Sinä iltana en tuntenut enää paljoa. Halusin sanoa hyvästit, lähteä ja aloittaa uuden elämän. Tiesin, en enää koskaan saisi sinua takaisi. En sinä ihmisenä, jona sinut tunsin, kun rakastuin ja luovutin sydämeni ensi kertaa toisen käsiin. Halusin vain koota ajatukseni terveellä tavalla kokoon. Olit vienyt minulta ensin järjen, sitten sydämen ja lopulta haaveenikin. Olit oikeastaan varastanut haaveni, joita olin luonut ja kasvattanut jo ennen sinua. Sinä omaksuit ne minulta, hoivasit ja hellit niitä, annoit lisäsi, kannoit sitä yhdessä kanssani.
Vuosi sitten hajonnut unelmani painoi minua kauan. Rikoit sen, rikoit minut. Saat pitää sen, toteuttaa sen, elää sen. Itsenäsi, minuna. Itse en enää usko siihen, en sinuun tai yhteiseen tulevaisuuteen. En kaipaa enää itkujani, jotka kuluttivat poskiani joka yö viimeisten yhteisten vuosiemme ajan. Vai olivatko ne edes yhteisiä? Missä olikaan mielesi, toisinaan myös kehosi? Kun minä itkin kotona yhteisessä vuoteessamme turvautuen yhteiseen unelmaan, jonka olin pannut alulle ja yhdessä kasvatettu.
Sinä iltana tiesin olevani vapaa haaveilemaan, luomaan uuden unelman. Sinä et olisi enää osa sitä, vain muisto entisestä.
Vuosi sitten hajonnut unelmani painoi minua kauan. Rikoit sen, rikoit minut. Saat pitää sen, toteuttaa sen, elää sen. Itsenäsi, minuna. Itse en enää usko siihen, en sinuun tai yhteiseen tulevaisuuteen. En kaipaa enää itkujani, jotka kuluttivat poskiani joka yö viimeisten yhteisten vuosiemme ajan. Vai olivatko ne edes yhteisiä? Missä olikaan mielesi, toisinaan myös kehosi? Kun minä itkin kotona yhteisessä vuoteessamme turvautuen yhteiseen unelmaan, jonka olin pannut alulle ja yhdessä kasvatettu.
Sinä iltana tiesin olevani vapaa haaveilemaan, luomaan uuden unelman. Sinä et olisi enää osa sitä, vain muisto entisestä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienosti kirjoitettu, siinä oli tunnetta mukana.