Uskovaisia Unkarissa?

Siionin Lähetyslehden toimittaja Paavo Viljanen oli tunnettu Unkariharrastuksestaan.
Nuorena teologian opiskelijana hän oli opiskellut teologiaa
Pe´cs Erzse´bet-kira´lyne´ -yliopistossa Sopronissa Unkarissa lukuvuonna 1931 –
1932.164 Opiskeluaikanaan unkarin kielen oppinut Viljanen piti myöhemmin yhteyttä
Suomessa opiskelleisiin unkarilaisiin teologeihin. Syksyllä 1938 hän tapasi
Suomeen stipendiaatiksi tulleen pastori Be´la Csepregin. Csepregi oli tullut tutustumaan
Suomen herätysliikkeisiin ja etsimään vastauksia henkilökohtaista uskoa
koskeviin kysymyksiinsä. Vieraillessaan Kuhmalahdella hiljaisella viikolla 1939
Csepregi tunnusti syntinsä Viljaselle, joka saarnasi ne hänelle lestadiolaiseen tapaan
anteeksi. Hän kertoi sitten löydöstään muutamille muille unkarilaisille stipendiaateille.
Nämä löysivät myös ”hengellisen kodin” vanhoillislestadiolaisuudesta.
Sodan uhkan vuoksi unkarilaiset stipendiaatit joutuivat lähtemään Suomesta
marraskuussa 1939. Heidän palattuaan kotimaahansa lestadiolaiskristillisyys levisi
heidän mukanaan Unkariin.
Ilmoita


Unkarin vanhoillislestadiolaisuus näkyi myöhemmin myös Siionin Lä-
hetyslehdessä, jonka kirjoituksissa Unkaria ja unkarilaisten uskonystävien kohtaloa
sivuttiin vuosina 1946 – 1949 viisi kertaa.
Huhtikuussa 1947 Siionin Lähetyslehti julkaisi osia Be´la Csepregiltä
Budapestista tulleesta kirjeestä, jossa hän kertoi olleensa kolme kuukautta sotavankeudessa.
Lisäksi hän kertoi monista taloudellisista ja muista vaikeuksista,
joiden keskellä hän ystävineen työskenteli. Myöhemmin kesällä lehdessä kerrottiin
Csepregin saapuvan kesän aikana Ruotsiin tutustumaan sikäläisiin kansanopistooloihin.
Hänen todettiin samalla osallistuvan Kalixin suuriin seuroihin ja aikovan
vierailla myös Suomessa.

Marraskuun 1947 Siionin Lähetyslehdessä julkaistiin
Csepregin elokuussa 1947 Tuuloksen kirkossa pitämä saarna. Hän oli puhunut
”tottumisen vaarasta” ja kertonut eläneensä sodan kauheimmat kuukaudet Budapestin
valloituksen aikoihin ja itsekin tottuneensa sodan kauheuksiin.
Kesällä 1949 Siionin Lähetyslehti julkaisi unkarilaisen pastori Gyula
Lupt`akin kesäkuussa 1949 Ylitornion nuorten päivillä pitämän puheen. Puheessaan
Lupt`ak kertoi nähneensä vankeja. Hän tiesi lankonsa kokemuksesta, miltä
tuntui, kun vanki neljän vuoden sotavankeuden jälkeen sai palata kotiinsa.
1 VASTAUS:
Eikö enää ole vl:iä Unkarissa. Kristus uskovaisia siellä on paljonkin
+Lisää kommentti
"" Eikö enää ole vl:iä Unkarissa. Kristus uskovaisia siellä on paljonkin ""

Tuo on totta ! Vanhoillisia enää muutama kymmen, mutta varsinaisia kristittyjä uskovaisia kymmeniä tuhansia.
Ilmoita
1940-luvun lopulla Siionin Lähetyslehdessä kirjoiteltiin pakanalähetyksestä vilkkaasti.
Pastori Reino Kallio ja hänen vaimonsa Signe Kallio olivat tehneet 1940-
luvun lopulla Kiinassa yrityksen pakanalähetystyön käynnistämiseksi. Kallioiden
yritys kariutui kuitenkin Kiinan sotatilanteen vuoksi. Tämän vuoksi pakanalähetyksestä
kirjoittelu väheni 1950-luvulla. Vuonna 1950 lehdessä oli kaksi Sveitsissä
Kirkkojen maailmanneuvoston stipendiaattina olleen pastori Lauri Mustakallion
hartauskirjoitusta, joissa hän käsitteli lähetystyötä ja myös pakanalähetystyö-
tä.

Tammikuussa 1950 Lauri Mustakallio kirjoitti Zürichista Sveitsistä.
Hän totesi kirjoituksessaan jokaisen kristityn olevan lähetyssaarnaaja. Yksi oli
sellainen omassa kodissaan, toinen kyläkuntansa keskuudessa ja kolmas oli lähetetty
saarnaamaan evankeliumia pakanoille. Edelleen hän kyseli: ”Mikähän meissä
synnyttäisi sellaisen rakkauden pimeydessä vaeltavia veljiämme kohtaan, että
luopuisimme omasta elämästämme heidän hyväksensä?” Huhtikuussa 1950
Mustakallio pohti Rooman-matkaansa liittyneitä kokemuksia. Hän muisteli, miten
Herran seurakunta oli ensimmäisestä helluntaipäivästä alkaen elänyt maan
päällä eri kansojen keskuudessa. Joskus oli kristillisyyden tuli hulmahtanut täyteen
liekkiin ja jälleen riutunut. Hän totesi, kuinka tätä kaikkea katsellessa sydän
hätääntyneenä kysyi: miksi? Miksi ei kristillisyys voinut voittaa koko maailmaa,
levitä niin suurella voimalla, että kaikki kansat kääntyisivät Herran puoleen?
3 VASTAUSTA:
Suomen ja Unkarin luterilaisten kirkkojen välisen opiskelijavaihdon
vaikutuksesta alkoi myös vanhoillislestadiolainen kristillisyys levitä Unkarissa.
Tämä nähtiin Unkarissa suurena Jumalan lahjana. Teologivaihdon vaikuttamana
alkaneet herätykset pysyivät siellä luonteeltaan kirkollisina. Unkarista ja siellä
vaikuttaneiden vanhoillislestadiolaisten vaiheista kirjoitettiin Siionin Lähetyslehdessä
1950-luvun alkupuolella seitsemän kertaa.

Helmikuussa 1950 unkarilainen kirkkoherra Gyula Lupt`ak kirjoitti
jäähyväiskirjeen palattuaan kotimaahansa. Kirjeessään hän kertoi menevänsä mielellään kotiin, vaikka oli viihtynyt erittäin hyvin rakkaassa Suomessa. Edelleen
hän kertoi löytäneensä täältä suomalaisen kristillisyyden olemuksen, paremmin
sanoen: kristillisyyden olemuksen. Hän totesi syntien anteeksiantamuksen evankeliumin ja Jumalan rauhan olleen kallein lahja, jonka hän täältä löysi ja joka hänen
oli nyt vietävä kotiin siellä ahdistuksessa oleville. Toimittaja Paavo Viljanen
kertoi keväällä 1951 julkaistussa kirjoituksessaan, kuinka rakkaat unkarilaisveljet
olivat jatkuvasti yhteydessä häneen. Hän kertoi saaneensa Be´la Csepregilta tämän
toimittaman lehden ”Elo viz” (Elävä vesi). Viljanen kertoi edelleen heillä olleen
runsaasti seuroja sekä Budapestissa että muuallakin Unkarissa. Monet olivat saaneet
”parannuksen armon”. Hän pyysi muistamaan heitä esirukouksin.

Joulukuun 1952 Siionin Lähetyslehti sisälsi kirjoituksen, joka oli otsikoitu ”Tervehdys
Unkarista”. Tervehdys oli osoitettu lääninrovasti O. H. Jussilalle. Se oli päivätty
31.8.1952 ja sen allekirjoittajina olivat muiden muassa Be´la Csepregi, J`anos
Kajos ja Ferenz Sre´ter. Tervehdyksessä kerrottiin, että he olivat pitämässä suuria
seuroja Nagytaresassa J`anos Györin seurakunnassa. Kesällä 1954 toimittaja
Viljanen kertoi olleensa unkarilaisen piispan kanssa suomalaisissa suurissa suviseuroissa. Seuroissa oli ollut liikutuksia. Heimoveli oli katsellut niitä ihmeissään.
Kun Viljanen oli kysynyt mitä hän niistä sanoi, hän oli vastannut: ”Kun Jumala
puhuu, mitäpä siinä saarnaa tarvittiin.”
Unkarissa on 368 rauhanyhdistystä. Suurimmassa, Budapestin RY:ssä jäseniä on noin 2500. Muut aika lailla pienempiä. Lestain kok.määrä Unkarissa noin 45000 jäsentä. Yleinen tunnettuus silti hyvin suurta erittäinkin Budapestissa.
Transylvaania kirjoitti:
Unkarissa on 368 rauhanyhdistystä. Suurimmassa, Budapestin RY:ssä jäseniä on noin 2500. Muut aika lailla pienempiä. Lestain kok.määrä Unkarissa noin 45000 jäsentä. Yleinen tunnettuus silti hyvin suurta erittäinkin Budapestissa.
Tuossa taitaa olla virheellistä tietoa.
+Lisää kommentti
""" Unkarissa on 368 rauhanyhdistystä. """

Ei ole ainakaan SRK:n kirjoissa.
5 VASTAUSTA:
Sillanpääläistä haaraa ovat.
Totta. SRK-uoman työ on pahasti kesken. Jos kysyy keskiverto-budapestilaiselta oletko vanhoillinen, hän ei ehkä edes ymmärrä kysymystä... ainakaan lestahellareiden uumoilemalla tavalla.
Tarkennusta kirjoitti:
Sillanpääläistä haaraa ovat.
Taitavat olla mieluummin Suomesta sammunutta elämänsanalaista haaraa.
epäilenpä kirjoitti:
Taitavat olla mieluummin Suomesta sammunutta elämänsanalaista haaraa.
Mutta tuollaisia ihmismääriä (elämänsanalaisia tai muita) ei toki ole muuttanut Suomesta Unkariin.

Ei siellä tuhansittain Sillanpääläisiäkään voi olla. Sillanpäähän oli Porin seudulla pappina, sellainen etäinen ja itsevarma tyyppi, joka sitten eksyi ja on päässyt lestadiolaisuuden historiaan nimikkoeriseurallaan. Suomessa sillanpääläisiä lienee joitakin kymmeniä... tai jos kymmenen; siinäkin saattaa olla kymmenen liikaa.
He ovatkin levinneet Unkariin ja harjoittaneet lestahellareille ominaista lisääntymistä. Ja, kas: Muutamasta kymmenestä lestahellarista tuli parissa vuodessa 45000. Lisäntymistahtia on kiitelty myös päivämiehessä. Sillanpää rules!
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Uskovaisia Unkarissa?

Siionin Lähetyslehden toimittaja Paavo Viljanen oli tunnettu Unkariharrastuksestaan.
Nuorena teologian opiskelijana hän oli opiskellut teologiaa
Pe´cs Erzse´bet-kira´lyne´ -yliopistossa Sopronissa Unkarissa lukuvuonna 1931 –
1932.164 Opiskeluaikanaan unkarin kielen oppinut Viljanen piti myöhemmin yhteyttä
Suomessa opiskelleisiin unkarilaisiin teologeihin. Syksyllä 1938 hän tapasi
Suomeen stipendiaatiksi tulleen pastori Be´la Csepregin. Csepregi oli tullut tutustumaan
Suomen herätysliikkeisiin ja etsimään vastauksia henkilökohtaista uskoa
koskeviin kysymyksiinsä. Vieraillessaan Kuhmalahdella hiljaisella viikolla 1939
Csepregi tunnusti syntinsä Viljaselle, joka saarnasi ne hänelle lestadiolaiseen tapaan
anteeksi. Hän kertoi sitten löydöstään muutamille muille unkarilaisille stipendiaateille.
Nämä löysivät myös ”hengellisen kodin” vanhoillislestadiolaisuudesta.
Sodan uhkan vuoksi unkarilaiset stipendiaatit joutuivat lähtemään Suomesta
marraskuussa 1939. Heidän palattuaan kotimaahansa lestadiolaiskristillisyys levisi
heidän mukanaan Unkariin.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta