Jämpti kotikoirana

Lueskelin vanhaa viestiketjua jossa joku halusi jämtin itselleen mutta ei metsästys käyttöön ja kyseli mistä sellaisen saisi. Itselläni on taas toisenlainen tarina. Olen metsästäjä jonka vanha hirvikoira poistui vanhuuttaan paremmille metsästysmaille ja oli rodultaan norjan harmaa hirvikoira. Luonteeltaan oli erittäin kova , metsällä ja kotioloissa erittäin tietoinen reviiristään, sanoisinko lievästi ilmaistuna hankala tapaus vieraiden ihmisten kanssa mutta metsästyskaverina aivan huippu. Kun vuodet tuli täyteen ja kaveri poistui kehistä niin ajattelin että en enää yritä hankkia uutta koiraa ollenkaan koska vielä vanhan mestarin eläessä oli yritetty kasvattaa kahta samanrotuista tilalle, jotka kumpikin epäonnistuivat totaalisesti hirvikoirina mutta joista toinen on edelleen meillä kotikoirana ja toinen on hävitetty pois. Mutta kuinkas kävikään! Yhtenä iltana soi puhelin ja tuttu kaveri soitti että sinulla ei ole hirvikoiraa ja nyt olisi tarjolla nuori jämpti jolla ei omistajan mukaan tee yhtään mitään, hän antaa sen jollekkin kotikoiraksi ja jos kukaan ei huoli niin hän lopettaa sen. Kaverini oli sitä mieltä että siitä tulee varmasti hyvä metsästyskoira kun vaan löytyy oikea kouluttaja ja koti. Minä hiukan olin vatahakoinen mutta sitten suostuin ottamaan tytön sillä ehdolla että jos sillä ei tee mitään ja on hankala luonne niin hävitän pois.
Tyttö tuli taloon ja alkoi tutustuminen. Luonne osoittautui heti alkuunsa erittäin avoimeksi ja ystävälliseksi. Tyypilliseksi jämptiksi! Oli utelias, kaikki asiat ja paikat kiinnosti. Valtavan hellyyden kipeä oli myös. Koira on myös kaunis väritykseltään ja muutenkin. Kookkaana koirana n. 56 senttiä säkä korkeus, syliin rojahtamisen myös huomaa. Haukunkin kyllä kuulee kun sille ilmenee aihetta, ääni on komea. Muiden koirien kanssa tulee erittäin hyviin toimeen, ei riitele eikä rähjää. Lenkillä riittä vauhtia jos vaan lenkittäjän kunto kestää. Seura ja kotikoirana aivan mahtava kaveri.
MUTTA! Tyttöpäs ei olekkaan pelkästään seurakoira. Koska hän päätti alkamaan metsästyskoiraksi ja nyt minulla on aivan huippu hirvikoira ja mahtava kotikoira josta en luovu mistään hinnasta.
Kirjoitin tän siksi että metsästäjät antavat monesti metsästyskoiria kotikoiriksi jos niistä ei tule kunnollista metsästyskoiraa, siihen kyllä on varauduttava vaikka ne eivät olisi ns. kunnollisia metsästys ominaisuuksiltaan nillä on kuitenkin jonkinlaiset taipumukset jäljellä ja esim lenkillä voi tulla yllättäviä tilanteita. Mutta minkä minä tiedän metsästäjistä niin he eivät todennäköisesti luonnevikaisia ja agressiivisia koiria luovuta, tiedän useampiakin tälläisiä uuden kodin saaneita metsästyskoiria ei metsästävissä perheissä. Nissä on pari karhukoiraa, ainakin yksi jämpti ja muutama harmaa, hyvin pärjäävät.
Jos tilaisuus tarjoutuu niin ei kuin tutustumaan ja se paras kaveri voi löytyä näinkin.