Kuka asuu missäkin ja kuka kussakin. Itse asun omistusasunnossa kerrostalon neljännessä kerroksessa ja talossa ei ole hissiä. Joskus tullut mieleen, että pitäisikö muuttaa pohjakerrokseen tai hissitaloon. Vielä ei ole ollut ongelmia, koska olen vetreä ja kunto on hyvä.
Mutta parinkymmenen vuoden kuluttua voi tilanne olla toinen ja fysiikka ei kestä enää portaitten nousemista.
Kannataako tuon takia ottaa stressiä vai luottaako siihen, että kyllä aikanaan kotihoito tuottaa palvelut kotiin asti yksin asujalle.
Mikä sinulla on tilanne ja oletko ajatellut tuollaisia asioita tulevaisuuden kannalta?
Mutta parinkymmenen vuoden kuluttua voi tilanne olla toinen ja fysiikka ei kestä enää portaitten nousemista.
Kannataako tuon takia ottaa stressiä vai luottaako siihen, että kyllä aikanaan kotihoito tuottaa palvelut kotiin asti yksin asujalle.
Mikä sinulla on tilanne ja oletko ajatellut tuollaisia asioita tulevaisuuden kannalta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen asunut lähes koko aikuisen ikäni yksikerroksisessa rivitalossa, ensin vuokralla, sitten omistusasunnossa. Tämä kaksio on ihan hyvä paikka asua. Rollaattorilla pääsee sisälle, jos on tarvis. Rupesin ajattelemaan näitä asioita, kun entisen asuntoni osti mies, jonka isä oli rullatuolissa loppuikänsä ja hän halusi esteettömän asunnon. Joitakuita tuttaviani olen neuvonut, etteivät iäkkäämpänä ostaisi asuntoa, jossa pitää kulkea portaissa.
Jos mietit mitä kahdenkymmenen vuoden päästä tarvitset, et ole tämän palstan ikäluokkaa!
Kaksikerroksisessa rivitalossa asun ja olen kai åien sen 20 vuotta sinua vanhempikin.
Voivoi. Nämä palstan mummellit on kuin minttuvirtaset, juoksee vielä portaat ylös ja alas. Ei ole grammaakaan liika painoa jakoko ajan urheilua harrastaavat. Aira samuliinikin jää toiseksi.
Hiukan suuripiirteisesti huumorilla yleistät meidät mummelit yhteen minttunippuun. Mummeleita on monen ikäisiä, ikähaarukka iso.
Aloitus on hyvä, mutta tosin aika viime tipassa esiin nostettu.
Sen verran pitäisi löytyä jokaisesta realismia, että tunnustaa vanhenemisen myös itsessään tapahtuvan. Ihan ajoissa kannattaa pohtia tuo asumisasiansa, sillä kaikki käy helpommin silloin kun on vielä hyväkuntoinen ja voimissaan.
Ellei tee sitä ajoissa, ei voimat ja aloitekyky välttämättä riitä enää myöhemmin
muuttoasioita ja asuntokauppoja tekemään.
Ymmärrän että niille jotka ikänsä ovat samassa paikassa asuneet on tosi vaikea muuttaa, kun taas usein muuton tehneille se käy paljon helpommin. Vaikeinta varmaan omakotiasujille. Vuokralla asuvat pääsevät helpommalla asunnon vaihdossa.
Työssäni näin kuinka tärkeä asia asunnolla oli vanhusta kotiutettaessa. Siihen aikaan vielä tehtiin kotikäyntejä, suoritettiin korjauksia asuntoihin ja kartoitettiin kotiavun tarve. Kai vieläkin sntään. Hissittömässä talossa asuva jää huonosti liikkuva vanha ihminen loukkuun.
Siispä itsekin vaihdoin hissittömästä talosta hissilliseen, jossa lisäksi ei ainuttakaan porrasta ulko-ovelta hissille. Tein vaihdon kolme vuotta ennen eläkkeelle jäämistä. Onnellinen olinkin hissistä jo kolmen vuoden kuluttua taloon muuttaessani, kun pyöräkolarissa pahoin loukkasin polveni ja portaissa nousu kolmanteen kerrokseen olisi tuskaa tuottanut.
Kannattaa suunnitella elämää eteenpäin. Tuossa hyvä kooste:
http://yle.fi/uutiset/oletko_virkea_elakelainen_varaudu_siihen_etta_puhti_ei_kesta_ikuisesti/7826514
Oikein on valaiseva tuo linkki, kannattaa lukea. Vaikka on meidän vaikea noita ohjestuksia vastaanottaa niin kuitenkin.
Saako vielä reilun vuoden alle palstaikäinen sanoa mielipiteensä ? Meillä on molemmilla rohkaisevat esimerkit omien vanhempiemme onnellisesta vanhuudesta pitkälti yli kahdeksankymppisiksi ok-talossaan , anoppi asui parikymmentä vuotta yksin, äitinikin kymmenen vuotta, olivat molemmat miehiään kymmenisen vuotta nuorempia. Vain äitini tarvitsi lopussa puolisen vuotta sairaalahoitoa, ei hän olisi minkäänlaisessa senioriasunnossakaan pärjännyt enää.
Me mieheni kanssa samanikäiset rakensimme tämän talon 12 vuotta sitten vanhuuttakin silmälläpitäen ja mummolaksi. Puutarha antaa hyötyliikuntaa ja nautintoa, rannikon vähäiset lumityöt ovat kuntoilua ja tarpeen vaatiessa voi saada apua niihin, kuten muihinkin ulkotöihin. Talo suunniteltiin esteettömäksi , pääsee tarvittaessa pyörätuolillakin saniteettitiloihin ja kaikkialle muuallekin, ulos voi laittaa luiskat ja yläkertaan tuolihissin. Yläkerta onkin lähinnä lastenlasten valtakuntaa. Maan tasalla asuessa ulos pääsy on helppoa, avaa oven ja on omalla turvallisella pihallaan.
Ymmärrän toki, että yllätyksiä voi tulla, suunnitelmat pitää ehkä muuttaa. Turhaan kuitenkin pelotellaan ok-asumisen hankaluuksia ja niputetaan meidät samaan ryhmään. Rakennusliikkeet ja pankit rummuttavat senioriasuntojen puolesta, aivan kuin seniorit olisivat jokin oma avuton ihmislajinsa. Ok-taloihin saa muutoksia varten avustuksiakin, miksi pitäisi vanhana muuttaa vieraaseen ympäristöön, jos ei ole ihan pakko. Uskon, että jos kerrostalossa pärjää, pärjää normaalimukavuuksilla varustetussa ok-talossakin, jos peruspalvelut ovat saavutettavissa.
60-vuotiaana muutin nykyiseen asuntooni.
Silloin jo, kun asuntoa hain olin miettinyt valmiiksi, että ensimmäinen kerros tai hissi, luiskat ulos. Muutama rappu on ulko-ovelle, vieressä luiskat. Ulkolaattakiveltä myös luiska.
Lasitettu parveke, että jos tulee aika, ettei enää uloskaan kykene menemään, on edes parveke.
Olen vielä hyvän matkaa alle palstaiän ja hyväkuntoinen.
Itse olen mielestäni tehnyt hyvän valinnan myös tulevaisuutta ajatellen, koska ei sitä etukäteen tiedä mitä tuleman pitää ja milloin.
Ilmankos täällä keskustelun aiheet innostavatkin enemmän noissa seksi asioissa, kun palstan vastaajista enemmistö taitaakin olla niitä alle 70.
Ei ihme aiheita ajatellen.
Kukin asuu siellä missä on koti ja mihin varat riittää.
Minua ei seksiaiheet kiinnosta edes tuolla ´´kotipalstalla´´.
Tänne joskus jotakin kirjoitan, jos on mielestäni hyvä aihe.
"...vai luottaako siihen, että kyllä aikanaan kotihoito tuottaa palvelut kotiin asti yksin asujalle."
Tuohon en luottaisi sitten vähääkään;)
Pari vuotta sitten kun muutin, yksi ehto uudelle asunnolle oli, hissi pitää olla.
Raput pitävät pirteinä. Huomenna tulee täyteen 6-viikkoa asuntomme 46:n askelman kinkkaamista yhdellä koivella toisella kädellä kaiteesta keventäen.
Kuormitus tuntuu oikeassa reidessä ja lonkassa mutta sehän on pelkkää treeniä mutta valitettavan yksipuolista. Aerobiseksikin ko. kinkkaus on liian lyhytaikaista.
Asuntomme valinnassa 11-vuotta sitten ratkaisivat sijainti, huonejärjestely ja hinta.
Olen tyytyväinen ja iloinen siitä kun lähes kolmekymmentä vuotta sitten rakensimme tämän talon.ja ilmeisesti alitajuisesti "ennakoimme", että voimat vähenevät huimaa vauhtia, eikä kaksikerroksinen talo tullut mieleenkään. Olimme kumpikin silloin alle 50-vuotiaita. Nyt jos olisikin tyäkertaan kömpimistä niin minä selkävaivaisena en taitaisi pystyä kiipeämään monta kertaa päivässä yläkertaan. Yksikerrolsinen talo on hyvä puoli ja omakotitalossa asuminen mukavaa, mutta nurmikon ajot kesällä ja lumityöt talvella huono puoli. Sitä paitsi, minun on saatava laittaa joka kevät juurikasvimaa, keinolla millä hyvänsä. Vierasta työapua emme ole vielä tarvinneet. Omakotitalossa, maalla on
mukavaa!
Eipä moni ole kohdannut hankalia tilanteita elämänsä aikana. Isäni eli 38 vuotta aivoinfarktin jälkeen osittain halvaantuneena, miesystäväni oli pirteä ja hänenkin kohtalonsa olisi ollut pyörätuolin avulla liikkuminen, mutta Nämä muutokset tulevat ykskaks ja elämä muuttuu. Minusta asunnon ei tarvitse olla iso, mutta hyvin suunniteltu, esteetön kaikenikäisille.
Ok-talossa olisi tilaa kahdellekin. Vaimon mentyä pois, ongelmana on siivoukset. Ne eivät kiinnosta. Ammattisiivouksiinkaan ei ole varaa.
Niinpä niin. Talothan jäävät, kun ihmiset nukkuvat pois. Mullakin olisi käytössä isohko omakotitalo miesystäväni jälkeen - toistaiseksi. Muutaman yön vuodessa vietän siellä, suurin osa elämästäni on täällä etelämpänä.
Kuten näkyy, tällä palstalla kiinnostavat vanhenemisen ongelmat lukijakuntaa varsin vähän.
Loistava poikkeus on seksi, jonka pelkkä mainitseminen, saati sitten sen korostaminen, herättää vilkkaan ajatustenvaihdon puolesta ja vastaan.
No kun sen kanssa ei koeta ongelmia, ja jos olisi niin miksi vain niissä rypee? Ajankohtaisuudet ja muut mielenkiintoisimmat asiat on virkeämmille tärkeimpiä kuin omassa navassa tai tylsien 70 seksijutuissa.
Mielestäni monet on kertoneet tuntemukset asumisestaan. Me teimme juuri viime viikolla ratkaisumme asumisesta, me muutamme. Hissi on, parvekkeella lasit, talo on upouusi jne...oletan että jäämme uuteen kotiimme. Mikäli avokki kupsahtaa muutan pienempään asuntoon.