Finanssimoguli Björn "Nalle" Wahlroos on huolissaan läntisten hyvinvointivaltioiden liian korkeasta veroasteesta. Verokantojen nosto ei tuo enää nykyisellään juurikaan lisätuloja valtiolla, mutta haittaa ihmisten elämään ja talouden toimintaa.
Wahlroosin mukaan kovan verotuksen takia ei hyvin ansaitsevillakaan ole varaa teettää työtä ammattilaisilla. Siksi lääkäri ja juristi maalaavat itse kesämökkinsä tai maksavat maalarille pimeästi.
"Eikä ole ihme, että yksityiskodeissa työskentelevän palvelusväen osuus kaikista työllisistä on ankaran verotuksen Pohjoismaissa enää noin prosentti, kun 80 vuotta sitten useimmissa teollisuusmaissa heidän osuutensa työllisistä oli kolmannes", Wahlroos kirjoittaa juuri julkaistussa kirjassaan Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (Otava, 2015).
Verot ja menot alas
Wahlroosin mukaan valtioiden alijäämät on pakko kattaa ensisijaisesti leikkaamalla valtion menoja eikä veroja korottamalla.
Veronkorotukset eivät tietyn rajan saavutettuaan tuo enää lisää rahaa valtion kassaan. Sen sijaan tiettyyn pisteeseen saakka tehdyt veronalennuksilla saadaan aiempaa suurempi verokertymä. Asian hahmottamiseksi Wahlroos muistuttaa, että verokannan ollessa nolla veroja ei kerry lainkaan. Jos puolestaan verokanta nostetaan sataan prosenttiin eli valtio vie tuloista kaiken, päädytään siinäkin varsin pian verotuloissa lähelle nollaa.
Verotulojen ja alati paisuvien julkisten menojen välille on syntynyt kuilu, jonka sulkeminen on nykypoliitikkojen suurin haaste. Vauraat länsimaat kärsivät nyt piintyneistä julkisen talouden alijäämistä. Ääritapauksissa kuten Portugalissa, Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa poliittisten päättäjien kyvyttömyys supistaa julkisia menoja ja sulkea verotuksen porsaanreikiä johti näiden maiden uskottavuuden menetykseen rahoitusmarkkinoilla.
Poliitikot pelkäävät
Jos rahaa menee enemmän kuin tienataan voidaan joko pienentää menoja tai lisätä tuloja, tai tehdä molempia. Kotitaloudessa yleensä supistetaan menoja, sillä tulojen kasvattaminen on pääosin oman päätösvallan ulkopuolella. Julkisessa taloudessa on toisin. Poliittisilla päätöksillä voidaan yrittää myös tulojen kasvattamista verotuksen kiristämisen kautta.
"Monet äänestäjät suhtautuvat hyvin nurjamielisesti siihen, että heidän etuuksiaan leikataan. Tähän verrattuna verojen korottaminen on valitettavan helppoa jopa siihen pisteeseen asti, että verotulot eivät enää korotusten myötä kasva", Wahlroos kirjoittaa.
Politiikassa verojen korotukset varsinkin rikkaille ovat suosittuja, sillä rikkaita on vähän eikä heillä ole vaaleissa paljon ääniä.
Köyhien paras
Wahlroosin mukaan tuottavuuden räjähdysmäisen kasvun ansiosta kehittyneiden maiden köyhät ovat nyt paljon vauraampia kuin koskaan ennen. Köyhien hyvinvointia ei ensisijaisesti määrää tulonjako vaan talouskasvu. Siksi paras keino auttaa kaikkein köyhimpiä ei siis näytä olevan tulonsiirrot vaan talouskasvun vahvistaminen.
JUHA KESKINEN
[email protected]
Wahlroosin mukaan kovan verotuksen takia ei hyvin ansaitsevillakaan ole varaa teettää työtä ammattilaisilla. Siksi lääkäri ja juristi maalaavat itse kesämökkinsä tai maksavat maalarille pimeästi.
"Eikä ole ihme, että yksityiskodeissa työskentelevän palvelusväen osuus kaikista työllisistä on ankaran verotuksen Pohjoismaissa enää noin prosentti, kun 80 vuotta sitten useimmissa teollisuusmaissa heidän osuutensa työllisistä oli kolmannes", Wahlroos kirjoittaa juuri julkaistussa kirjassaan Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (Otava, 2015).
Verot ja menot alas
Wahlroosin mukaan valtioiden alijäämät on pakko kattaa ensisijaisesti leikkaamalla valtion menoja eikä veroja korottamalla.
Veronkorotukset eivät tietyn rajan saavutettuaan tuo enää lisää rahaa valtion kassaan. Sen sijaan tiettyyn pisteeseen saakka tehdyt veronalennuksilla saadaan aiempaa suurempi verokertymä. Asian hahmottamiseksi Wahlroos muistuttaa, että verokannan ollessa nolla veroja ei kerry lainkaan. Jos puolestaan verokanta nostetaan sataan prosenttiin eli valtio vie tuloista kaiken, päädytään siinäkin varsin pian verotuloissa lähelle nollaa.
Verotulojen ja alati paisuvien julkisten menojen välille on syntynyt kuilu, jonka sulkeminen on nykypoliitikkojen suurin haaste. Vauraat länsimaat kärsivät nyt piintyneistä julkisen talouden alijäämistä. Ääritapauksissa kuten Portugalissa, Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa poliittisten päättäjien kyvyttömyys supistaa julkisia menoja ja sulkea verotuksen porsaanreikiä johti näiden maiden uskottavuuden menetykseen rahoitusmarkkinoilla.
Poliitikot pelkäävät
Jos rahaa menee enemmän kuin tienataan voidaan joko pienentää menoja tai lisätä tuloja, tai tehdä molempia. Kotitaloudessa yleensä supistetaan menoja, sillä tulojen kasvattaminen on pääosin oman päätösvallan ulkopuolella. Julkisessa taloudessa on toisin. Poliittisilla päätöksillä voidaan yrittää myös tulojen kasvattamista verotuksen kiristämisen kautta.
"Monet äänestäjät suhtautuvat hyvin nurjamielisesti siihen, että heidän etuuksiaan leikataan. Tähän verrattuna verojen korottaminen on valitettavan helppoa jopa siihen pisteeseen asti, että verotulot eivät enää korotusten myötä kasva", Wahlroos kirjoittaa.
Politiikassa verojen korotukset varsinkin rikkaille ovat suosittuja, sillä rikkaita on vähän eikä heillä ole vaaleissa paljon ääniä.
Köyhien paras
Wahlroosin mukaan tuottavuuden räjähdysmäisen kasvun ansiosta kehittyneiden maiden köyhät ovat nyt paljon vauraampia kuin koskaan ennen. Köyhien hyvinvointia ei ensisijaisesti määrää tulonjako vaan talouskasvu. Siksi paras keino auttaa kaikkein köyhimpiä ei siis näytä olevan tulonsiirrot vaan talouskasvun vahvistaminen.
JUHA KESKINEN
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykyään tuntuu siltä, että ökyrikkaat ovat kaikkein ensimmäisinä valittamassa ja moittimassa yhteiskuntaa. Heiltä kun peritään veroja. On kummallista, että ns. tavalliset ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä siitä huolimatta, että he maksavat veroja suhteellisesti varallisuuteensa nähden enemmän kuin esim. Wahlroos. Yleensäkin ihmettelen, että Suomen taloudellisen tilan kohentamiseksi ei koskaan keksitä mitään muuta ratkaisua kuin tavallisilta ihmisiltä palvelujen vähentäminen tai poistaminen ja palkkojen pienentäminen ja loma- ja muiden etuuksien poistaminen. Olemme ilmeisesti valinneet päättäjiksi henkilöitä, joilta puuttuu kyky ajatella luovasti ja keksiä ongelmiin uudenlaisia ratkaisuja. Meidän ei kannata kaikkea Suomen varallisuutta kerryttää vain "Wahlroosien" käsiin.
Voi kyllä se nyt onkin kovasti valitettavaa, että vaalruuseilla ei ole riittävästi piikoja ja renkejä ruokapalkalla. Nuoret ovat menneet opiskelemaan ilmaiseksi ja sitten lähteneet korkeapalkkaisiin töihin tai työttömiksi sen sijaan, että kaitsisivat vaalruusien lapsenlapsia ja siivoaisivat heidän nurkkiaan ruokaa ja lyhyttä yöunta vastaan. No, tähän on tulossa korjaus, kun puoli miljoonaa työtöntä pakotetaan tukiensa menettämisen uhalla orjatyöhön. Samoin vangeilla voidaan teettää orjatyötä. Kehitysvammaiset ovat olleet jo vuosikymmenet työkeskuksissa tuottavassa työssä lähes ilmaiseksi. Kyllä se siitä. Vaalruusien varallisuus lähtee vielä nousuun. Sitten kun vielä poistetaan häneltä verot, ja mielellään vielä maksetaan keskivertokansalaisen varoista rikkaimmille tukea (koska onhan rikkaan elämä kalliimpaa kuin köyhän), niin hyvä tulee. Ainakin vaalruuseille. Muut seuratkoot perässä, jos kykenevät. Vai?