En oikein tiedä, kuuluuko kirjoitukseni juuri tämän palstan alle, mutta kirjoitanpa silti. En nimittäin ole varma, onko minua käytetty hyväksi lapsena. En ainakaan muista mitään siihen viittaavaa. Mutta sitten jotkut asiat panevat minut miettimään, onko niin oikeasti käynytkin. Voiko muuten olla mahdollista, että ihminen ei aikuisena pysty muistamaan tuollaista tapausta lapsuudesta? Kun kuitenkin aika järkyttävästä teosta kyse.
Elämä on mennyt siihen pisteeseen, että tulee pohdittua paljon asioita, ihmeteltyä miksi olen tällainen. Seksi on minulle todella vaikea asia, erittäin ristiriitainen juttu. Toisinaan ajattelen seksiä paljon, hurjia alistusfantasioita, joissa olen seksikäs nainen, orjatar. Joskus surullisia fantasioita, joissa olen pikkutyttö, jota vanhempi mies hyväksikäyttää eri tavoin. Ja sitten useasti, seksi vaan inhottaa, tuntuu niin likaiselta ja väärältä. Varsinkin silloin, kun harrastan sitä miehen kanssa, yksin masturboidessa ei tunnu niin pahalta (paitsi orgasmin jälkeen omatunto soimaa). Fyysisesti nautin rakastelusta jollain tasolla, mutta sen vaikutus jää aika pieneksi, koska en pääse mukaan henkisesti.
En ole oikein koskaan tuntenut itseäni naiseksi. Olen aina ollut tyttö. Ikää on jo sen verran, että pitäisi olla aikuinen nainen. En uskalla pukeutua naisellisesti. Lapsena halusin aina pitää niitä kaikista rumimpia vaatteita, en koskaan hametta. Ihmetyttää, että missähän vaiheessa minusta tuli tuollainen. Vanhoista valokuvista löytyy suloinen pikkutyttö kauniissa mekoissa hiukset auki. Koulun alettua mekko oli pannassa ja hiuksia en uskaltanut pitää auki kuin vasta seuraavan kerran ylä-asteella. Pikku juttu, mutta silti ihmetyttää.
Järjellä ajateltuna tiedän, että seksi on ihana ja luonnollinen asia. Joskus huomaan kuinka haluan sitä ja muutakin läheisyyttä, mutta sitten kun mieheltä sitä saisi, en pystykään nauttimaan. Minun on vaikea vastaanottaa kaikenlaista läheisyyttä. Joskus onnistun, joskus en.
Tuntuu oudolta, miksi pääkopassani on niin omituinen suhtautumistapa seksiin, vaikka järjellä ajateltuna pystyn tajuamaan ettei seksissä mitään väärää ole. Se tunne vain tulee takaraivosta enkä oikein pysty hallitsemaan sitä. Olen paljon miettinyt, josko minua olisi jollain tapaa käytetty seksuaalisesti hyväksi. Ehkä se ei ollut mitään "suurta" (siis esim. yhdyntä), vaan jotain vähäistä, joka vaikuttaa nyt näin paljon elämääni.
Onhan tämä vähän epätoivoista pohdiskelua. Olen vaan jotenkin niin sekaisin ja surullinen tuon seksin suhteen. Haluaisin niin kovasti olla normaali seksikäs nainen, joka nauttii seksistä ja haluaa sitä miehensä kanssa.
Onko kellään vastaavanlaisia tuntemuksia? Mielipiteitä ja kommentteja otan mielelläni vastaan...
Elämä on mennyt siihen pisteeseen, että tulee pohdittua paljon asioita, ihmeteltyä miksi olen tällainen. Seksi on minulle todella vaikea asia, erittäin ristiriitainen juttu. Toisinaan ajattelen seksiä paljon, hurjia alistusfantasioita, joissa olen seksikäs nainen, orjatar. Joskus surullisia fantasioita, joissa olen pikkutyttö, jota vanhempi mies hyväksikäyttää eri tavoin. Ja sitten useasti, seksi vaan inhottaa, tuntuu niin likaiselta ja väärältä. Varsinkin silloin, kun harrastan sitä miehen kanssa, yksin masturboidessa ei tunnu niin pahalta (paitsi orgasmin jälkeen omatunto soimaa). Fyysisesti nautin rakastelusta jollain tasolla, mutta sen vaikutus jää aika pieneksi, koska en pääse mukaan henkisesti.
En ole oikein koskaan tuntenut itseäni naiseksi. Olen aina ollut tyttö. Ikää on jo sen verran, että pitäisi olla aikuinen nainen. En uskalla pukeutua naisellisesti. Lapsena halusin aina pitää niitä kaikista rumimpia vaatteita, en koskaan hametta. Ihmetyttää, että missähän vaiheessa minusta tuli tuollainen. Vanhoista valokuvista löytyy suloinen pikkutyttö kauniissa mekoissa hiukset auki. Koulun alettua mekko oli pannassa ja hiuksia en uskaltanut pitää auki kuin vasta seuraavan kerran ylä-asteella. Pikku juttu, mutta silti ihmetyttää.
Järjellä ajateltuna tiedän, että seksi on ihana ja luonnollinen asia. Joskus huomaan kuinka haluan sitä ja muutakin läheisyyttä, mutta sitten kun mieheltä sitä saisi, en pystykään nauttimaan. Minun on vaikea vastaanottaa kaikenlaista läheisyyttä. Joskus onnistun, joskus en.
Tuntuu oudolta, miksi pääkopassani on niin omituinen suhtautumistapa seksiin, vaikka järjellä ajateltuna pystyn tajuamaan ettei seksissä mitään väärää ole. Se tunne vain tulee takaraivosta enkä oikein pysty hallitsemaan sitä. Olen paljon miettinyt, josko minua olisi jollain tapaa käytetty seksuaalisesti hyväksi. Ehkä se ei ollut mitään "suurta" (siis esim. yhdyntä), vaan jotain vähäistä, joka vaikuttaa nyt näin paljon elämääni.
Onhan tämä vähän epätoivoista pohdiskelua. Olen vaan jotenkin niin sekaisin ja surullinen tuon seksin suhteen. Haluaisin niin kovasti olla normaali seksikäs nainen, joka nauttii seksistä ja haluaa sitä miehensä kanssa.
Onko kellään vastaavanlaisia tuntemuksia? Mielipiteitä ja kommentteja otan mielelläni vastaan...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Periaatteessa on ihan mahdollista, että alitajuntasi peittää muististasi asioita joita, et halua muistaa, mutta homma yleensä selviää sillä, että yrität muistella kovasti ko. asiaa. Jos jotain on tapahtunut niin varmasti jossain vaiheessa sen muistat.
Tietenkin hommassa saattaa käydä niin kuin hypnoosissa, että kun kysymykset muotoillaan oikein niin henkilö luulee oikeasi, että niin on tapahtunut.
Elikkä saatat myöskin vain luulla muistavasi jotain lapsuudestasi.
Sinua ei ole käytetty hyväksi. Jos sinua olisi lapsena käytetty hyväksi et ajattelisi seksiä ollenkaan. Ne joita on käytetty lapsena hyväksi muuttuvat kielteisiksi seksin suhteen eivätkä halua seksuaalisuudesta edes puhua. Uskon että sinua on kasvatettu tynnyrissä, siksi sinusta seksi on vastenmielistä. Jos tutustut pornoon tai seksiin enemmän niin rupeat pitämään siitä. Sinun seksifantasiat juuri kertovat sen ettei sinua ole käytetty hyväksi. Mikäli sinua olisi käytetty seksuaalisesi hyväksi et edes pystyisi ajattelemaan pedofiliaa. Joten on 101% varma että sinua EI ole KOSKAAN käytetty seksuaalisesti hyväksi.
Jaa ...
... ihanko kokemuksen syvällä rintaäänellä sieltä puhutaan?
Minua on TODISTETUSTI hyväksikäytetty ikävuosinani 3/4 - 10/11 ja nyt, 25 -vuotiaana, minulla on normaali seksielämä mieheni kanssa.
Seksuaalisista traumoista on mahdollista toipua niin, että ne mahdollisimman vähän haittaavat myöhempää seksielämää. Siihen tarvitaan rohkeutta, sillä menneisyys on käytävä läpi moneen kertaa, jotta kipukohdat arpeutuvat. Surutyö on tehtävä, sillä nuoruutta, ensisuudelmaa ei ole koskaan ollut, ei ole ollut neitsyyttä: on ollut vain pelkoa ja kipua, joista on tulevaisuuden tähden irrottauduttava. Flashbackien ja tahdottomien paniikkireaktioiden jälkeen on uskallettava yrittää uudelleen. Helppoa ei ole ollut, mutta minä olen onnistunut.
Muutenkin minua suunnattomasti ärsyttää tämä, että lapsuudenaikaista hyväksikäyttöä pidetään ikäänkuin elämänikäisenä tuomiona, kiljutaan, että "nyt sen elämä on pilalla, ikuisesti, pilalla!"
Herrantähden, kenenkään elämä ei ole loppu, eikä pilalla, ennenkuin kuolema on koittanut!
Huutele sinä sieltä tynnyristäsi pornoinesi, menisikö maailmankuvasi nurin, jos joskus nojaisit kommenttisi ihan oikeaan tietoon ja kokemukseen?
Alkuperäiselle:
saattaa olla mahdollista, että sinua hyväksikäytetty. Kuitenkin, oireittesi taustalla saattaa olla paljon muutakin, kuin seksuaalista hyväksikäyttöä, joka on vain yksi vaihtoehdoista.
On hyvä, jos pääset jonnekin juttelemaan asiantuntijalle näistä ongelmistasi ja tunteistasi. Kohtaa rohkeasti se, mikä on totta.
Tsemppiä! Toivottavasti tilanteesi ratkeaa, epätietoisuus kun on kaikkesta vaikeinta.
kissa
Kerroin vain esimerkin, en yleistänyt. En väittänyt etteikö siitä pääsisi yli.
"Sinun seksifantasiat juuri kertovat sen ettei sinua ole käytetty hyväksi. Mikäli sinua olisi käytetty seksuaalisesi hyväksi et edes pystyisi ajattelemaan pedofiliaa. Joten on 101% varma että sinua EI ole KOSKAAN käytetty seksuaalisesti hyväksi. "
Eikös tuo ole yleistämistä??? Jos on seksifantasioita, ei voi olla koskaan ollut hyväksikäytetty...
Tottakai seksifantasioita voi olla jos on hyväksikäytöstä selviytynyt. Tarkoitin että jos häntä on joskus käytetty hyväksi niin hän ei pystyisi ajattelemaan pedofiliaa.
Jos on lapsena joutunut pedofiilin uhriksi, niin elämän aikana joutuu yllättävän PALJON ajattelemaan pedofiliaa ja siihen liittyviä asioita, jotta selviäisi kokemastaan.
Mutta totta on se, että JOSKUS uhri, joka torjuu muistonsa, saattaa reagoida raivolla ja torjunnalla tietoihin ja puheisiin pedofiliasta, jotta ei joutuisi kohtaamaan muistojansa. Huom.: JOSKUS, JOTKUT. Eivät kaikki. Ei ole mitään yhtäläistä kaavaa, jonka mukaan nämä jutut toimivat.
Voi herranjumala mistä tuollaisia idiootteja kasvaa??? mitähän jos menisit johonkin muualle viisastelemaan kun sinulla ei ilmeisestikään ole minkäänlaista tietoa eikä kokemusta tästä asiasta !
Vihaisena Crow
Ensinnäkin pohdiskelet asioita varsin kypsästi, se on hyvä merkki. En tiedä olisiko kuitenkin ammattiapu paikallaan, tai sitten hyvälle ystävälle kun näitä tuntojaan purkaa, sekin saattaisi auttaa.
Millainen on kotitaustasi? Vanhempien välit, onko näytetty tunteita? Tai sitten uskonto, onko perheesi uskovainen, joilloin seksiin liittyvistä asioista ei varmaan paljon puhuta? Miten murrosikä, suhtautuminen poikiin jne?
En usko että hyväksikäytöstä on kyse, pidätkö sitä mahdollisena perheeseesi nähden? Voihan olla että mahdollinen hyväksikäyttä olisi joku muu kuin esim. isä, vaikka joku isoveljen kaveri tai kaukaisempi sukulaismies. Mutta en usko että kyse siitä kuitenkaan on, voihan olla että olet muuten kokenut jotakin järkyttävää pienenä.
Toisaalta en ihmettele yhtään, etteikö kaikenlaisia paineita tämä nykymaailma aiheuta, pitäisi olla tosi vahva itsetunto, jotta suoriutuu kunnialla. Kukaan kun ei ole täydellinen ja varsinkin jos vertaa itseään malleihin tai vaikka pornonäyttelijöihin, niin voi tulla riittämättömyyden tunne. Myöskin se miten miehesi suhtautuu, esim. katseleeko pornoa, mitä haluaa seksiltä jne.
Toivottavasti et joudu painostetuksi seksiin, paljon ymmärrystä vaaditaan mieheltäsi, toivottavasti jaksaa. Olisko hyvä olla tietty aika ilman seksiä (siis kaikkea mahdollista, yhdynnät, masturbointi, ja muutenkin vältellä aihetta), miltä tuntusi sitten. Ja ei tietty kaikkien tarvitse haluta seksiä, jokainen on yksilö ja tekee toivottavasti kuten parhaimmaksi näkee.
Mietin tuota hyväksikäyttöä ja pidän ihan mahdollisena että sellaista on voinut tapahtua, muistojen repressointi on yksi tapa selviytyä hyväksikäytöstä.
Kuitenkin on muitakin mahdollisuuksia. Esimerkiksi jos olet lapsena nähnyt vanhempasi sängyssä, etkä ole ymmärtänyt näkemääsi, mutta tajunnut kuitenkin että olet sopimattomaan aikaan paikalla, mikä voi aheuttaa paljon syyllisyyden ja häpeän tunteita.
Lisäksi tuntuu siltä, että nyky-yhteiskunta on niin läpeensä seksualisoitunut, että ei käsitetä enää miten läpeensä normaalia haluttomuus on, vaan sille täytyy väkisinkin kaivaa esiin joku syy.
Hypnoosi ei välttämättä auta, ihminen pystyy tuottamaan valheellisia muistoja myös hypnoosissa, mutta suosittelisin minäkin ammattiauttajan puheille hakeutumista. Jos haluttomuudelle on joku henkilöhistoriaan liittyvä syy, niin siellähän se selviää. Jos ei löydy, niin ei tarvitse enää epäillä omaa järkeään ja muistojaan, vaan voi keskittyä sensuaalisuutensa löytämiseen. Toki vain jos sensuaalisuuden löytäminen tuntuu olennaiselta, kaikille ihmisille se ei suinkaan sitä ole. Voimia ja parempaa oloa!
Kysyit että : "Voiko muuten olla mahdollista, että ihminen ei aikuisena pysty muistamaan tuollaista tapausta lapsuudesta?"
Kyllä se on mahdollista. Lapsen ja joskus aikuisenkin aivot toimivat niin että ne työntävät liian hirveät asiat pois tietoisuudesta ja ne voivat sieltä palautua tietoisuuteen vuosikymmeniä myöhemmin.
En nyt ole sanomassa että oireilusi johtuisi siitä että olet joutunut lapsuudessa hyväksikäytetyksi, mutta se on yksi mahdollisuus.
Miltä tuntuisi ajatus hakeutua johonkin puhumaan asioistasi? Terapiassa voisit ehkä oivaltaa itsestäsi jotain sellaisia asioita mitkä eivät muuten tulisi mieleenkään.
Kiitos kaikille vastaajille. Sain niistä miettimisen aihetta. Kyllä minustakin tuntuu, ettei mitään hyväksikäyttöä ole tapahtunut. Paremminkin olen saattanut nähdä jotain pikkulapselle sopimatonta ja se sitten on jättänyt jälkensä. Ja onhan tässä takana paljon muutakin; "pohdiskelija" osui oikeaan kysymyksillään. On uskontoa takana (ei kylläkään enää), vanhempien kylmät välit, pojat eivät olleet kiinnostuneet nuorena minusta, jne. Ehkä tämä on vaan monien tekijöiden summa, että minusta tuli kylmä. Toisaalta ihmetyttää, että siskoista on tullut ihan normaaleja nuoria naisia, tasapainoisia...
Kai läheisyyttäkin voi opetella. Toivottavasti. Itsestähän se on paljolti kiinni, että tekee töitä sen eteen. Olen päättänyt yrittää muuttaa itseäni. Se lähtee ihan pienistä; ostaa korkeakorkoiset kengät, laittaa korvakorut, halaa silloin tällöin.
Kyllä tämä tästä, pitää vaan suhtautua positiivisesti asioihin :)
Mielenkiintoista lukea tällaista "oikeaakin" asiaa näiltä palstoilta. Muuten herättääkö millaista mielenkiintoa nämä muut seksipalstat, törkyähän siellä suurin osa ja jos niitä liiaksi uskoo, niin kuva vääristyy. Mutta millaisia fiiliksiä muuten, kiinnostaako, inhottaako?
Ihan pakko kuitenkin puuttua vielä tuohon kun kirjoitat itsesi muuttamisesta. Jos muutos lähtee aidosti itsestäsi, niin hyvä, mutta väkisinhän ei siitä tule mitään. Ethän ole kokenut mitään painostusta miehesi suunnasta (ilmeisesti sinulla on mies, siis vakituinen seurustelukumppani?). Tuo miten nainen näkee itsensä voi olla aika vaikea juttu, paineita varmasti saa helposti, ja jonkun huolimaton heitto voi painaa mieltä kauan (erityisesti kasvuiässä, vaikkapa rintojen kasvun alkaminen ennen muita). Nainen voi olla nainen, haluttava ja seksikäs vaikkei olekaan hametta ja korkokenkiä ja meikkiä. Ja itsestähän se lähtee, itsetunto kun on kohdallaan (mutta miten tuon vahvan itsetunnon sitten saa, se ei olekaan ihan helppoa.) Ja sekin on aika tärkeää, että seksistä voi nauttia, vaikka olisikin selluliittia tai ylikiloja tai muuta "epätäydellisyyttä". Uskoisin että mies ei kiinnitä sellaisiin puoliakaan sitä mitä nainen. Ja eipä sitä kotoa saatuakaan mallia voi väheksyä, jos hellyyttä ei osoiteta, niin mistä sitä itsekään osaisi automaattisesti halata ja koskea toiseen.
Luin vielä kaikki vastaukset läpi, ja tuli kyllä mieleeni että koska tämä asia vaivaa (on kyllä hyvä, että tiedostat ja pohdit), niin olisko joku terapeutti tai muu ammattilainen paikallaan. En tiedä miten sellaisen juttusille pääsisi, isoissa kaupungeissa varmaan onnistuu helpommin. Tuo ristiriita (likaisuus, mutta toisaalta haluat) on varmaan aika ikävä, joku asia estää nauttimisen. Tietysti jos haluttomuus on ongelma, niin e-pillerit voivat viedä halut ja vaikuttaa muutenkin mielialaan, syy ilmeisesti ei ole kuitenkaan se? Tai sitten muut hormonimuutokset.
Lopuksi sanon vielä sen, että tuntuu pahalta kun kirjoitat että sinusta tuli kylmä. Mutta hyvältä tuntuu se, että yrität siitä päästä pois ja ymmärtää miksi näin on. Kun joskus tuntuu käyvän niin että ihanasta vaimosta tuleekin nalkuttava pihtariakka ennen pitkää, ja vieläpä sellainen joka ei edes yritä tehdä asialle mitään. Eli eiköhän kaikki järjesty :)