Essee...

1. En voi sanoa "ryhtyneeni" wiccalaiseksi, vaan luin siitä joskus ja ymmärsin samantien löytäneeni nimen sille mihin uskon.

2.Uskon moniin asioihin joihin keskivertokansalainen ei luullakseni usko. Mutta KAIKKEEN en suinkaan usko ;)

3. Niin ja näin. Harvemmin sitä on tarvetta sanoa "ulkopuolisille" olevansa wicca. Sitä kun ei kuulu mainostaa koko maailmalle.

Mikäli haluat tutkia avoimesti wiccalaisuutta, jätät ennakkoluulot narikkaan. Mikäli pidät wiccalaisuutta hölynpölynä, todennäköisesti pyrit vakuuttamaan itsesi siitä, että näin on. Siinä tapauksessa mielipideaine ajaa saman asian. Mielipideaineella saa ilmaista mitä vain, esseellä tulee esittää faktoja, sanoi vanha äidinkielenopettajani. ;)

1) Wicca vastaa maailmankuvaani, elämäntapaani, uskomuksiani. En koskaan "ryhtynyt" wiccaksi, vaan löysin nimen uskonnolleni. Minun ei tarvinnut luopua mistään, eikä wiccalaisuuden sisältö synnyttänyt minkäänlaisia ristiriitoja uskomusteni kanssa.

2)Ellen uskoisi, en olisi wicca.

Suurena luonnontieteiden ystävänä en uskoisi mihinkään, mitä ei ole tieteellisesti todistettu. Lääkekasvien, rohtojen ja yrttien parantavaa vaikutusta ei ole koskaan epäilty, suurin osa maailman lääketeollisuudesta perustuu kasvimaailmaan. Esim. kamomillasta löytyy aineita, jotka tuhoavat tulehduksia aiheuttavia bakteereja.

3) Kyllä, mikäli he tietävät, mitä wicca tarkoittaa.

Vastauksia...

1. Koska se vastasi omaa elämänkatsomustani ja vaikutti minulle sopivalta vaihtoehdolta.

2. Uskon, jos niitä käytetään oikein. Ihmisethän ovat aina käyttäneet rohtoja ja lääkekasveja.

3. Wiccassa on tärkeänä pointtina se ettei omaa uskontoa ''tuputeta'' kenellekkään ja käännyttäminen on mielestäni väärin. Ei Wiccalaisuuteni salaisuus ole, mutta harvemmin tulee ilmi. Suhtaudutaan pääasiassa ihan normaalisti, mutta olen myös huomannut, että ihmiset pelkäävät asioita, joista eivät tiedä mitään ja ennakkoluuloihin törmää vieläkin.

1.) En ole halunnut yhtään mitään. Olen vain aina suhtautunut suurella epäkiinnostuksella valtauskontoomme, koska koen, että se on pahasti vajavainen. Minulle on aina ollut selvää, että jos kerran kaikki luonnon selkärankainen elämä perustuu nais- ja miespuolisiin yksilöihin, elämä valintoihin oikean ja vähemmän oikean välillä, ei siis jumalakaan voi olla vain yhdestä puusta. En ole koskaan tuntenut oloani luontevaksi, edes pikkukersana, kun piti isöäidin kanssa lukea iltarukous. Ajattelin lähinnä että " no se jumalahan on poika, mitä se mun jutuista tajuaa?" Kunnioitan toki riiteissä Jumalaa, mutta käännyn yleisesti ottaen kaikessa muussa Jumalattaren puoleen.

2.) En usko mm. maasäteilyyn tai kristallien parantavaan voimaan. Horoskoopit ovat myöskin pääosin mielestäni kukkua. Mitä rohtoihin tulee, niin kyllä ne pieniin juttuihin auttavat, flunssa paranee kotikonstein oivasti. Antibioottihysteria on vähän liioiteltua, porukat pikkusen pärskähtää ja heti pitäisi saada hevoskuuri. Mutta se, että joku haineväjauhe parantaa reuman tai joku tiibetinruusuorkideaunikkotinktuura selättää syövän on ihan utopiaa.

3.) Riippuu kuulijasta. Fanaattisille kritityille ei kannata sanoa mitään, koska ne saavat heti sen "pakanankäännytyspisteitä"-katseen silmiinsä. Yleensä kuuntelen myös vähän ihmisen yleisiä mielipiteitä. Jos tyypillä on taipumusta uskoa kliseisiin ja hautoa ennkkoluuloja muutenkin ( tyyliin "kaikki somalit on assapuukottajia"), en sano mitään. Nämä tyypit eivät pääsääntöisesti tiedä mistään juuri mitään, eivätkä ainakaan vaivaudu ottamaan selvää. Tällöin mitä enemmän niille selität, sitä kielteisemmin ne asiaan suhtautuvat tajutessaan miten vähän tietävät. Uusi uppo-outo aihepiiri alkaa pelottamaan kun joutuu myöntämään oman tietämättömyytensä.

Suomessa on muutenkin aina vähän suspektia puhua uskonnostaan. Eivät sitä tee tavalliset tapakristitytkään.

Vastailin nyt itsekin näihin. Ja kuten sanottu, jätä oma mielipiteesi narikkaan ja kirjoita faktoista.

1.Miksi halusitte ryhtyä Wiccalaiseksi?
-en sanoisi että "halusin", huomasin vain wiccasta kiinnsotuttuani ja jonkin kuukauden sitä ja muita uskotnoja pohdiskeltuani että uskon niin.

2.Uskotteko kaikkeen, esim.rohtojen parantaviin voimiin...?
- Ei ole kiinni uskosta että rohdot parantavat, sillä on tyhmää väittää että esim. paju ei auta kipuun, sillä se on ihan fakta.

3.Otetaanko teidät vakavasti, jos kerrotte ulkopuolisille olevanne Wiccalaisia?
- Enpä juurikaan koe tarvetta kertoa

1.Toimivatko yaiat ja loitsut sitten muka oikeasti...? Epäilen.
- Kyllä ne toimivat.

2.Useimpien käsitys on se, että wicca on pelkkää huuhaata ja hölynpölyä... Mistä luulet sen johtuvan...?'
- Luulen sen johtuvan ainakin suomessa suurimmalti osin siitä, että wicca oli pari vuotta sitten muotia, jolloin kamala massa suurimmaksi osaksi 12-15-vuotiaita julistautui wiccaksi eivätkä edes tienneet mitä se on, kunhan olivat kuulleet sanan telkkarista siskoni on noidasta tai buffystä.

1)Tutustuttuani wiccaan paremmin päädyin siihen että se on oikea uskonto minulle, enkä ole päivääkään päätöstäni katunut. Valtavirtojen uskonnot eivät ole koskaan puhutelleet minua eikä niistä ole löytynyt minun ajatuksia vastaavaa ajattelua. 2)Olen aina ollut kiinnostunut yrttien parantavasta voimasta ja aromaterapiasta joten voin kai sanoa uskovani yrttien parantavaan voimaan. Ihan kaikkeen ei kuitenkaan kannata uskoa jos se ei tunnu uskottavalta ja se pätee kaikkeen ei vaan wiccalaisuuteen. 3) Kukaan ei ole vielä ainakaan tullut sanomaan päin naamaa, ettei ota vakavasti minua. Avoimuuta ja ehkä vähän utueliaisuutta olen kyllä kohdannut mutta hyvässä mielessä. Ja miesystäväni on erityisen kiinnostunut ja suhtautuu wiccaan vakavasti vaikka onkin itse Kristitty.

1. en oikeastaa ryhtynyt wiccaksi vaan huomasin eräänä kauniina päivänä näkemyksieni täsmäävän juuri tämän uskonnon kanssa.
2.uskon yrttien parantaviin voimii, sehän on täysi fakta. Uskon kuitenki myös aikapaljon ns. yliluonnollisiin asioihin kuten astraalimatkoihin
3.juurikaan en asiasta puhu ellei siitä kysytä. Kaikki lähimmäiseni ovat kuitenki suhtautuneet positiivisesti ja ottavat siten minut myös vakavasti uskontoni kanssa.

Kiitos vastauksistanne!; ) Vielä yksi kysymys, tää on helppo:Vietättekö joulua, pääsiäistä tai muuta uskonnollista juhlaa? Ilman uskonnollista tarkoitusperää, niin kuin kirkkoon kuulumattomat...? Sapattien lisäksi siis. Tällä on sitten TOSI kiire... Huomenna pitää palauttaa tää essee...;)