuten sinäkin...
Hiivin ihan varovasti naimisissa olevana bi-naisena kommentoimaan tätä :).
Tarkoititko tuolla kostamisasialla siis nimenomaan bi-naisia, jotka yrittävät "iskeä" lesboja? Vai ajattelitko, että meillä kaikilla on joku ongelma, ettei mikään riitä? Nimittäin ei meillä kaikilla ole mitään "ahdinkoa", vaikka suhteita olisikin oman aviomiehen lisäksi toisiin naisiin (tai naiseen). Eikä tilanne välttämättä tuo kärsimystä kenellekään.
Eiköhän näissä tilanteissa ole enemmänkin kyse henkilöistä eikä sukup.suuntautumisesta, tarkoitan lähinnä sitä, että yhtä hyvin alkuperäisen kirjoittajan tilanne on tuttu esim. monelle heteronaiselle, jonka kanssa varattu mies pelaa peliään.
En tiedä enkä osaa vastata kysymykseesi, kun en ymmärrä noin monimutkaisia juttuja.
Olisi ollut kiva tietää perusteita näille mielipiteille, esmes. vaikka siitä, miten seksuaalinen suuntaus vaikuttaa ihmisen moraaliin.
Kun itse en ole huomannut sen vaikuttavan; yhtä kieroja tyyppejä löytyy heteroista (miehistä ja naisista), bisseistä ja lesboista. Ja kai homoistakin, mutta sattuneesta syystä heihin minulla ei ole ollut ystävyyttä pitemmälle ulottuvaa suhdetta :).
Enhän minä mitään sellaista ole väittänyt.
Sinulla on siis olut oman aviomiehesi lisäksi suhteita naisiin? Eikö seksiin tule aina tunteet mukaan..? Eikö yksi ihminen riitä? Entäpä mustasukkaisuus? Jos on todella rakastunut ja rakastaa yhtä ihmistä, ei siinä muita tarvita. Itse en ikinä haluasi tuota tilannetta..
Suhde naiseen. Ja kyllä, seksiin tulee tunteet mukaan; siksi en harrastakaan sitä kuin aviomieheni kanssa. Minusta "uskollisuus" on yksi avioliiton peruspilareita.
Jos on todella rakastunut ja rakastaa toista ihmistä, siihen ei tarvita seksiä; minulla ei ole tarvetta hypätä sänkyyn naiseni kanssa, mutta se ei tee rakkautta yhtään vähemmäksi.
Eikä se, että en makaa naiseni kanssa, tee minusta heteroa, eikä se, että rakastan naista enemmän kuin miestä, tee minusta lesboa.
Olen siis bi, enkä ole koskaan edes kuvitellut leikkiväni kenenkään tunteilla viettelemällä häntä omaksi huvikseni. En naisia enkä miehiä.
Sinulla on siis avomiehesi lisäksi suhde naiseen jota rakastat mutta jonka kanssa et (rassukka ;) rakastele/saa rakastella..? Rakastat kahta ihmistä? Eikö ole inhottavaa olla suhteessa jonkun kanssa jos kuitenkin kaipaa jotain muuta..? Karu totuushan on, että mies ja nainen ovat todella erilaisia tuossa suhteessa (seksissä)...
Minulla ei ole kokemusta suhteesta, jossa kaipaisin jotain muuta. Molemmista suhteista saan juuri sen, mitä haluankin. Pikemminkin kokisin ahdistavaksi että pitäisi rakastella jotta suhde olisi muiden (sinun?) mielestä "oikea".
Aika rumasti sanottu, että olen rassukka jos en voi tai saa rakastella ihmistä, jota rakastan. Entä jos hänellä on vaikka ruummiillinen vamma?
Etkö sinä pysty rakastamaan kuin yhtä ihmistä kerrallaan? Eikö se rajoita elämää kovasti? Yksikään rakkaus ei ole toiselta pois, koska jokaista rakastaa eri tavalla. Ystävää rakastetaan toisin kuin veljeä, tai aviomiestä tai lapsia.
Elämä ei ole niin mustavalkonen kuin tästä keskusteluetjusta voi kuvitella.'
seuraavaksi voidaankin mennä siihen miten määritellä rakkaus. Oletin että olet naimisissa miehen kanssa ja rakastat aivan samoin jotain naista - tilanne joka tekisi vähintään sekopäiseksi. Muutoin rakkauden ja seksin yhteydestä -parhaimmillaan ne kaksi yhdessä!
Jokainen varmasti määrittelee sen omalla kohdallaan. Siksi sinä et voi määritellä sitä tunnetta, mitä tunnen naisystävääni kohtaan, etkä voi päättää, onko se rakkautta vai et, ja onko siis suhteeni häneen aito tai epäaito, sinun näkökulmastasi.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että se on rakkautta, toisenlaista rakkautta kuin tunnen miestäni kohtaan. En rakasta hänessä niitä samoja asioita kuin miehessäni, mutta se ei tee hänestä tai miehestäni yhtään vähemmän rakastettavaa.
Seksi ja rakkaus.
Seksiä voi harrastaa ilman rakkautta ja rakastaa voi ilman seksiä. Näistä valitsen mieluumin jälkimmäisen jos valita pitää. Jos sinulla on mahdollista yhdistää molemmat, sehän on hienoa. Se ei kuitenkaan anna oikeutta ivata jos kaikille se ei ole mahdollista.
ei ollut ivata...En vaan pysty ymmärtämään. mutta nauti sinä rakkaudesta, kun kerta voit useammankin ihmisen kanssa. Toivottavasti rakastat myös itseäsi sen verran, että uskallat olla oikeasti sitä mitä olet.
...Parhaas mukaan ajatella, että se ihminen oli täysi kusipää eikä halunnut muuta kuin olla ilkeä sulle ja nauttia omalla paskapäisellä tyylillään tilanteesta. Sehän suorastaan pyrki ainoastaan nöyryyttämään sua parhaansa mukaan. Sellaset ihmiset ei pitkälle pääse pyrkimyksissään. Kysynpähän vaan, että kuinka onnellinen se ihminen voi olla elämässään. Jos vaikuttikin hyvinvoivalta ja onnelliselta niin se on pelkkää teatteria. Ketään itsensä kanssa tasapainossa oleva ihminen ei varmasti koe tarvetta moiseen toimintaan. Tsemppiä sulle!! Sä pääset kyllä tollasen säälittävän paskan yli. Sä olit aito. Hän oli kaikkea muuta kuin aito ja hyvä ihminen. Ajateleppa jos polkunne ois kohdanneet siinä määrin, että oisitte päätyneet yhteen!! Luulen että se olisi ollut melkonen kärsimysnäytelmä. Luota muhun. Mä olen noita kusipäitä viereltäni tyrkkinyt mäelle.
sinulla on tilanne.. Näin ensimmäisenä tulisi mieleeni (voin toki olla väärässäkin), ettei tämä kyseinen nainen välttämättä saa tarpeeksi huomiota mieheltään kotona ja näin ollen nauttii siitä kun sinun kanssasi tuntee olevansa haluttu..
Tiedän yhden varatun lepakon, jonka oma tyttöystävä ei paljoakaan häntä huomioi, ja sen hän "kompensoi" flirttailemalla muiden naisten kanssa milloin missäkin. Olen joskus ihmetellyt, että mikä järki koko parisuhteessa on, jos se ei kerran toimi ja täytyy huomioita hakea muualta, mutta sehän ei minulle kuulu.
Tällainen tilanne on kyllä kovin ikävää toisen kannalta (kuten nyt sinun), mutta me naiset olemme tällaisia, vaadimme paljon huomiota ja hellyyttä sekä tunnetta siitä, että meitä halutaan. Joissakin tapauksissa se voi ilmetä muiden kanssa flirttailuna, jos omalta kumppanilta ei huomiota liikene.
Mutta kuten sanoin, tämä tuli ensimmäisenä mieleeni, toki kyse voi sinun tapauksessasi olla jostain muustakin.
Niin varmalta ja itsetietoiselta naisen käytös vaikuttikin niin voisiko kuitenkin olla kyse hänen epävarmuudestaan. Sanoit salanneesi tunteesi. Eiköhän kyse ollut hänen osaltaan ihastumisesta, jonka toivoi olevan molemminpuolista. Ja välttäen laittamasta itseään täysin likoon, hehkutteli avopuolisostaan ja käyttäytyi kylmästi?
Tämä on vain minun arvailua.
Mitä nainen tietää sinun seksuaalisesta identiteetistä?
Luin juttusi ja kauhistuin kuinka se muistuttaa omaani. Kanssani samalla työpaikalla on myös yksi bi-nainen joka kovasti yrittää aina lähennellä minua. Joka vuotiset työpaikan pikkujoulut hirvittää aina etukäteen...työpaikalla varon istumasta hänen viereensä kahvihuoneessa jne. Ei ole kiva kun paikka on täynnä työkavereita ja hänen kätensä lähtee aina etenemään pöydän alla tai jalka. Sitten se pokalla aina kertoo samalla muille juttuja miehestään ja lapsistaan...viimeksi se sanoikin mulle, ettei luovuta ennen kuin on saanut minut. Oon ollu tosi järkyttynyt tilanteesta koska tiedän että kyseiselle ihmiselle seksi on vaan seksiä ja leikkiä, minulle se on jotain aivan muuta. Olenkin sanonut hänelle monta kertaa että jättäisi minut rauhaan, mutta hän vaan hymyilee ja innostuu lisää...Minulle kun seksi on Suuria tunteita ja toisen huomioimista, en voisi kuvitellakkaan koskaan harrastavani seksiä varatun ihmisen kanssa, ja tiedän ettei tostakaan seuraisi muuta kuin pettymyksiä jälkikäteen...
Olen kuitenkin ajatellut etten anna sen ihmisen pilata työpaikan yhteishenkeä enkä myöskään millään tavalla provoisoi häntä. Yritän olla vahvempi kuin hän...tai jotain. Tsemppiä sulle, ei sun kannata syyllisyttä siitä tuntea jos et pysty pitämään siihen yhteyttä. Mä en ainakaan tuntis...=)
Moikka.
Eli joo, tismalleen olis samat kokemukset. Tosin "puitteet" voi hiukan poiketa, mutta... Tää juttu ei saanut alkuansa työpaikalla vaan me on oltu kavereita jo muutama vuosi. Mä olin (ja yhä edelleen) aina pitänyt siitä, siis hänestä, tavalla, jonka mä tiesin, et tilaisuuden tullen olis liikaa, nimenomaan mulle. Niinpä mä aina kielsin todelliset tunteeni ja onnistuin siinä helvetin hyvin.
Kunnes... viime keväänä hän lähetti tekstiviestin, jossa hän ilmaisi halukkuutensa naisten väliseen hmm... läheisyyteen ja sanoipa vielä viestissään, että mietippä tätä, kun uni ei illalla tule, et miksi lähetin tän juuri sulle. No en mä sitä kauaa miettinyt, kun mun ajatukset oli jo jossakin ihan muualla. Sitten kun en samana iltana/yönä vastannut takasin (olin sanaton elämäni ensimmäisen kerran) niin seuraavana aamuna tuli viestiä siihen tyyliin, että mua ei kiinnostais jne. Sitte mulle tuli yhtäkkiä kaikki tarvittavat sanat päähän ja vastasin sille, että mä haluan sitä enemmän ku mitään, pelkkä ajatuskin vie jalat alta.
No, muutama kuukausi eteenpäin, olin hänen luonaan käymässä. Sitten vaan istuttiin sohvalla, keskellä kirkasta päivää, suunniteltiin keittiöremppaa (ennen tätä oli luonnollisesti käyty muutamilla "treffeillä", leffassa ja sillee, no ei vaan, ei sen niin virallista tarttis olla, mutta niin se vaan meni, huvittaaa vaan näin jälkeen päin, ku sitä aattelee...) niin, si se istu jotenkin niin lähellä ja mä sillee sivuttain ja si mä vaan jotenkin suutelin sitä kaulalle ja voin vaikka vannoo, et se ihan kerjäs sitä ja mä halusin sitä ihan pimeesti.
Suutelu jatkui ja istuma-asento vaihtui mukavampaan asentoon... Ja se sai mun sylissä. Kokemus sinällään oli aivan mieletön. Nämä tälläiset hetket toistuivat useaan eri kertaan syksyn aikana. Kerroin hänelle myös aikanaan, että olen toivottoman ihastunut häneen. Ja kerroin myös unelmoivani kokonaisesta yöstä hänen kanssaan (ja ihan koko loppuelämästäkin), vaikka salaa tiesin, etten pystyisi valloittamaan häntä täysin, itselleni.
Kului hetki, jolloin sanoin hänelle, etten ole enää ihastunut. Hän vakavana kysyy, jotta miksen (selvästi nautti tilanteesta), johon minä,että ei voi olla ihastunut, jos on rakastunut. Ja mä en ole ollut koskaan rakastunut, mä en tiedä, miltä se todella tuntuu, mutta sillä hetkellä tunteet heitti niin kärrynpyörää, että... kaikki muu tuntuu niin toisarvoselta, sen oli pakko olla sitä.
Sitte mä sain sen yön. Se oli jotain aivan ihmeellistä. Mä en oo varmaan koskaan ollu niin lähellä ketään, ku sillon. Jäljestä päin mua itketti ihan hirveesti, (mä en itke juuri koskaan, oon niin rationaalinen tyyppi ku vaan voi olla, mutta...) mua itketti se, et mä ajattelin, ettei se yö koskaan toistuis ja se et mä en koskaan vois saada häntä omax. Eihän ketään voi omistaa, mutta sen verran omax, ku voi... Ja hän siihen sitten sanoi, että ei aio koskaan hylätä mua, et sitä on mulle tehty tässä elämässä jo ihan tarpeex. Kysyin häneltä myös, et mitä mä oon sulle,olinko yx kokemus vaan ja hän sanoi, että et, Sä oot Sä, mitähän sekin sitten ikinä tarkoitti...
Hänelläkin on mies ja ollaan onnellisia elämämme loppuun saakka jne. Ei sillä, mullakin on mies, mutta ei olla niin onnellisia ja mulla on ihan omaa elämääki ja se sopii meille molemmille ja jotenkin mun ja mun siipan välinen tilanne on hyvin... kuinka sen nyt sanois; tapahtumaherkkä tai jotain. Erona tässä on se, et mä olin valmis heittään kaiken muun pois, ja kun tässä nyt n. 2 sekuntia itseäni tutkiskelen niin huomaan, että olen siihen valmis vieläkin, jos vain...
Ja yhä edelleen, kun se koskettaa mua, ihan ohimennen tai me suudellaan, osa musta ihan kuin kuolis pois, sydän jäätyy pikku hiljaa, mikä oliski hyvä niin tulis toi järki paremmin esiin. Oon hänelle kyllä maininnut, että mä en ehkä kauaa pysty jatkaan tällee,kun mä haluan enemmän. Kun oon sen kans, tuntuu hyvälle ja samalla sattuu niin jumalattomasti, voiko tällästä tunnetta oikeesti ollakaan??!! Sen mielestä tässä ei oo mitään sen kummempaa, ollaan vaan ku ollaan ja that's it. Hän on myös sanonut, et mä oon aina niin sata mukana ja se ei si oo hyvä. Osaiski olla niin välinpitämätön ku eräskin niin ei kai tässä sitte mitään hätää olis.
Tää koko juttu on tosi tuore, tapahtuma on kaiken aikaa päällänsä. Taitaa olla vähä tyhmää kysyä Sulta samaa, et mitä pitäis tehdä, ku en kans kerta kaikkiaan pysty enää näkemään selvästi. Olikohan tästä mun jutusta mitään apua Sulle...tuskin.
Kiitos viestistäsi ja kiitos kaikille muillekin, jotka jaksavat vastata!
Mielestäni yksi vaikeimmista asioista ihmissuhteissa on se, että välitetään toisesta eritavoin ja tarvitaan erilainen määrä rakkautta, hellyyttä ja seksuaalisuutta. Niin usein kuulee siitä, että toinen on täysin tyytyväinen ja toinen kärsii, kuten sinäkin.
On hirvittävää kitumista olla tilanteessa, missä itsekin olet. Toinen elää vain siinä hetkessä, itse toivoisi enemmän. Tiedän miltä tuntuu, kun toinen sanoo, että eletään vain tässä ja nyt ja lähtee sen jälkeen kotiin miehensä kainaloon. Siinä jos missä järki lähtee herkemmältä. On niin helppoa olla se, joka rakastaa tai tarvitsee vähemmän ja sanoa toiselle, että älä mieti turhia, ollaan vain hetki kerrallaan yhdessä ajattelematta mitään, mutta toinen kärsii.
Mutta se on oikeesti niin että bisset leikkii mielellään ja sitten kun sanoo niille siitä ne sanoo ettei pidä paikkaansa ja plaa plaa.
Muistan kerran itelänikin sattui bi nainen joka halusi vikitellä ja olla mulle joku päiväuni ja pakkomielle. Kiehnäsi ja vihjaili ja mä annoin sen uskoo että olen siihen toivottomasti ihastunut ja toi lääppiminen oli just sitä mitä sekin harrasti ja aina väliin puhui miehestään ja kuinka ei ikinä voisi pettää sitä.
Ja todellakin firman juhlissa hän sitten sanoi että voitaisiin pitää "hiukan hauskaa kahdestaan"ja mä sanoin että sopii todella hyvin ja sovittiin treffit kopiointihuoneseen(orginellia) ja katsoin kun se viiletti sinne omahyväinen ilme naamallaan ja mä menin sanomaan meidän pomolle että Jossulla(nimi muutettu) on sulle jotain näytettävää kopsuhuoneessa.
Mä en pidä bisseistä en siksi miten samanlaisia kuin miehet ne on, luulevat että lupa on kaikkeen ja leikkihän se vaan on.
ja tämä keskusteluketju on juuri täällä & juuri sen vuoksi että kaiken_varalta_bi_tiätsä -senssiosastolla ei keskustella
- siellä pyritään siihen, mikä johtaa näihin keskusteluihin.
...niin pikkujouluissa vuosi sitten tapasin yhden naisen..ja parempi että juttu loppuisi tähän mut ei niin,, hän osoitti mielenkiintoa minuun ja ennenkuin huomasinkaan olin häneen ihastunut ja keskustelimme asiasta ja hän kertoi myös tunteusta minua kohtaan, kunnes tajusin että hänellä oli avo mies..mutta ennen kun sen minulle kertoi niin antoi minun ihastua itseensä... omien sanojensa mukaan hän olisi ollut valmis jättään tämän miehen mutta kun just nyt ei voi kun mies oli ollut työ tapaturmassa jne... ja sanoi että malta odottaa niin ...mutta ei se muuttunut miksikään.. päinvastoin paheni, sain tietää siitä naisesta että se tykkää harrastaa kaikkea sellaista mikä ei minun elämänkuvaani kuulu.. sanotaanko että ennemmin otan kirkkolaiva lehden vastaan kun lähden moiselle polulle..
On se kummaa,kun ei osata ajoissa sanoa EI ja annetaan vaan tilanteen kehittyä.Tai tosiaan tullaan kesken kaiken katumapäälle eikä uskalleta sanoa mitään.Yleensä joskus ainakin vastapuolella kuraa housuissa vaan.Siinä jotain kokeilunhalua oman itsensä suhteen.Ja miksei toisenkin.Mullakin aikoinaan työssä tilanne,jossa itse tein tuttavuutta henkilöön jota en koskaan olisi kuvitellut olevan tippaakaan kiinnostunut.Yllätyksekseni ja suoraan kysyen kiinnostuksesta oli kiinnostunut.Mutta oli kaikessa mukana useista varmisteluista huolimatta.Vielä parin erimielisyystilanteenkin jälkeen halusi jatkaa.Mutta siihen se jäi "ystävyyteen".Halusiko kokeilla vaan vai oliko sydämmessään mukana!Toista kertaa en varmasti siihen lankee ja tiedän missä spelinaisen raja kulkee.
Olen minäkin saanut siipeeni bisseltä, joka salaa petti minua miesten kanssa.
Nyt varmistan aina että nainen on aito lesbo ennenkuin suostun edes ystäväksi. Sen verran vei luottamusta. Jos ihminen pystyy sumuttamaan rakkaudessa eikä osaa päättää ja pettää jatkuvasti niin miten luotettava tällainen ihminen on ystävänäkään.....niinpä.
Olisi mukavaa, jos ihmisiä ei kuitenkaan yleistettäisi. Tästä hommasta saa nyt sen kuvan, että joka ainoa lesbo on uskollinen, ja vain bisset juoksevat ja pelaavat moneen suuntaan samaan aikaan. Eiköhän se ole kuitenkin niin, että pettäjiä on joka lajikkeessa, ja kysymys on ihmisen omasta luonteesta, moraalista ja asenteesta!
Lähes koko tämä ketju on täynnänsä ihmisiä jotka omasta tyhmyydestään syyttävät toista osapuolta. Aivan sama mikä on suuntautuneisuus niin näitä tapauksia riittää. Aivan kuin ei itsellä olisi mitään vastuuta mistään.
Järjen voi viedä niin hetero, lesbo, bisse kuin homokin jos antaa viedä. Ei muka itseltä vaadita mitään tilannearvioita.
Avo- ja avioerot johtuu juuri tuosta ihmeellisestä "ton vika"- asenteesta. Ja taas mua on niiiiin loukattu että..
En syytä muita mutta en myöskään itseäni siitä, että kykenen rakastumaan syvästi. Jos itse pystyt järkeviin tilannearvioihin silloin, kun kuvittelet olevasi rakastunut, niin et taida olla. Järki on järkeä ja rakkaus tunnetta ja viettimaailmaa, siellä eivät loogiset tilannearviot toimi.
Viestistäni ja viimeistään nimimerkistäni lienee helppo päätellä, etten ole syyttämässä ketään tilanteestani. Kerroin vain, miltä tuntuu. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vedättäjiä luonnollisesti löytyy kaikista ryhmistä, itselleni tämä rankka tilanne syntyi bi-naisen kanssa.
Niinhän se varmaankin on, että olemme erilaisia.
Mikään ei ainakaan minun elämässäni todista sitä ettenkö olisi ollut myös "järjettömästi" rakastunut vaikka samaan aikaan olen pystynyt käyttämäään myös järkeäni.
Oleellista kai olisi yrittää oppia jotain elämästä silti menemättä toiseen ääripäähän eli yleistämään vaikkapa suuntauksen mukaan, sitä muuten tehdään täällä kovinkin paljon.
Ihminen voi myös tahtoa. Tahtoa rakastaa, tahtoa ymmärtää, tahtoa hillitä halujaan, tahtoa ajatella järjellisesti myös kaaoksen keskellä, tahtoa opetella riitelemään rakentavasti, tahtoa huolehtia lapsistaan, tahtoa lopettaa tupakoinnin, tahtoa lopettaa liiallinen alkoholinkäyttö, tahtoa laihduttaa.......
.
Olet oikeassa ja kehittymishaluisena luin jokaisen sanasi tarkkaan. Olen pahoillani edellisen viestini kärkkäistä sanoista, tottakai voi olla syvästi rakastunut, vaikka edes hitunen järkeä ja kontrollia olisikin mukana. Itselläni vain ei ole tainnut aina olla ja tässä kohdassa todella haluankin kehittyä.
Paljon tuomitaan toisia erilaisin perustein ja näillä areenoilla erityisesti seksuaalisen suuntautumisen perusteella. En omasta puolestani senkään vuoksi halua kritisoida ketään em. perustein, että koen meissä kaikissa olevan kaikkea tilanteesta riipuen. Lempeimmän ja herkimmänkin yksilön sisältä saattaa kuormittavassa tilanteessa nousta esiin tarve kiusaamiseen tai toisen nöyryyttämiseen, seksuaalisesta identiteetistä riippumatta. Se, kuinka näitä viheliäisempiä viettejään toiseen purkaa vai jättääkö aikeensa toteuttamatta riippuu mielestäni henkisestä kehityksestä ja siitä, kuinka hyvin kykenee tiukassa tilanteessa itsensä hallitsemaan.
Summa summarum olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että ihminen voi myös tahtoa. Tahtoa vaikkapa kehittyä itsensä ja tunteensa paremmin hallitsevaksi yksilöksi, kuten itse tahdon.
..olen minäkin joskus tullut pahemman kerran sumutetuksi.
Menetin sydämeni, järkeni..ihan kaikki bisselle joka loppupeleissä halusi vain vähän leikkiä.
Bisset bissenä ja lepakot sitten erikseen, ei noista yhdistelmistä tule kuin särkyneitä sydämiä.
Sanokaa mun sanoneen....valitettavasti.
Ollutta ja mennyttä, onneksi virheistä voi oppia!
sentään tätä polemiikkia! Onko ihminen vastuussa muiden tunteista? Onko ihminen vastuussa muiden tekemisistä, valinnoista, ajatuksista? Ei ole. Jos ottaa huollettavia; lapsia, eläimiä jne. niin ihminen on vastuussa, mutta aikuinen ihminen ei ole vastuussa toisesta aikuisesta missään määrin. Minun onneni on omissa käsissäni, enkä voi syyttää ketään muuta siitä jos minulle käy huonosti ellei oteta huomioon raiskauksia, yllättävää väkivaltaa tms. Maailma on täynnä itseään etsiviä ihmisiä ja kaikki vain janoavat sitä samaa...rakkautta. Mutta ellei ole ensin löytänyt itseään ja sitä omaa todellista sisintään ja oppinut todella rakastamaan itseään, tajunnut että se koti ja se olennainen on itsessä, että ihminen on rakkaus. Sitä ennen elämä on enemmän tai vähemmän harhailua.
Menkää itsenne ja kuulostelkaa keitä te todella olette, mitä haluatte, toivotte ja millaiset tarpeet teillä on? Oikea rakkaus löytyy vain tuota kautta, vaikkakin monen mutkan ja kenties ihmissuhteenkin kautta.
tahi ee.
Leekitellä ee pitäs ihmisen toesellaan.
Joellae ku se männöö koko ikä tuossa ihtesä rakastamisessa ja ommiin tarpeehesa selekottelussa,
suun ja persiin kansa tiliä tehhessä. Ja siinä kyyvissä ollessaan sitä ee paljo sivuille vilikuilla, kanssamatkustajjiin hyvinvoennista piitata.
Pakkoko se on toohuun ruveta, jos ee vielä itekää tiijä mittee on ja tullooko siitä tolokkua.
Voes aenae vinkkilöetä antoo, että en ihan tääspäesten kirjoessa tunne kulukevaen, jos kerta siltä itestäkkii tuntuu. Oelpa tuota sitteen kuinka avara ihminen omasta mielestään jonka tahtojaan. Reelu pel, heti alakuusa, kaekenmerkkisillä.
Jos tuo oli minulle suunnattu viesti niin vastaampa että tiedän tasan tarkkaan mikä olen ja mitä haluan, ja se minulla on.
Kerroin vain oman mielipiteeni ja kokemukseni bissetyttösestä, kun kerran niistä taas oli puhe.
Minun järkeni ja mielenrauhani ja kaiken minulta vie eräs nainen, jonka suuntautumisesta en ole varma. Mutta se katse ja se jokin, mikä ihme se on joka saa minut hänestä yhä uudelleen sekaisin??
Minäkin olen joutunut bi-seikkailijattaren verkkoon. Hän teki kaikkensa, että sai silloisen
lesbosuhteeni rikottua.En pettänyt naistani hänen
kanssaan!! Tämä bi-pimu sai kuitenkin härnättyä
naisestani todella mustiksen ja lopun jo arvaatkin
4 vuotta kestänyt parisuhde on päättynyt.
Nyt tämä bi-misu on jatkuvasti kimpussani. Eikä
muuten kiinosta mua pätkääkään.
Vanha "lepakkotäti" 55v on varoittanut minua bi-naisista sanomalla ettei niistä ole kuin surua
ja murhetta!
No lopettakaa nyt hyvät ihmiset jo tuo höpöttäminen.
Ei voi tajuta miten homot ja lesbot huutelevat aina sen suvaitsevuuden perään, mutta, anteeksi vaan, kaikista pelottavan rasistisimmat henkilöt löytyvät kuitenkin juuri heistä. Miten voisitte koskaan kuvitella saavanne mitään hyvää aikaiseksi kun syyttelette heteroja tai biseksuaaleja joka asiasta?
Milloin täällä on tähtäimen takana heterot ja milloin biseksuaalit. Ja annas olla, aina kun näistä kritisoi niin puhutaan sitten tekopyhästi "itsensä kehityksestä" ja "neuvojen vastaanottamisesta".
Miksi sitten ette koskaan kehitä itseänne siten että voisitte ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan ja kehittää todellakin itseänne siihen suuntaan että näkisitte reilusti oman napanne yli ja voisitte, hei nyt tulee tärkeää asiaa lukekaa se ajatuksella: Voisitte asettua toisen ihmisen asemaan?
Tämä on rakentavaa kritiikkiä eikä mitään tai kenenkään syyttelyä (sori muuten tuo, kun tuli vahingossa Ritun tekstin perään tämä teksti. Tämä ei ollut tarkoitettu suoraan Ritulle!)
Mutta jos sanoo hyvällä, niin viesti ei siltikään mene kaikilla perille vaan aletaan väittelemään siitä kuinka pahoja "ne muut" ihmiset ovat.
Ja uskokaa vain pois. Minä tiedän että tällä kommentillani saan joko tämän viestin pois tältä palstalta, tai sitten kukaan ei ota kuuleviin korviinkaan mitä yritän sanoa (joka muuten on sama homma kuin se kuuluisa "itsensä kehitys")
Täällä paistaa myös useasti jokin tekopyhyys seksin suhteen, sillä omasta seksuaalisuudesta ja haluista halutaan aina vaieta ja kaikkien mielestä vain heterot ja biseksuaalit harrastavat pervoiluja.
Sori vaan niille jotka ovat pettyneet bi naisiin, mutta koittakaa nyt jo hyvät ihmiset tajuta ettei se yksi miestään pettävä idiootti ole koko maailma. Meitä on täällä monta ja aivan varmasti on sellaisiakin bi naisia jotka seurustelevat koko loppuelämänsä rakastamansa naisen kanssa. Niin, mutta joo. Tuostakin te vedätte heti sen johtopäätöksen että sen naisen täytyy olla sitten lesbo. Että kiitos vaan kun ette taaskaan jaksaneet mitään ajatusta siihen käyttää.
Lepakoissa jos missä löytyy suvaitsevaisuutta, minä olen kokenut se jopa hämmästyttävänä (positiivisesti)
Mutta se että jos lepakko sanoo ei bisselle, on siihen ihan muut syyt kuin suvaitsevaisuus.
Ihan turhaa on mesota että "Ei voi tajuta miten homot ja lesbot huutelevat aina sen suvaitsevuuden perään, mutta, anteeksi vaan, kaikista pelottavan rasistisimmat henkilöt löytyvät kuitenkin juuri heistä!"
Onko se meidän vika jos bisset on omalta osaltaan vieneet luottamuksen mahdollisuuden? Leikkineet, loukanneet, pettäneet ja nauraneet vain perään kun sydän murenee pieniksi paloiksi heidän jalkojensa juureen!
Mulla ei ole mitään muuta kuin huonoja kokemuksia bisseistä, en minä muuten olisikaan näin negatiivisella kannalla.
Jokainen olkoon mitä on, mutta kai huonojen kokemusten vuoksi saa olla hieman itsesuojeluvaistoa? En aio puolustaa mitään minkä tiedän vain petokseksi ja valheeksi.
Bisset on ystävänä ihan jees, mutta seurustelukumppanina mahdoton. Näin olen minä asian kokenut.
täällä vaahtoat.. Itse määrittelen itseni bi-seksuaaliksi,enkä tosiaan aikoisi pettää tyttöystävääni (mikäli sellainen kaunis ihme joskus eteeni sattuisi)..!! Perää puheissasi silti on, itse varon kokemattomia bi-tyttöjä..
homo tai lesbo ETTEI saa syyttää,kritisoida? Kuka sanoo että on pakko suvaita kaikki vain siksi että on erilainen? Mä olen kyllästynyt siihen että bisset huutaa että lesbot ei suvaitse heitä ja kaikkien pitäisi suvaita lesbot. Kun suurin osa lesboista tietää että bisseistä tulee ongelmia niin kyllä siitä on hyvä sanoa. Ja mitä tuohon tulee että huudetaan hyväksyntää mutta itse ei hväksytä mitään on tyypillistä bisse/heteropuhetta jotka odottavat että meitä saa potkia mutta jos sanotaan väärä sanan jostain ni ollaan tiukkapipoisia. Joten kun et näköjään tiedä että lesbot elää eri elämää kuin sinä bissenä niin älä tule huutelemaan että kenen syy on mikäkin. Ihmisiä mekin ollaan ja kun huomaa että on ongelma sitä valittaa. ja jos se ongelma on bisse se on silloin bisse. Tarviiko sun ottaa se niin itseesi? Miten se sananlasku siitä koirasta menikään....
..parempi niin...
edelleen, että olen eri mieltä.. Bi-seksuaalisuudessa saattaa joskus olla kysymys vielä oman itsensä etsimisestä. Mutta jos bi-tyttö rakastuu naiseen niin se on menoa..Ainakin tämä tytön kohdalla ;) Ja tunteita bi-naisilla on samalla tavalla kuin muillakin. Eri asia on sitten kokeilunhaluiset bimbot..
kyse olikin siitä että lesbot ei saa valittaa huonoista kokemuksistaan bisseihin kun heti sanotaan ettei suvaita. Mä en mitenkään tuomitse bissejä mutta en todellakaan alkaisi suhteeseen heidän kanssaan ja siitähän tässä oli kyse.
Ja se mitä sun kokeilunhaluisiin ja itsensä etsiviin bisseihin tulee niin moni bisse on sanonut että vain bisse ymmärtää bisseä, joten miksei tämä itseään etsivä bisse sitten etsi niitä eikä lesboja? Ja edelleen mä olen sitä mieltä että kyllä vaikka on lesbo saa sanoa mielipiteensä muista.
ne etsiikin... Vai onko mielestäsi kovin yleistä kokematon bi ja lesbo? ja miksi lesbojen tarvitsee tuollaiseen ryhtyä. Itse rakastuisin mielelläni kokeneeseen, naiselliseen lesboon.. ;) Ei bi:T välttämättä sen paremmin ymmärrä toisiaan, ainakaan ne kokemattomat. Ei ymmärrä vält. itseäänkään...
t. Paljon kokenut ;)
Missä sanoin ettei saisi syyttää bissejä tai heteroita jos sellaiseen on aihetta, tai missä sanoin että "pitää pakolla" olla suvaitsevainen? Sanoin näin:
"Ei voi tajuta miten homot ja lesbot huutelevat aina sen suvaitsevuuden perään, mutta, anteeksi vaan, kaikista pelottavan rasistisimmat henkilöt löytyvät kuitenkin juuri heistä. Miten voisitte koskaan kuvitella saavanne mitään hyvää aikaiseksi kun syyttelette heteroja tai biseksuaaleja joka asiasta?"
Tällä tarkoitin sitä yleistämistä eli stereotypiointia mitä kuulee toisten suusta. Te ette näytä vieläkään tajuavan edes sitä asiaa että teidän ja minunkin oikeutemme on ansaittu vain ja ainoastaan sillä että valtaa pitävät heterot ovat ymmärtäneet että homot ja lesbot ovat myös ihmisiä yksilöinä, eivät joitain muottiin valettuja "lesboja tai homoja". Sitä ymmärtämistä kutsutaan suvaitsevaisuudeksi. Tämän ymmärryksen vuoksi homoseksuaalisuus otettiin pois sairauskuvauksistakin jo muutama vuosikymmen sitten.
Jos ymmärtäisit vihdoinkin sen perimmäisen ajatuksen mikä suvaitsevaisuudessa on takana niin hyvä olisi. Te pidätte tavallisia heteroita ja biseksuaaleja kuin jonain kansana joka ei koskaan voi olla muunlainen kuin se "paha ja viettelevä pirullinen biseksuaali." Ette taida tajuta että esimerkiksi natsi-idiooteilla on juuri samanlainen ajatusmaailma. Heille kaikki heistä poikkeavat ovat pelkkää karjaa ja ala-arvoisia, stereotyypiltään pelkkää lantaa. He eivät voi käsittää että siinä lannassa olisi toisistaan erottuvia yksilöitä.
Tässä on kyse juuri siitä "suvaitsevaisuudesta", mitä te viljelette, mutta joka ei koskaan voi johtaa mihinkään rakentavaan. Te teette todellakin seksuaalisuuntautuneisuudesta kuin jonkun rotuerottelun, kun taas yleensä "normaalit" ihmiset (homot, lesbot, bisset, heterot jne.) hyväksyvät toisensa "ihmisinä". Ei siis homoihin, lesboihin, eikä myöskään biseksuaaleihin kategorioituina.
Ja kuulkaapas nyt, kumpi henkilö olikaan parempi ihminen, se bisse joka vietteli lesbon pikkujouluissa kopiohuoneeseen, vai se lesbo joka antoi hänet ilmi erittäin törkeällä ja ilkeällä tavalla firman johtajalle? Yksi ainoa idiootti bisse joka oli aiemmin loukannut häntä, sai hänet loukkaamaan jotain toista koko tapaukseen kuulumatonta ihmistä. Kysynpä vaan, että luuletko että tällainen "oikeudenmukaisuus" toisi mitään tulosta missään keskusteluissa lesbojen ja homojen oikeuksista?
Tuolla tekopyhällä "itsensä kehittämisellä" tarkoitin taas sitä usein kuultua lausetta jolla kritiikkiin vastataan jotta kuulostettaisiin viisaalta ja ymmärtäväiseltä ihmiseltä. Että kiitos kritiikistä, että suvaitaan nyt sitten ja yritetään ymmärtää toista osapuolta nimenomaan kehittämällä itseään johonkin parempaan ja pistämällä neuvot korvan taakse. Mutta kuitenkin, missään se itsensä kehittäminen ei näy, vaan aina sieltä pursuaa esille se, sanoisinko jopa, viha muita erilaisia kohtaan. Tällaisessa tilanteessa ei osata asettua toisen asemaan ja se kyllä valitettavasti näkyy joidenkin halventavana suhtautumisena heteroita ja bissejä kohtaan.
Aiheestahan aina saa valittaa, ja kuten lopussa sanoinkin, että sori vaan niille jotka ovat pettyneet bi naisiin, mutta että tajuaisitte myös sen, että ei se yksi idootti, miestään pettävä bi nainen ole kaikki maailman bi naiset. Joka niin luulee on täysin omien ennakkoluulojensa sokaisema. Ja joka luulee vieläpä niin, että se johtuu pelkästään siitä että henkilö on bi, niin... ...voi voi, sitä en voi kuin sääliä ja rukoilla että silmät avautuisivat tai että katsetta siirrettäisiin edes hiukan omaa napaa kauemmaksi.
Sanon nyt vielä lopuksi: vaikka tuossa yleistinkin paljon, niin en todellakaan tarkoita niillä yleistyksillä kaikkia homoja ja lesboja. Minulla on hyvinä ystävinä sekä lesboja että homoja, kuten myös heteroita ja bissejäkin. Jokaisella heillä on rikkaat mielipiteet ja erilaiset maailmankuvat. Joten toivotaan että käsitit nyt siten, etten minä tyypitä kaikkia lesboja ja homoja samaan kastiin suvaitsemattomien kanssa. Ei todellakaan, siitä ei tässä ole kyse. Enkä tahdo tästä lopultakaan mitään sotaa väittelyineen jolloin meidän kummankin mielipiteet jäisivät vain tyhjänä ilmaan roikkumaan, vaan toivon että voisimme ammentaa kummankin maailmankuvasta ne hyvät ainekset ja ominaisuudet joilla kehittää itseämme siihen suuntaan että voisimme todellakin joskus ymmärtää toisiamme ja erilaisia maailmojamme.
sanomassakaan että kaikki maailman bisset, vaan juuri se että monilla lesboilla on ilkeitä kokemuksia bisseistä, ja se ei sulje pois sitä että on huonoja kokemuksia toisista lesboistakin.
Se on vain fakta että sata varma tulee ongelmia kun alkaa suhteeseen bissen kanssa.
Ei siinä ole sillä mitään tekemistä sen kanssa että pidetään heteroita ja bissejä omana kansanaan kuin natsit ja halutaan eroon niistä, vaan puhtaast kokemus on sen monelle selväksi tehnyt että suhteessa bissen kanssa tulee ongelmia joillaisia ei tulisi toisen lesbon kanssa. Se on ihan yleinen tieto ja mä en jaksa ymmärtää miksi kun sanoo että ei kande alkaa bissen kanssa suhteeseen bisseillä alkaa hirvee puolustuspuhe. Jos puhutaan todellisesta elämästä niin kuinka moni lesbo alkaisi suhteeseen bissen kanssa? Ei kauheen moni, se on fakta, ei mitään ollaan kaikki yhtä suurta perhettä ideologiaa. Ihminen oppii että tuli polttaa ja samoin ihminen oppii kantapään kautta monia asioita, ja yksi on se että bissen kanssa tulee aina ongelmia ja se ongelma on yleensä mies.
JOten voidaan mun puolesta lopettaakkin tämä ajatuksen vaihto ettei saaa yleistää, koska se on niin helppo sanoa asioita ja olla muka näkemättä miten siellä alhaalla eletään, mutta mä ja uskallan väittää että aika hiton moni muukin lesbon mielipide on että bisset=ongelmia.
Ei se ole mollaamista ei syrjintää, se on fakta jonka elämä on opettanut.
..näin...
bi-naiset on tuollaisia, niin minä en sitten halua olla mikään bi-nainen.
Minusta tuntuu, että jos minulla olisi yhtä aikaa se tyttöystävä ja aviomies, olisin onneton. Eli lienee parasta, ettei haaveeni toteudu (koskaan tai mainakaan muutamaan vuoteen). Mutta kukaan ei voi ottaa minulta pois minun unelmiani ja niistä saan voimia elää tätä elämääni.
..en millään muotoa voi käsittää taikka sulattaa kuviota että ollaan tyyliin kihloissa miehen kanssa ja seukataan naisen kanssa..Mitä seurustelua se semmonen on? Toinen toisiaan loukataan!
Ja vielä vähemmän tajuan naista joka lähtee tuommoseen soppaan ehdoin tahdoin.
Huh huh sanon minä!
Suhde on AINA kahden kauppa, oli se sitten millainen hyvänsä. Toisen naisen kanssa oleminen on ihan yhtä lailla pettämistä kuin miehenkin kanssa. Joillakin naisilla taitaa yhä olla se kummallinen käsitys että toisen naisen kanssa oleminen ei ole "oikea suhde". Hyvin typerää ja loukkaavaa, eikä totta.
ei mahdu minunkaan ymmärrykseen sellaiset suhteet. kerran kävi minullekin niin, että kirjoittelin mukavanoloisen tytön kanssa, joka sitten, jo jonkin aikaa kirjoiteltuamme, kysäisi ohimennen että eihän sinua haittaa että mulla on mies, hän ei tulisi mukaan tapaamisiimme...huh. olisi senkin voinut sanoa jo heti ekassa viestissä etten olisi tuhlannut aikaani...ja pettymys oli tietenkin suuri!
Missä on määritelty, että suhde on AINA kahden kauppa? Liittoja on erilaisia ja nykyään niin muodikas "avoin avioliitto" ei ole mikään nykypäivän keksintö.
Todellisuudessa hyvin harvoin mikään liitto säilyy 50 vuotta yksiavioisena. Toiset päätyvät pettämään = toimimaan toisen selän takana, toisissa liitoissa taas sukupuolinen uskollisuus ei ole "se juttu" eli sukupuolikumppaneita voi olla muitakin, toisen "luvalla".
asiaa kukka. Tuohon ei ole mitään lisättävää.
sopia aina sen kanssa jonka kanssa on määrittelemättömässä suhteessa? Eli tässä tapauksessa selkeesti nainen ei ollut puhunut tai antanut vinkkiä miehestään joten katson että se on vedätystä. Ei siinä ole mitään vikaa jos sanoo että etsii avoimeen suhteeseen jossa on myös mies, kumppania. Mutta että siitä mainitaan sivulauseessa ajan kuluessa on paskamaista.
..todeta omasta puolestani että eikö se ole bisseille se oma palstakin olemassa?
Nyt osuit kyllä naulan kantaan! ;o)
Ehkä en ilmaissut itseäni kyllin selvästi. Minulla ei ole aikomustakaan olla suhteessa kahteen eri ihmiseen kanssa samanaikaisesti. Tilanteeni on se, mikä on, enkä voi edes tietää varmuudella, olenko bi vai lesbo vai mikä. Enkä voi edes ottaa siitä selvää. Jatkan nykyistä elämääni kuten tähänkin asti, vaikka olo tuntuu tyhjältä. Olen valinnut tämän tien yli 20 vuotta sitten ja moni asia on sinä aikana muuttunut. Käsittääkseni aika monelle lesbolle identiteetti on selvinnyt vasta varttuneemmalla iällä. Joskus toivon, ettei nämä "moraaliin" liittyvät asiat olisi niin tärkeitä minulle - aika monelle ne eivät ole. Lusikkani siis pysyy pois sopasta, en tiedä todellisista taipumuksistani, mutta haaveeni sentään saan pitää.
Mulle on paskan hailee kuka touhuaa mitäkin omissa suhteissaan.
Mutta minä "määrittelen" sen mikä mulle ja musta on normaalia, ja se on että suhde on AINA kahden kauppa. Ihan sama mitä maailman sivu on tehty ja mitä ei.
Mulle on normaalia vain sataprosenttisen yksiavioinen ja uskollinen suhde. Sen annan toiselle ja odotan toiselta samaa itseäni kohtaan.
Onneksi vielä löytyy sellaisiakin naisia jotka ajattelevat samoin!
Taas on leimahtanut perinteinen bi/lesbo-sota, ja pahoitetaan ihmisten mieliä. Tuntuu olevan ikuinen väärinkäsitysten aihe. Jokaisen pitäisi saada olla niinkuin on. Miksei voisi vain vaihtaa ajatuksia rauhallisesti? Hyväksyä se, että ollaan erilaisia, ja että omaksi rakkaaksi jokainen haluaa hyväksyä sellaisen, jota itse arvostaa. Jos vain saa hänet. Ja kaikesta tästä voi kirjoittaa, samaten kuin on hyväksi valottaa asioita muiltakin näkökannoilta, kiivailematta. Harvasta asiasta on vain yksi oikea näkemys.
Täällä kirjoitat sinä ja moni muu bi kauniisti, voin kuvitella, miten riitely haavoittaa sellaisia, jotka hakevat muuta kuin pelkkiä seksielämyksiä. "Elämysmatkailijat" nostattavat rähinöitä ja loukkaantuneet lesbot iskevät takaisin. Siinä sitä taas ollaan. Pää pystyyn, meillä kaikilla on omat "taipumuksemme" ja sillä siisti :).
"Joskus toivon, ettei nämä "moraaliin" liittyvät asiat olisi niin tärkeitä minulle - aika monelle ne eivät ole. Lusikkani siis pysyy pois sopasta, en tiedä todellisista taipumuksistani, mutta haaveeni sentään saan pitää."
Mikä on oikeata moraalia? Onko kieltäymyksessä, itsensä kieltämisessä, myös jotakin arvokasta? Onko se kuin uhri, kenelle, puolisolle, rakkauden alttarilla uhrattu, oman onnen kustannuksella? Onko ihmisellä velvollisuuksia myös itseään kohtaan? Voiko ihminen armahtaa itse itsensä ja antaa itselleen luvan olla mitä on, tai edes ottaa selvää itsestään. Aiotko unohtaa ja haudata osan itsestäsi ja jäädä haaveilemaan? Riittääkö sinulle unelmamaailma? Tekeekö se sinut onnelliseksi?
Nämä olivat vain kysymyksiä. Minulla ei ole yhtään vastausta. Ne ovat sinulla.
olla tekemässä. Enkä tiedä riittääkö. Tiedän aina vaan vähemmän... Ja jotain tuntuu muuttuvan koko ajan. Tiedän myös, että nyt ei ole minun hetkeni. Toivottavasti joskus on. Joku selvyys.
kerran saanut omat kokemukseni bisseistä ja enempää en halua, itseäni oksettaa ajatuskin että vastaisuudessa samanlaista tapahtuisi... valehteli ja kieroili niin kauan kunnes tiesi minun menettäneen hänelle sydämmensä. tapauksesta on aikaa mutta tämä kyseinen nainen kuin väkisin roikkuu minussa soittelee ja viestittelee tasaisin väliajoin.. minua se ei kiinnosta enään ollenkaan..kai hän yrittää härnätä uudelleen?? ja sitten ihmettelee että miksi en voi lähteä hänenkanssaan vaikka kahville tai johonkin. niin ei voisi vähempää kiinnostaa, hyi helvetti!!
Kyllä kuulostaa niin tutulta että!