Mitä liiketalouden ammattikorkeakouluja pidetään ns. huonoina kun hyvinä pidetään Metropoliaa ja Haagaheliaa? Onko Lahti yksi sellainen jota pidetään huonona?
Huonot liiketalouden amk:t?
liikemunatalous
2094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Talouselämä-lehden mukaan kolme parasta ammattikorkeakoulua Suomessa olivat Mikkelin ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Laurea. Kriteereinä oli monenlaista, muun muassa sijoittuminen tutkinnon suorittamisen jälkeen, opiskelijoiden tyytyväisyys ja opintojen sujuvuus. Lahti oli tuossa tutkimuksessa 9. sijalla (25:stä ammattikorkeakoulusta).
Ei tuo tutkimus ole tietenkään jumalan sanaa, mutta ehkä se jotain viitteitä antaa.
Niin, no työhön sijoittuminen on parasta Laureassa. Sen tutkimuksen kriteereinä oli sijoittumisen lisäksi myös mm. kustannustehokkuus. Siinä ei pärjänneet esim. Metropolia tai Haaga-Helia, joilla on kalliit kiinteistökulut Helsingissä. Jokainen voi tykönään pohtia, mitä merkitystä hakijan kannalta tuollaisella tutkimuksella on ja millä kriteereillä mitattuna ja kenen kannalta katsottuna Mikkelin ja Jyväskylän amk:t on parempia kuin Haaga-Helia ja Metropolia. Toki koulutuksen rahoittajan eli valtion kannalta on tärkeää sekin, että on kustannustehokasta ja silti uudet, hyvät tilat. Eli onhan se siinä mielessä ihan hyvä tutkimus, että sekin asia otettiin huomioon. Opiskelijan kannalta ratkaisevinta on töihin sijoittuminen. Se vaikuttaa eniten tulevaan uraan, ettei jää työttömäksi.
Ei Lahden amk ainakaan opiskelijan kannalta mikään huono ole. Vaikka Lahti on työttömyysaluetta niin siihen nähden Lamkista pääsee töihin ihmeen hyvin.
Joopa, Lahden ammattikorkeakoululla on sinänsä hyvä maine. Mutta maine ei kerro todellisuudesta sitä eikä tätä, ehkä kuitenkin siitä miten opiskelijat ovat opiskelun siellä kokeneet.
Minusta tuntuu, että riippuu useimmiten ihan itsestä, mitä opiskelusta saa irti. Ei erot eri koulujen välillä todellisuudessa ole mitenkään tolkuttomat.
up up up. kiinnostaa, paskaahan on puhuttu ja paljon Helsingin lähettyvillä olevista paikoista
Kajaani, ainakin näin opiskelijan näkökulmasta. Itse opiskelin Kajaanissa ja kavereita oli monissa muissa paikoissa liiketaloutta opiskelemassa. Kadun kyllä kovasti, että Kajaaniin jäin. Osa opettajista kamalan hankalia ja ainakin meidän ryhmässä opettajat sallivat, kun yhtä ryhmäläistä kiusattiin. Opetus kuulosti olevan muissa paikoissa paljon laadukkaampaa ja uran kannalta hyödyllisempää.
Haha! Kertoo taas melko paljon amiksesta korkeakouluna, kiusaamista ja yms. paskaa.
Noniin, tulihan se yliopistolainenkin sieltä taas tänne kiusaamaan, eli osastaan sitä kiusata yliopistoissakin, ihan akateemisesti.
Kannattaa kiertää kaukaa kaikki sellaiset paikat, missä kiusataan. Opetuksen tason kanssa on vähän niin että yhdelle sopii toinen tapa opiskella ja toiselle toinen tapa, eikä yhtä ainoaa hyvää ole. Parasta on yleensä tarpeeksi iso oppilaitos, missä on vara valita.
Metropolia, Haaga-Helia ja Laurea ovat hyviä jos kriteerinä on työllistyminen. Eduksi on sijainti työpaikkojen lähellä. Kun pääsee mukaan työelämään jo opiskeluaikana, niin monella on työpaikka kun valmistuu. Tällaisena aikana se on monelle tärkeä kriteeri.
Lahdestakin työllistyy aika hyvin, koska pk-seudulle pääsee helposti junalla töihin. Lahden etu on että se kuuluu FUAS-liittoutumaan, eli LAMK:in opiskelijana kursseja saa ottaa myös HAMK:ista ja Laureasta.
"Parasta on yleensä tarpeeksi iso oppilaitos, missä on vara valita."
Ei välttämättä. Tosin oma opiskelukokeumus yliopistosta ja jo joidenkin vuosien takaa. Opiskelin pienellä ainelaitoksella, jolloin opettajat ja professorit todella tunsivat opiskelijat opetus oli tämän ansiosta erittäin tasokasta, eli ryhmät olivat pieniä, ja tehtävistä sai yleensä muunkinlaista palautetta kuin pelkän arvosanan.
Ja yleisesti: kun puhutte opetuksen laadusta, kannattaisi yrittää aina määrittää, mitä sillä tarkoitatte -- muuten väitteillä hyvästä tai huonosta opetuksesta ei ole pohjaa. Aiheesta oli juuri kirjoitus Helsingin Sanomissa. Tosin tämäkin yliopistomaailmaan liittyen, mutta pätee yhtä lailla myös amk-kontekstissa:
Opiskelijat eivät osaa arvioida opetuksen laatua
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1427433635283
Disclaimerina tiedoksi, että toimin amk:ssa kielten ja viestinnän opettajana, ja seurailen toisinaan tätä palstaa opettajan näkövinkkelistä.
Opettajan näkökulmasta suuruusintoilu ja keskittäminen näkyy lähinnä sillä tavalla, että opiskelijaryhmät kasvavat, jolloin yksittäisen opiskelijan huomiointi on vaikeaa. Toki näin kielen ja viestinnän opettajan kohdalla ongelmana on sekin, että opiskelijoihin törmää yleensä vain parin hassun kurssin puitteissa. Ammattiaineiden opettajat kohtaavat opiskelijoita toki useammin ja oppivat näin ollen varmasti tuntemaan opiskelijat hieman paremmin. Joka tapauksessa, jos opiskelijoita ei opi tuntemaan, niin valitettavasti asia on usein niin, että vain muutama paras ja aktiivisin per ryhmä jää opettajan mieleen.
Suuresta on se hyöty, että opiskelija voi valita opettajansa ja opetuksen toteutustavan. Kaikki eivät opi samalla tavalla. Ei ole aina kyse opetuksen tasosta tai onko opettaja hyvä tai huono.
Oletko austerism1 aivan pedagogisesti pätevä opettaja? Jos olet, niin ymämrrät varmasti mistä on kyse.
Olen pedagogisesti pätevä.
Toki on erilaisia tapoja oppia ja myös osoittaa oppimistaan. Joka tapauksessa, on ongelma, jos opettaja ei opi tuntemaan opiskelijoita.
Kerropas miten koko oppilaitoksen opiskelijamäärä, tai yhteistyö muiden oppilalitosten kanssa kuten esim. FUAS, miten ne on yhteydessä yhden opetusryhmän kokoon?
Eihän koko oppilaitoksen opiskelijamäärä vaikuta yhtään mitään siihen että minkä kokoisissa ryhmissä opetusta toteutetaan. Sekä isoissa että pienissä oppillaitoksissa voidaan muodostaa sekä isoja että pieniä opetusryhmiä.
Koko oppilaitoksen tasolla ei tietenkään ole välttämättä järkevä tarkastella asiaa, koska opiskelijamäärältä isossa amk:ssa voi olla pieniäkin laitoksia (esim. eri taiteenalojen laitokset) -- tosin viime vuosina näitä on lakkautettu. Mutta jos nyt kuitenkin katsot ketjun otsikkoa, niin tässä ketjussa on kyse nimenomaan ammattikorkeakoulujen liiketalouden laitoksista. Liiketalouden laitokset ovat opiskelijamääriltä yleensä laitoksista niitä isoimpia sosterkan ja tekniikan rinnalla.
Laitoksen opiskelijamäärä vaikuttaa opettaja-opiskelijasuhteeseen, koska ei päätoimisia tuntiopettajia eikä etenkään lehtoreita ja yliopettajia ihan noin vain taiota lisää. Opetusryhmien koossa tämä näkyy suoraan -- ryhmäkoot kasvavat, eikä mitään uusia ryhmiä perusteta ihan noin vain, kuten tunnut luulevan. Tai jos lisäryhmä perustetaan, niin päätoimisia opettajia saati sitten lehtoreita ei todellakaan palkata lisää, vaan tarvittaessa käytetään pitkin hampain määräaikaisia osa-aikaisia tuntiopettajia, mikä taas tuo mukanaan omat ongelmansa. Yleensä pt. tuntiopettajien ja lehtoreiden opetukset sovitaan edellisen lukuvuoden lopulla -- siis sovitaan opetusresurssit seuraavalle lukuvuodelle (tässäkin tosin pt. tuntiopettajat saattavat olla altavastaajia, ja heille sovitaan tunnit vain lukukaudeksi kerrallaan). Jos sitten huomataan tarve lisäryhmälle, on määräaikainen osa-aikainen opettaja usein ainoa vaihtoehto -- ellei nyt sitten sattumalta jonkun pt. tuntiopettajan tai lehtorin resursseihin vielä sattumalta sovi lisää opetusta.
Osa-aikaisen määräaikaisen opettajan työhön liittyy sitten monia ongelmia. Esim. määräaikaisella osa-aikaisella opettajalla ei ole välttämättä pääsyä edes oppilaitoksen perusjärjestelmiin. Tällöin opetusta tukevia töitä on hankala hoitaa, ja tämä vaikuttaa tietysti suoraan myös opetukseen. Osa-aikaiselle maksetaan (hieman tessistä) riippuen yleensä vain opetettavista tunneista ja jonkin verran tuntien valmistelusta, ja toisaalta jos/kun osa-aikaisella opettajalla ei ole varmuutta työsuhteensa jatkosta, ei tilanne oikein motivoi kehittämään omaa opetusta. Miksi siihen käyttäisi aikaa, kun ei moisesta makseta eikä edes työn jatkuminen ole varmaa?
Toimin aikanaan pitkään osa-aikaisena opettajana, joten tunnen hyvin tilanteen ja siihen liittyvät ongelmat. Päätoimisella tuntiopettajalla ja etenkin virassa olevalla lehtorilla tai yliopettajalla on sitten paljon paremmat mahdollisuudet ja motivaatio alkaa kehittää omaa opetustaan kuin osa-aikaisella tuntiopettajalla.
Ymmärrät nyt ehkä, ettei "uuden ryhmän" perustaminen ja sen resursointi joko jo toimivalle pt. tuntiopettajalle/lehtorille ole välttämättä mikään läpihuutojuttu, tai ettei määräaikaisen osa-aikaisen tuntiopettajan ottaminen ole aina kelpo ratkaisu.
Ryhmäkoosta ja ryhmien perustamisesta vielä huomio. Liian pieniä ryhmiä ei välttämättä edes anneta perustaa -- liian pieniä siis hallinnon näkökulmasta. Toisin sanoen ennemmin tehdään isoja ryhmiä, jonka kanssa opettaja sitten tekee parhaansa kuin että isot ryhmät jaettaisiin ja annettaisiin esim. kahdelle eri opettajalle tai että sama opettaja opettaisi kahta pienempää ryhmää.
FUAS ja vastaavat eivät ehkä hirveästi vaikuta tähän asiaan. Riippuu mm. siitä, onko kurssin opiskelijamäärässä jo alusta asti esim. varattu tietty määrä paikoista yhteistyöoppilaitosten opiskelijoille.
Ei FUAS:in kaltaisessa yhteistyössä tarvitse varata paikkoja yhteistyöoppilaitosten opiskelijoille. Ideahan on, että opiskelijoita tulee aina myös yhteistyöopppilaitoksista. Paikat tulijoille saadaan siitä, että myös osa omista opiskelijoista lähtee aina opiskelemaan yhteistyöoppilaitoksiin. Näin paikkoja vapautuu tulijoille. On erittäin hyvä systeemi opiskelijan kannalta, koska tuo tosi paljon joustoa opiskeluun.
Iso perusryhmä voidaan jakaa pienryhmiin. Taitava opettaja pyörittää samalla kertaa useaa pienryhmää ja kyllä vaan tuntuu että jotkut parhaat tyypit aina muistaa ja tuntee nimeltä kaikki opiskelijansa vaikka niillä on varmaan satoja opiskelijoita. Se on useimmiten se opettajan asenne, joka ratkaisee. Jotkut selväti ei oo yhtään kiinnostuneita muusta kuin palkastaan, eli heittävät vaan tuntinsa ja häipyvät, etteivät vaan vahingossa teksisi jotain, josta heille ei erikseen makseta, ja toiset taas on kiinnostuneita opiskelijoistakin ja pitävät kunnia-asianaan että kaikki oppivat. Toiset niinku pistäytyy paikalla tuntityönä ja toiset ovat töissä koko 40 tuntia viikossa ja kk-palkalla.
"Ei FUAS:in kaltaisessa yhteistyössä tarvitse varata paikkoja yhteistyöoppilaitosten opiskelijoille. Ideahan on, että opiskelijoita tulee aina myös yhteistyöopppilaitoksista."
Kurssien opiskelijamäärät rajataan yleensä -- onneksi edes jollain tavalla. Mutta en tiedä, missä määrin FUASin sisällä opiskelijat liikkuvat. Hyvä kai sitten jos liikkuvat.
"Iso perusryhmä voidaan jakaa pienryhmiin."
Ja näin on usein pakko tehdäkin. Yksittäisen opiskelijan kohdalla tämä tosin tarkoittaa sitten sitä, että kurssin lähituntien määrä esim. puolittuu.
"Jotkut selväti ei oo yhtään kiinnostuneita muusta kuin palkastaan, eli heittävät vaan tuntinsa ja häipyvät, etteivät vaan vahingossa teksisi jotain, josta heille ei erikseen makseta"
Eikä ylimääräistä pidäkään tehdä, jos ei makseta. Ymmärrät varmasti siinä vaiheessa, kun itse siirryt työelämään ja olet tehnyt töitä muutaman vuoden. Jonkin aikaa ylimääräistä voi ja viitsii tehdä, mutta ennen pitkää alkaa takuulla ärsyttää, jos ei lisätyöstä saa palkkaa.
"Toiset niinku pistäytyy paikalla tuntityönä ja toiset ovat töissä koko 40 tuntia viikossa ja kk-palkalla."
Niin, ja yllä jo kirjoitin, millaisia ongelmia tuntiopettajuuteen liittyy.
Ei pienryhmiin jakaminen tarkoita opiskelijan lähituntien kannalta välttämättä yhtään mitään. Isoa ryhmää varten saa lisäresurssia.
Ryhmät tapaavat toisiaan ja opiskelevat myös ilman opettajaa, tekevät opimistehtäviä. Opiskelijan työtunteina mitattu työmäärä on sama. Opettaja antaa ohjausta ryhmille ja tarvittaessa yksilöilllekin erikseen. Luennot pidetään kootusti kaikkien ryhmien kanssa isossa salissa tai verkossa sovittuna aikana, jos halutaan olla online. Kun vetää luenot kerralla, säästyy aikaa ja jää resurssia ohjaukseen. Opettaja myös tallentaa luennnot verkkoon, jotta opiskelija voi palata niihin myöhemmin. Luentojen kertaaminen parantaa oppimista huomattavasti. Tallenteiden tekeminen onnistuu Power Pintilal ja on helppoa, joskin vie aikaa, joten edellyttää että on lehtorin vetämä kurssi. Ei tuntiopettajat yleensä vaivaudu, laskevat vain tuntejaan ja valittavat.
Valitse sellainen oppilaitos, jossa opetuksen hoitaa vakituinen henkilökunta ja jossa on vain vähän tuntiopettajia.
aina tää yks ja sama fuksi tulee huutelee. koht on sun eka vuos mennyt jo. Enkä nyt hirveästi leijuis sillä, että käy kolmena päivän viitenä tuntina koulussa...
Olisikohan silläkin merkitystä, että onko nuorisopuolelta suoraan tuleva vai 20 vuotta jo työelämässä ollut ja muutokoulutukseen tai YAMK-koulutukseen osallistuva?
Hain nyt uuden suuntauksen takia (haluan laajentaa ammattiosaamistani) ja jos pääsen sisään, opiskelen suuren osan verkon kautta ja työn ohessa. Tietysti osa-ajatuksena, että jos joskus taas työttömyys iskee, niin olisi jo valmiina uusia taitoja ja laajempi osaaminen.
Niin Jyväskylään hain. Yritin vertailua Tampereen ja Laurean välillä, mutta en oikeastaan löytänyt mitään varteenotettavaa, joka olisi kertonut jonkun vaihtoehdon olevan parempi.
Tampereen ammattikorkeakouluun liiketalouteen suomen vaikein päästä. Monimuotoon vielä vaikeampi
hamkissa asuu mielisairaus
Miten on Oulun laita? Olenko tehnyt suuren virheen, että hain OAMK.iin liiketaloutta opiskelemaan vai onko se ihan ok juttu?